Olipa taas ilta. Lähdin sittenkin ja tulin juuri kotiin. On melkein sellainen fiilis, että ei olisi pitänyt lähteä. No, päällimmäinen ajatus illasta on se, että vaikka kuinka harmittaisi joku ero Jaskasta, niin en kyllä ikinä yritä iskeä ketään miestä baarista. Olin parissakin baarissa tänään ja tuntuu että niissä käy lähinnä joitain idiootteja. Kun porukka oli pienentynyt minuun, Sallaan ja yhteen kolmanteen naiseen, meidän pöytään baarissa tuli kolme miestä. Yksi oli ainakin totaalinen idiootti ja Salla sitten yritti jälkeenpäin saada minua opettelemaan sanomaan uskottavasti ja tarpeeksi terävästi: "Vittu älä koske muhun!" Salla on siinä hyvä, mutta hän oli aikaisemmin baarissa töissä ja hän sanoi, että jos joku silloin koski häneen varoituksista huolimatta, niin tämä tyyppi heitettiin sitten ulos. Hän kuitenkin sanoo sen edelleen niin uskottavasti, että kukaan ei kyllä yritä koskea häneen ilman lupaa.

Yksi näistä miehistä heitti minusta vitsin, jolle yritin tuhahtaa halveksivasti tai jotain ja hymyillä vain entiseen malliin, vaikka se oli jotenkin todella osuva. Tämä yksi mies sanoi, että minä näytän sellaiselta fiksulta nuorelta naiselta, joka koko ajan vähän pälyilee ympärilleen ja miettii, että koska tulisi tilaisuus vähän höllätä nutturaa. Salla on baareissa ja ylipäätään miesten suhteen todella luonteva, hän on todella suosittu, ja jotenkin vaikka en tuollaisten miesten huomiota haluaisikaan, tunnen oloni jotenkin todella näkymättömäksi, kun nätissä vaatteissa ja laittautuneena edes sellaiset kusipää kännimiehet eivät kiinnitä minuun huomiota, kun taas meikitön Salla, vähän likaisella tukallaan, kerää kaiken huomion.

Toisaalta sitten illan aikana taas jotenkin kyllästyin Sallaan vähän lisää. Ensiksi törmättiin joihinkin Sallan vanhoihin kavereihin, joista jossain vaiheessa joku sanoi vitsillä jotain, ja Salla sitten loukkaantui siitä tosissaan ja lähti vain menemään. Tämä mies yritti vielä sanoa perään, että en minä tosissani tarkoittanut, mutta Salla otti sen tosissaan. Tämä tapahtui toisen kerran baarissa, kun siellä joukkoon liittyivät yksi meidän kaikkien tuttu mies ja nainen. En edes tiedä, mistä siinä isossa riidassa oli kyse, mutta ilmeisesti kun Salla oli menossa laulamaan karaokea tai jotain, tämä mies taputti käsiään. Sallan mielestä hän teki tämän vittuillen ja hän vastasi siihen näyttämällä tyypille keskisormea. Salla katosi tämän jälkeen jonnekin hetkeksi, ehkä vessaan tai ehkä hän meni moikkaamaan jotain tuttua jossain, ja tämä mies mietti, että laittaa Sallalle viestin, että ei hän tarkoittanut mitään pahalla. No, sitten Salla tuli takaisin ja tämä mies sanoi sen hänelle suoraan, mutta Salla ei antanut asian olla, vaan tuosta lähti kunnon riita. Se päättyi sitten siihen, että tämä mies ja nainen lähtivät.

Kun Salla tuossa vaiheessa alkoi sitten valittaa minulle ja tälle toiselle naiselle, miten törkeä tämä mies oli ollut, minä sanoin Sallalle, että kyllä minusta te molemmat olitte todella lapsellisia. Oltiin tällä muulla porukalla vähän vilkuiltu toisiamme tämän riidan aikaan ja kaikki näyttivät jotenkin todella vaivaantuneilta ja minusta tuntui, että he ajattelivat samoin kuin minä: molemmilla meni yli. Etenkin kun tämä oli jo toinen episodi Sallalta saman illan aikana, niin kun Salla alkoi selittämään, miten oli törkeää, että tämän miehen nainen ei ollut puolustanut häntä, niin minä aloin jo kyllästyä.

Kolmannen kerran Salla innostui, kun yksi meidän pöytään istuneista "nokkamukimiehistä" heitti tyhmän vitsin, jostain, että sano vielä kerran, niin mä hirtän sut. Salla nousi ylös paikaltaan ja meni tämän miehen viereen huutamaan ja huitomaan ja vaikka tuo oli tyhmästi sanottu, niin tyyppi oli ihan kännissä, en ole lainkaan varma muistaako hän ylipäätään koko iltaa huomenna, joten mielestäni olisi kannattanut antaa asian vain olla. Nämä miehet sanoivat miljoona muutakin typeryyttä, niin minä en edes noteerannut enää noita sanomisia, koska ei kannata vaivata itseään tuollaisilla typeryksillä.

Toisaalta, sentään Salla piti puoliaan, minä vain heitin silloin tällöin jonkun mukafiksun vitsin näistä tyypeistä. Onneksi se kolmas nainen, joka oli minun ja Sallan kanssa, nauroi vitseilleni, niin kuin hän nauroi melkein kaikelle, niin en tuntenut oloani niin typeräksi. Ja siis he olivat "nokkamukimiehiä", koska yksi näistä oli todella nuorennäköinen, Salla heittikin siitä paljon vitsejä, ja kun tämä tyyppi sitten ei saanut juotua edes kaljaansa vaan kaatoi sen kaverinsa päälle, minä lohkaisin tyyliini, että ehkä hän ei ole vielä päässyt yli siitä nokkamukivaiheesta, eikä osaa juoda isojen poikien lasista. Hah hah. Jotenkin tunnen oloni vain typeräksi ja latteaksi ja se yhden noiden tyypin vitsi minusta oli todella osuva. Heitän vain jotain mukafiksua nokkamukiläppää, vieläpä todella huomaamattomasti, ja yritän jotenkin pystyä olemaan tilanteessa, jossa en vain osaa olla. En vain ole elänyt tuossa maailmassa, en tiedä, miten suhtautua känniääliöihin.

Ja paitsi että jossain vaiheessa iltaa minulla oli todella ikävä Jaskaa, niin sitten jotenkin sain hänet mielestäni, kun menneisyys tuli koputtamaan minua olkapäähän. Oltiin kolmisteen baarissa joskus alkuillasta ja se kolmas nainen katsoi jotain halailevaa pariskuntaa, että kumpa lähtisivät pois jo, hän ei jaksa katsella tuollaista. No, minäkin vilkaisin sinnepäin, enkä silloin edes tajunnut, että minä tunsin toisen heistä. No, tämä nainen tuli sitten moikkaamaan minua ja hetken katsoin, että mitä ihmettä, kuka se muka on, puhuuko se minulle, kunnes tajusin, että ei saakeli, se oli se Tyttönen, vuoden takaa, se Thomasin suuri rakkaus. Näin tämän naisen vähän yli vuosi sitten, sinä iltana, kun maailmani hajosi, kun sain kuulla, että Thomas ja Tyttönen olivat alkaneet seurustella. Hei, voisinhan jopa linkittää sen kirjoituksen, kun kerran muistin sen päivänkin niin hyvin: Follow the Madness.

No, nyt tämä tyttönen oli kuin olisi tavannut vanhan hyvän ystävän, tuli halaamaan minua, ja sanoi, että ajattelin tulla moikkaamaan sua, kun olen monta kertaa nähnyt sut jossain kaupungilla, mutta oot vaan kävellyt ohi, enkä sitten oo ruvennut huutelemaan perään. Olin jotenkin todella puulla päähän lyötynä tuossa ja sanoin sitten, että minä en kyllä ole nähnyt häntä, ja että olen usein vain todella ajatuksissani. No, sitten Tyttönen kysyi, että miten se sun mallijuttu, johon sitten sanoin jotain ja Tyttönen hymyili koko ajan ja sanoi vähän väliä innostuneena: "Hei tosi hieno juttu oikeesti!" Hän oli saanut jotain töitä ja selitti siitä jotain ja minäkin menin siihen aika ei-suomalaiseen small talk -tyyliin mukaan, jota Salla arvosteli jälkeenpäin todella teennäiseksi ja päälleliimatuksi. Mutta mitä tuossa tilanteessa voisi sanoa? Jonkun todella ison ex-ihastuksen ex-tyttöystävä, joka edellisen näkemisen aikaan romautti maailmasi, tulee juttelemaan niitä näitä, ja halasi heti aluksi ja sitten vielä lähtiessään.

Tuon jälkeen olin aika... No, todella hämmentynyt. Jotenkin vaikka tuntuu, että vuosi on ollut todella pitkä, pitempi melkein kuin mikään vuosi aikaisemmin, ja ajattelin päässeeni Thomasista jo yli, kun nyt on Jaskakin, johon voi kiusallisesti törmätä, mutta pelkästään tuon tyttösen näkeminen jotenkin palautti minut vuodentakaiseen niin elävästi, että vaikka olin siinä vaiheessa juonut jo jonkin verran, minusta tuntui yhtäkkiä, että olin ihan vesiselvä. Ja minusta tuntui pahalta, minusta tuntui vaikealta, minuun sattui, en tiennyt, itä ajatella, ihan kuin olisin kyennyt vain tuijottamaan tyhjyyteen. Ratkaisin ongelman sillä, että kävin ostamassa lisää juomia ja join niitä paljon nopeammin.

Nyt on jo laskuhumala, ja vaikka todella harvoin minulle tulee krapulaa tai mitään, koska juon yleensä aika vähän, ja vaikka minulle voi joskus tulla huono olo, koska olen juonut liikaa kerralla, niin nyt on sellainen olo, että minä join todellakin liikaa, varmaan viimeiset pari kolme juomaa olivat liikaa, ja varmaan viimeiset hienot Natalian Venäjältä tuomat Vogue-tupakatkin olivat yhtä lailla liikaa. On todella huono olo ja tietysti laskuhumalan pahin vaihe, se järjetön kylmävaihe sattui juuri siihen kohtaan, kun lähdettiin sieltä viimeisestä baarista kotiin, ja ulkona ei ole mikään kesäisen lämmin sää enää iltaisin.

On huono ja kipeä olo nyt, mutta jotenkin tunnen oloni taas tyhmäksi, että mitä sitten odotin, kun join varmaan enemmän kuin koko kesänä yhteensä ja poltin monta tupakkaa, enkä tietenkään ollut edes syönyt mitään, joten voin syyttää kyllä vain itseäni.

Laitoin päivityksen Facebookiin, koska haluaisin, että Jaska aloittaisi keskustelun kanssani. Mainitsin siitä, että joku vanha tuttu tuli halaamaan minua baarissa ja toivon, että Jaska miettisi sitä vähän ja pelkäisi, että se on ollut tyyliin Thomas tai joku muu mies. En tiedä miksi. Tänään taas tajusin enemmän, että on vain ikävä Jaskaa, sitä hänen kanssaan olemista, hengausta, pelkästään sitä, että vaikka kaikki ei sujunut täydellisesti, niin hänen kanssaan kaikki tuntui olevan jotenkin paljon helpompaa kuin hengaus näiden muiden tyyppien kanssa.

En tiedä onko Salla ajautumassa johonkin romahdukseen, koska hänen käytöksensä on muuttunut jotenkin todella paljon oudommaksi huomattavan lyhyessä ajassa. Tänäänkin sen kaiken riitelyn ja loukkaantumisen ja draamailun lisäksi hän yhtenä rauhallisena hetkenä sanoi meille muille, että hänen vaistonsa kertoo, että lattialla on rahaa, todennäköisesti joku seteliraha. Ei hän kuulemma tiennyt missä siellä baarissa tarkemmin, mutta hän sanoi tietävänsä, että siellä baarin lattialla on rahaa. Ja nuo loukkaantumiset tuntuvat vain menevän todella äärimmäisyyksiin ja Salla laittoi tänäänkin välit poikki jonkun kaverin kanssa, jonka hän on tuntenut 7 vuotta. Vain jonkun vitsin takia, jonka tämä tyyppi sanoi.

En kyllä tiedä enää mitään mistään. Eikö yleensä, jos tuntuu, että maailma on sekaisin ja on itse se ainoa selväjärkinen, niin todellisuudessa se onkin itse, joka on sekaisin. Nyt kuitenkin tuntuu tuolta, että missä ihmeessä ne kaikki järkevät ihmiset ovat? Joku puolituttu tulee baarissa juttelemaan melkein kuin parhaalle kaverille, että tosi hienoo nähdä sua, tosi ihanaa, ja halailee useaan kertaan, ja sitten baari on täynnä miehiä, jotka ovat niin kännissä, ettei siitä saa edes selvää, mitä he yrittävät sanoa, jatkuvasti loukkaantuva, muille kiukutteleva psyykikko, joka aistii rahan baarin lattialla seitsemännen aistinsa avulla, ja ties ketä muita!

Niin joo, ja vielä yksi kylmä vesi niskaan -kommentti tuli tältä tutulta mieheltä, joka yhdessä vaiheessa iltaa kysyi minulta, että hei Amia, missä Jaska on. Yritin sitten jotenkin huutaa sinne pöydän toiselle puolelle, että en tiedä, ei me olla enää yhdessä. No, veikkaan, että minun ei tarvitse enää kauhean monelle muulle miehelle samaa selittää, kun tämä kuuluu siihen miestuttuporukkaan, jossa varmasti kaikki loputkin tietävät pian tästä minun ja Jaskan erosta, jos eivät jo aikaisemmin tienneet. Tottapuhuen luulin, että tämäkin mies olisi tiennyt jo asiasta, koska se hänen vähän niin kuin tyttöystävänsä kuuli sen minulta, ja luulin, että Jaskakin olisi kertonut asiasta joillekin.

Eilenkin kun olin keskuksella keittiössä tekemässä itselleni teetä, olin siellä kaksistaan tämän yhden ohjaajan kanssa, jonka kanssa olen jutellut aiemminkin vähän enemmän näistä asioistani. Hän sitten kysyi, että miten kesä meni, mihin sitten vähän epämääräisesti sanoin, että ei niin hyvin. No, hiljaisuus tuntui vaativan lisää selittelyä, joten sanoin, että erosin poikaystävästäni ja se oli vähän vaikeaa ja että olin laitoshoidossakin jonkun aikaa. Varmaan nuo ohjaajat tietävät näistä asioista paljon, tai sitten muuten vain osaavat kysyä kysymyksiä niin, että niihin on hankalaa vastata niin epämääräisesti, että minä en tuntisi oloani liian epämukavaksi. Tämä ohjaaja sitten kysyi, että miten pitkään oli ja hakeuduitko itse sinne hoitoon.

Yritin sitten jotenkin hädissäni yrittää miettiä, miten vastaan tuohon, koska en halua vain valehdella. Toisaalta kun olin vastaillut epämääräisesti jotain, että kesä oli ihan jees, ei niin kauhean hyvä kuitenkaan, tuli ero ja se oli vähän vaikeaa, niin ja olin vähän aikaa laitoksessakin, ai meninkö itse, en mennyt, vaan ambulanssi vei, koska yritin tappaa itseni ja ip-osoitteeni jäljitettiin, joten sekään ei onnistunut.

No, touhusin siinä muuta samalla ja mutisin jotain epämääräistä ja lopulta sitten keksin jotain edes suht todellista ja sellaista, mitä voi sanoakin: sanoin, että ei, en mennyt itse, kaveri soitti sinne, en olisi itse halunnut mennä. Sitten tee oli onneksi valmista, joten se ohjaaja ei ehtinyt kysyä enää mitään enempää ja pääsin pois piinapenkistä. Kuitenkin oli sitten jotenkin noloa huomata, että yksi näistä minun ja Jaskan yhteisistä kavereista (siitä samasta miesporukasta kuin se tämän illan mieskin) oli heti siinä keittiön ulkopuolella ja mietin sitten, että miten paljon hän oli keskustelusta kuullut. Jotenkin hankalaa, kun ensiksi kesti tosi kauan, että ihmiset saivat vähitellen selville, että minä ja Jaska ollaan yhdessä ja varmaan meidän koko suhde on ollut aika lailla arvoitus kaikille tällaisille ei niin tutuille, ja nyt sitten nämä ihmiset saavat pikkuhiljaa tietää, että me ollaan erottu.

Ja minä olen ainakin yrittänyt olla juuri mahdollisimman asiallinen ja neutraali, pidän asiat ytimekkäänä: me erottiin, minulle se oli vähän vaikeaa. En syyttele ketään, en ala avautumaan, en edes sano, että joo se poikaystäväni jätti minut Facebookissa, ihan yllättäen, maailmani hajosi. En ota puolia, en halua saada ihmisiä puolelleni, kerron vain ne informatiiviset asiat ottamatta niihin kantaa. Huolimatta kaikesta tästä draamasta, jonka minä olen kerrankin itse aiheuttanut, pyrin asiallisuuteen kaikessa tällaisessa ja ylipäätään koen, että ei ole asiani avautua asiasta muille kuin joillekin läheisimmille tutuille.

Tuntuu kuitenkin, että nyt on pää jotenkin ihan osasina. Osa miettii Thomasia, viime vuotta, miettii sitä, miten vuosi sitten en olisi ikimaailmassa ollut baarissa näiden ihmisten kanssa, vaan Thomasin porukan kanssa, ihaillen itse Thomasia ja toivovani, että hän voisi joskus rakastaa minua. Ja Jaska oli mukana Thomasia ärsyttääkseen ja seuratakseen minua kuin eksynyt koiranpentu. Ja nyt hänkään ei ole tässä. Osa mielestä sitten miettii Sallaa ja Sallan aikaansaamaa draamaa ja sitä, että missä vaiheessa hänen käytöksensä menee sitten niin paljon yli, että minun pitäisi jotenkin puuttua asiaan. Ja edelleen osa päästä miettii, etten ikinä halua koskea yhteenkään mieheen pitkällä tikullakaan, en ainakaan niihin saatavilla oleviin miehiin, joihin olen kaikkialla törmännyt. Osa miettii sitten Jaskaa.

Loppu päästä on joko liian väsynyt ajatellakseen tai sitten sitä särkee.