Ei taas tiedä, mitä sanoisi. Tuli pieni mutka matkaan sen testaamisen suhteen, että miten käy ilman mielialalääkkeitä: minä sain flunssan. Tai influenssan, en ole ihan varma. Olo on hyvin kipeä, mutta toivon, että se vähän helpottaisi mahdollisimman pian.

Olen nukkunut ilman rauhoittavaa jo kolme yötä. Vieläpä ihan hyvin. Painajaisia kylläkin olen nähnyt jokaisena yönä ja tänäänkin heräsin sellaiseen. Minulla oli outo tunne, että olen nähnyt sen aikaisemminkin, mutta en muista sellaista.

Se oli hämärä, en muista sitä ihan tarkkaan. Siinä oli pahiksia, jotka olivat tulossa tekemään meistä selvää. Sitten oli jonkinlainen taika, jolla ne saisi pysymään loitolla. Se oli mahdoton taika, joten siksi kukaan ei ollut koskaan tehnyt sitä. Mutta minulla oli joitain taikavoimia, joten minä pystyin ainakin yrittämään. Taika meni jotenkin niin, että täytyi ensin kuolla. Sen jälkeen kuolleen täytyi itse polttaa ruumiinsa tuhkaksi tietyllä metodilla pala palalta ja koota sen jälkeen uusi ruumis. Se oli outoa ja pelottavaa, kun kerran koko ajan ne pahikset tulivat lähemmäs.

Ja sitten toissayönä näin unen, jossa joku ampui toista ihmistä jousipyssyllä selkään. Siinä oli vain se, että nuolena ei ollut nuoli, vaan saha. Sitten se saha ammuttiin jousella ja toinen yritti juosta pakoon. Lentävä saha osui juoksevaa suoraan selkään ja selkäranka katkesi ihan puhtaaksi katki. Siihen loppui juokseminen.

Minulla on jotenkin ällöttäviä unia nykyään. Ja pelottavia. Ja ahdistavia.

Olen menettänyt hieman ruokahaluani. Voi tosin johtua kurkkukivusta, mutta pistin kuitenkin merkille. Ja samalla kun onnellisuuspillerit loppuivat, lopetin niiden rauhoittavienkin ottamisen. En tiedä vielä, onko mitään oikeaa vaikutusta havaittavissa.

Olen taas välinpitämätön. Ei jaksaisi tehdä yhtään mitään. Mutta tekisi mieli laulaa. Se auttaa hieman kurkkukipuun ja olen huomannut, että jos laulaa säännöllisesti kurkkukivun aikana, ääneni menee epätodennäköisemmin. Minulla menee jostain ärsyttävästä syystä melkein aina ääni, kun tulen tarpeeksi kipeäksi. Se on tuskastuttavaa.

Mutta laulaminen ei ole oikein minun juttuni. Se on pelottavaa vieläkin. Ei ihan yhtä pelottavaa kuin ennen, mutta hieman pelottavaa kuitenkin.

Huomenna muutan takaisin Kuopioon viikoksi. Plääh. Keskiviikkona on tentti, johon pitäisi kai lukeakin jotain. Ei vain jaksaisi. Sinne minun asuntooni tulee myös seuraava mahdollinen vuokralainen katsomaan, että millainen se on. Ärsyttää sekin. Ja äiti ylireagoi kaikesta.

Ja parhaillaan tulee Oopperan kummitus telkkarista, enkä minä jaksa katsoa sitä. Ja pitäisi vielä pakata... Ja viikon aikana ehtii tulla ikävä Dostojevskia ja Tolstoita. Toivottavasti ne eivät ehdi vielä unohtaa minua eivätkä ala pitää äidistä enemmän kuin minusta.

En taaskaan aio ottaa rauhoittavaa. Siten voin ajaa huomenna osan matkasta Kuopioon. Äiti tulee viemään minut ja ottaa samalla mukaansa mahdollisimman paljon minun tavaroitani. Tulee pitkä viikko, kun kerran minulle ei jää sinne oikein mitään. Paitsi kannettava. Ja paljon ruokaa, jotka äiti jättää sinne vaikka väkisin.

Kylä-miitti on ensi lauantaina. Sinnekin pitää kävellä, niin saa nähdä, miten jaksan. Äiti tulee onneksi sinä päivänä ja sitten sunnuntaina aamulla muutan pois sieltä kauheasta paikasta lopullisesti. Ja torstaina on kai lääkäri. Muistaisin vain, että mihin aikaan, kun olen kadottanut sen lapun, jossa se luki. Ehkä se löytyy sieltä minun kämpästäni.

Ei ole oikein mitään sanottavaa. Pätkii. Ja kurkku on kauhean kipeä. Ja pitäisi muka vielä pakata. Ääh.