Tolstoi on kipeä. Sen kunto on huonontunut kauhean nopeasti. Olen yrittänyt tehdä vaikka mitä, mutta mikään ei auta! Höyrystin koko pesuhuoneen niin, että tiivistynyt vesihöyry valui seiniä pitkin ja otin Tolstoin sinne hengittämään höyryä, mutta ei se auttanut. Keitin kattilallisen vettä vaikka miten monta kertaa ja lopulta sekoitin sinne myös menthol-pastilleja, joiden pitäisi avata hengitysteitä, mutta tänä aamuna Tolstoin hengitys kuulosti yhä vain pahemmalta.

Se vain makaa riippumatossa ja kun menin rapsuttamaan sitä, niin se tutisutti silmiään ja näytti onnelliselta, mutta sitten se sai aivastuskohtauksen ja alkoi rohisemaan todella pahasti ja näytti siltä, ettei se saa kunnolla henkeä.

Olen etsinyt netistä tietoa vaikka miten monta tuntia ja kuunnellut YouTubesta Mycoa sairastavien rottien rohinaa. Se kuulostaa ihan samalta! Ja nyt on vasta lauantai, eikä eläinlääkäristä saa varattua aikaa kuin aikaisintaan maanantaiaamuna. Ja minä yritin ihan alusta asti suojella niitä Mycolta ja tehdä kaikkeni, että ne eivät sairastuisi. Ja silti Tolstoi on vasta nyt yksivuotiaana jo sairastunut siihen. Minä yritin pitää niistä huolta, pidän niistä välillä parempaakin huolta kuin itsestäni, mutta silti epäonnistuin.

Ja se Myco on krooninen sairaus, sellainen, että sitä on vaikea parantaa lainkaan. Joskus antibioottikuuri auttaa, mutta joskus ei. Se tarttuu myös väistämättä muihin saman häkin rottiin, eikä eristyskään auta, koska se leviää ilmateitse. Ja lopulta sairaus menee niin pahaksi, ettei rotta saa enää lainkaan henkeä, vaan tukehtuu.

Mutta en minä halua lopettaa Tolstoita. Se on tärkeä! Ei se saa kuolla. Olen itkenyt viimeiset päivät melkein koko ajan ihan hysteeristä itkua. Mikään ei paranna minun oloani ja sitten rottakin sairastuu, koska minä en osaa pitää siitä huolta.

Kaikki on ihan kauheaa. Häkin viereen ei uskalla mennä edes istumaan, koska sitten molemmat rotat alkavat haistella ja Tolstoin rohina kuuluu vaikka miten kauas. Tämä on väärin. Tämä on niin väärin.

Nukuin kaksitoista tuntia, mutta olo on silti väsynyt ja surkea. Eilen olisi ollut se konsertti, missä Nan soitti ja johon olin luvannut tulla. Nan muistutti minua siitä eilen illalla, mutta tietenkin minä olin unohtanut sen. Ja olin liian väsynyt lähteäkseni enää. Olen niin pitkän aikaa odottanut, että pääsisi kuuntelemaan Nania soittamassa, mutta nyt kun oli tilaisuus, niin minä vain jätin menemättä, vaikka olisin hyvin voinut mennä.

Muu perhe lähti eilen päivällä taas mökille. Äiti ei suostunut siirtämään lähtöä edes muutamaa tuntia, jotta olisi voinut tuoda minut kotiin, vaan minun piti pyytää kyyti omahoitajaltani, joka asuu myös täällä. Tuntuu tyhmältä. Tuntuu röyhkeältä vain käyttää toisen hyväntahtoisuutta hyväksi antamatta mitään takaisin. Tekisi melkein mieli antaa rahaa tai joku lahja, mutta se olisi tyhmää.

Ja päätä alkaa särkeä. Tämä kaikki hysteerinen itkeminen saa pään särkemään. Apua. Miksei kukaan voi auttaa minua, miksen minä voi auttaa Tolstoita? Ja miksi eläinlääkäriajanvarauspuhelin toimii vain arkisin? Kyllä lemmikit voivat sairastua viikonloppuisinkin. Mutta ei, minä olen täällä yksin tuskani kanssa ja Tolstoi ei saa apua siihen, että henki ei kulje. Pitää varmaan tyhjätä kuljetushäkki, kääntää se ylösalaisin ja laittaa Tolstoi sinne nauttimaan menthol-höyryhengityksestä.

Ei se saa kuolla!