Olin töissä tänään ja siinä koulutuksessakin, mutta nyt on ihan kuollut olo. Yskin koko junamatkan ja sen jälkeen matkan asemalta kotiin ja sen jälkeen jokaisen suupalan välissä kun söin. Tässä vaiheessa alkaa tuntua jo siltä, että koko kurkku varmaan vähintäänkin irtoaa paikaltaan hetkenä minä hyvänsä. Ja yhdeksän tunnin kuluttua on herättävä ja kaikki alkaa taas alusta. Voi tosin olla, että saikutan huomenna, mutta koska keskiviikkona on syksyn ensimmäinen terapia ja minun on siis pidettävä silloin etäpäivä ja läppärini on töissä, niin silloin minun täytyisi saikuttaa myös keskiviikko. Toisaalta mietin nyt tämänpäiväistä oloa ja on sellainen fiilis, että ei olisi todellakaan pitänyt olla tänään töissä. Eilen illalla oli jo vähän parempi olo, mutta tänään olen kulkenut ihan sumussa, korvat on lukossa ja koko ajan on tuntunut, että voisin vaikka pökrätä.

Ja tänään aamulla myös useampi muu ilmoitti sinne meidän työpaikan WhatsApp-ryhmään olevansa sairaana, joten ilmeisesti sitä nyt vain on liikkeellä. Ja jos en nyt parantele itseäni rauhassa, niin sitten yskin keuhkojani pihalle vielä ensi viikollakin. Toisaalta, jos huomenna menen töihin, voin tehdä lyhyemmän päivän, koska minun on joka tapauksessa otettava läppäri mukaan keskiviikkoa varten ja sitten voin tehdä junassa ne loput työtunnit? Ei varmaan pitäisi miettiä tuota nyt, vaan levätä, mutta ainakin on aamua varten kaikki mietittynä valmiiksi.

Olo on kyllä ihan sanoinkuvaamattoman kauhea juuri nyt.

Joo, samalla kun olen miettinyt otsikkoa, on tullut sellainen fiilis, että kuolen tai oksennan tai molempia, joten on vahvistunut ajatus, että ei, en mene huomenna töihin, jos en sitten koe yön aikana jotain ihmeparantumista.