Vasta äsken tulin takaisin musiikin teoriasta, jota ennen oli vielä kuorokin. Saatiin uusi biisi (otsikossakin), jota sitten yritettiin hioa. Oli yllättävää kyllä, ihan kivaa. Kuorossa siis, teoria nyt ei koskaan voi olla kivaa.

Muutenkin oli parempi päivä tänään. Tajusin sen heti, kun pääsin kouluun ja se oli mahtava tunne! En ollut loppuviikosta tajunnut, miten synkkis olin taas ollut, mutta nyt se kaikki valkeni. Minä pystyin taas keskittymään paremmin ja toimimaan luonnollisemmin. Tunsin itseni vain niin paljon onnellisemmaksi ja pirteämmäksi, että sitä on vaikea sanoin kuvailla. Siksi kuorokin kai meni poikkeuksellisen hyvin. Ja kaikki muukin. Minulla ei ollut edes niin kylmä kuin normaalisti, vaikka käteni olivat Nanin mukaan ruokatunnin jälkeen pakkasen puolella.

Nyt on vielä edessä läksyt ja nauhoitetun Prisman katsominen, joten tämä jää lyhyeksi. Ja mikä hämmentävää: Minulla ei ole paljon enempää sanottavaakaan! Paitsi että minä pidän suunnattoman paljon talviaikaan siirtymisestä. Ja lumesta. Kun on lunta, kaikki näyttää paljon kirkkaammalta ja valoisammalta, eikä sellaiselta kostealta ja nuhjuiselta, kuin syksyllä yleensä. Siitä tuo otsikkokin. Paitsi että se on äärettömän nätti tuo kohta, se kuvaa myös täydellisesti tätä päivää myös muulla tavalla.

Taas on vähän niin kuin onnellinen olo.