Viime aikoina, ehkä vajaan viikon on ollut vähemmän outo olo. Nyt tänään on kuitenkin ollut taas jotenkin kurjempi fiilis. Viikonloppuna olin yövuorossa ja sielläkin tuli kurja fiilis. No, tietystihän se on niin, että jotkut tulevat töissä paremmin toimeen keskenään kuin toiset, mutta jotenkin silti harmitti, kun tunsin oloni jotenkin ulkopuoliseksi kun olin yövuorossa kahden muun kanssa. Aina kun jompikumpi heistä lähti tauolle, niin tuli ihan hiljaista. He juttelivat kauheasti koko ajan, eivät mitenkään kuitenkaan sulkeneet minua ulos ja välillä sanoinkin jotain, mutta tunsin oloni silti kummajaiseksi. Sekä tietysti nämä kaksi aikatauluttivat taukonsa niin, että kun toinen lähtee töistä, niin toinen lähtee samalla tauolle. Kumpikin olivat tupakoitsijoita, joten sen toisaalta ymmärtää, kun heillä on yleensä tapana hengata siellä ulkona yhdessä.

Tänään oli kandiseminaaritapaaminen taas ja kysyin siltä meidän opettajalta yhdestä oman kandityöni käytännön asiasta tunnin jälkeen. No, se selvisi ihan hyvin ja sitten se opettaja vielä sanoi, että jos minulla on jotain muita vastaavantyyppisiä kysymyksiä, niin häneltä voi kysyä ja sitten lisäsi, että osa opiskelijoista ilmeisesti arkailee häneltä kysymistä ja painii mieluummin itse niiden kandipulmien kanssa, vaikka hänhän on siellä sitä varten, että voi auttaa meitä niissä. Sanoin hänelle, että en ole missään vaiheessa ajatellut, ettei voisi kysyä ja että jos joku toinen pulma nousee esiin, niin kysyn häneltä.

Tuokin sai minut tuntemaan oloni sellaiseksi, että olen tähän mennessä tehnyt jotain väärin. Olen kyllä huomannut, että osa meidän ryhmän oppilaista on pitänyt opettajan hyvinkin tarkkaan ajantasalla kaikista muutoksista, mutta minä olen vain tehnyt sitä työtä omassa rauhassa (sen vähän mitä olen toistaiseksi tehnyt) ja se on kyllä hieman muuttunutkin, mutta ei minulla ole ollut sellaista fiilistä, että olisi tarpeen vaivata niillä sitä opettajaa. Kun kaikki ne muut ongelmat ovat olleet sellaisia, että olen itse tajunnut, että niissä voi tehdä useammalla tavalla, eikä mikään ole välttämättä väärin. Tuollaisissa tapauksissa opettaja tuskin voi minua auttaa, sillä kyse on minun tutkielmastani, johon liittyvät päätökset ovat minun vastuullani.

Yövuorossa sain tehtyä jo melkein koko tutkimus-osion. Sekin on tosin yksi puoli jota tekisi melkein mieli kysyä siltä opettajalta, että miten laaja otanta olisi hyvä. Siitä on ollut puhetta tosin kandiseminaarissa aikaisemmin ja silloin opettaja sanoi, että jos on corpus-tutkimus kyseessä, analysoikaa 100 kohdesanaa, mutta jos se tuntuu omasta mielestä riittämättömältä, niin analysoikaa 200, ja jos sekään ei tunnu omasta mielestä riittävältä, niin analysoikaa 300. Tähän mennessä olen rajannut kaksi eri corpusta suunnilleen samankokoisiksi sanamäärältään. Siirsin tosiaan noita corpus-tuloksia Wordiin, ja yli sadasta sivusta materiaalia tulostin ensimmäiset kaksikymmentä sivua kummastakin kohdesana-variaatiosta. Numeroin niitä manuaalisesti töissä yövuorossa, ja tulin tulokseen, että 300 tuntuu ihan hyvältä otokselta, tarpeeksi iso jotta tulos on luotettava ja yksittäiset poikkeukset eivät heilauta niin paljon lukemapuolta, mutta ei kuitenkaan niin iso etteikö sitä voisi tehdä. Eli siis kun analysoin saman verran jokaisesta kohdesanasta, kahdesta eri corpuksesta, minulla olisi yhteensä 300 + 300 + 300 + 300 + 20 + 20 tapausta analysoitavana. Se on aika paljon, yli 1200 yksittäistä tapausta.

Koska analysointitapani on corpus-lähtöinen, tuo analysoiminen on ollut käytännössä sitä, että olen katsonut yksitellen läpi noita tapauksia. Tuosta oli puhetta juuri tänään kun opettaja puhui tehneensä itse samalla lailla analyysin, mutta että monet tutkijat eivät yksinkertaisesti käytä sitä, koska se vie paljon aikaa ja vaatii vaivannäköä. Mutta kun en tiedä mitä etsiä, en tiedä miten hakisin niitä jollain corpus-ohjelmalla (jollainen minulla kyllä on). No, nyt toki tiedän kun olen analysoinut jo ensimmäiset 300 tapausta loppuun, mutta jos esimerkiksi tarkkailen taukoja (mikä on ehkä keskeisin puoli tutkielmassani), niitä on todella vaikea hakea sillä corpus-ohjelmalla. Mutta jotenkin olen saanut tehtyä todella paljon jo tuota analyysiä, koska se on jotenkin niin... pystyn uppoutumaan siihen tuntikausiksi ja vaikka luulisi, että se on tylsää, niin jokainen erillinen tapaus on kuin oma pikkuinen arvoituksensa, jonka äärellä jännään, että tuleeko duplikoitu äänne, vai tuleeko ehkä konjunktio, vai ehkä pitempi tauko.

Huomenna on vielä vapaapäivä. Perjantaina on sitten sen jälkeen seuraava, silloin äitini ja veljeni tulevat käymään. Toivon että silloin ei ole liian outo olo, koska minun tarvitsee pitää itseni kasassa. Se on ollut jotenkin taas vähän vaikeaa viimeaikoina, vaikka olo ei olekaan ollut niin huono. Jospa kokeilisin nukkua vaihteeksi, alkaa melkein jo väsyttää.