Näin se kupla puhkeaa. Oli suunnilleen ydinsota Thomasin kanssa. Sanoi kaikkea paskaa ilkeyttä minusta. Lopuksi keskustelu hieman tasaantui, mutta ei halunnut puhua asiasta kasvotusten, koska hänen mielestään ei ole mitään puhuttavaa. Lisäksi hän sanoi, että kaipaa ympärilleen myös uusia ihmisiä koko ajan, koska tietää esim. että ei kenenkään meistä kanssa halua seurustella, joten on miettinyt mielessään, että mitä enemmän kivoja ihmisiä, sitä parempi.

Sitten sanoinkin, että hyvä että sanoit tuon, koska olen ollut häneen ihastunut, mutta että nyt kun tiesin ettei ole molemminpuolista, niin voin yrittää päästä asiasta yli. Lisäsin sitten, että toivottavasti otti edes kohteliaisuutena.

Tyyppi ei sanonut mitään siihen. Puhui muista asioista ja oli aika sovittelevakin ja sanoi, että ihmiset, jotka ei bileissä oo viihtyneet, saisivat sanoa asiasta itse ääneen. Yritin sanoa, että ehkä eivät vain uskalla, ei kaikki uskalla, minä yritän vain auttaa, koska haluaisin, että kaikilla olisi kivaa ja että minulla on kivaa, kun kaikilla on kivaa.

Siihen sanoi jotain, että jokainen on vastuussa omasta olostaan ja että me muut sitten ollaan sen verran apuna mitä jaksetaan. Sanoin sitten lopuksi, että ihan sama, mene pelaamaan nettiturnaustas, en häiritse enempää. Sitten vain kirjauduin ulos Facebookista.

Näin sitten taas tällä kertaa. Voin sanoa, että oikeasti sattuu taas. En edes ihastu paljon koskaan kehenkään, melkein kukaan ei saa minussa heräämään sitä tunnetta ja Thomas oli niin ihana ja antoi jotenkin niin selkeitä merkkejä, että tuntisi samoin, mutta tietysti kaikki oli taas minun päässäni. En minä halua ihastua enää ikinä, kun se sattuu näin paljon. En halua mennä bileisiin enää, en halua koko ajan yrittää ja piristää muiden päivää tai olotilaa. En vain jaksa. Enkä kestä tätä kipuakaan enää. Jossain vaiheessa luin kirjoituksiani täällä blogissa tuolta ensimmäiseltä vuodeltani, vuodelta 2006. Läpi noiden kaikkien vuosien, olen vain vuodattanut tuskaani tänne. Aina siellä täällä on sitten myös aina niitä samanlaisia kirjoituksia, että en kestä, en jaksa enää, haluan kuolla.

Ja minä olen sitä kestänyt jo kuusi vuotta, eikä mikään ole muuttunut, vaan se kipu siellä syvällä sisimmässä korventaa minua yhä elävältä.