Paskat. En taaskaan väijyttänyt Thomasia ja vieläpä päätin antaa hänen olla, sen sijaan että tiukkaisin aina vastauksia. Kaverini järkeili sen niin hyvin. Oli sen jälkeen kuitenkin selkeämpi olo, joten oli ihan hyvä päätös.

No, nyt en kuitenkaan pysty elämään kuin Thomas ei olisi koskaan kuulunutkaan elämääni, sillä ilmeisesti hänelle ei riitä se, että minä olen poissa hänen elämästään, vaan että minut on myös eristettävä kaikista yhteisistä kavereista. Onneksi kuitenkin näissä Thomasin porukoissa on esim. Alisa ja Marion, joiden kautta saan tietää kaikkea kurjaa. Nyt tämänpäiväisenä juttuna se, että bileet ottavat taas paikkansa - ilman minua vain. Thomas järjestää synttäribileet, jonne on kutsunut jotain 50 ihmistä, joiden mukana on esim. Alisa, joka ei kai koskaan ole käynyt edes kunnollista keskustelua tämän kanssa. Mutta kunhan ei ole Thomasin mustalla listalla, pääsee nauttimaan kaikista kutsuista, vaikka ei olisi koskaan käynyt mukana.

Tätä en voi oikein olla huomioimatta - etenkin kun kaikki siitä meidän porukasta ei tiedä, että Thomas on välit minuun katkaissut, joten mietin, että mitä jos Thomas aloittaakin taas peruspartyt, mutta minut vain suljetaan ulos ja me yhteiset kaverit vain ajattelevat, että jaa, ei Amiaa näy - no, ehkä sitä ei vain kiinnosta meidän seura. Jotenkin synnyttää kauhean ahdistuksen pelkkä ajatuskin tuosta, kun olen kyllä saanut kyllikseni ulossulkemista yhden elämän ajaksi.

Lisäksi jotenkin ihmeellisesti havahduin eilen siihen, että ei piru, Jaska on ihan hemmetin tylsä ihminen. Se, että meidän välit syveni seksisuhteeksi asti, ilmeisesti lykkäsi sitä tyypillistä kyllästymistäni hieman, mutta nyt se on iskenyt taas oikein kunnolla, kun vietin yli kaksi vuorokautta putkeen hänen kanssaan. Olin yötä, oltiin toistemme kimpussa useaan otteeseen, sitten otin nokoset ja Jaska pelasi, minkä jälkeen heräsin ja tajusin, että olin nukkunut useamman tunnin, minkä jälkeen se sitten iski, että jos me hengataan yhdessä, enkä ole loputtoman väsynyt, niin yksinkertaisesti vain tylsistyn. Hän on muutenkin todella... Jännittynyt. Alisa käyttää sanaa "awkward". Jos me tehdään yhtään mitään, niin saan kuulla yleensä vasta jälkeenpäin, että ei tuo tuntunut oikeastaan kovin kivalta ja sitten siinä asennossa painoit kyynärpäälläsi niin että lähinnä sattui koko ajan ja viimeiset 10 min mietin, että loppuisi jo. Ensimmäisillä kymmenellä kerralla jotenkin löytyi sympatiaa ja ymmärrystä, mutta nykyään vain ärsyynnyn siitä. Lisäksi koko ajan on epätietoinen olo, kun en voi edes tietää, että ottaako tyyppiin fyysisesti kipeää, kun hän ei sano mitään kuin jälkeenpäin, jos sanoo ollenkaan.

Lisäksi tämän Leevin kanssa on jotain ollut taas, kun on palannut maahan. Ei mitään oikeaa, mutta jotenkin tuntuu, että tyyppi flirttailee minulle koko ajan. Ja hänessä on sentään jotain samaa kuin minussa. Maanantaina kun oltiin taas päiväkeskuksella, niin ilmeisesti olin tyypin edessä naulakoilla, niin hän päätti sitten sanomisen sijaan vain tarttua minua vyötäröltä ja siirtää sivuun. Jaskalle puolikiusallani asiasta sanoin, mihin hän totesi, että ai, pitäisikö hänen reagoida siihen jollain tavalla.

Jaskallekin sanoin nyt siitä Thomasin jutusta, kun valitin, että minulla oli ollut huono päivä ja sen jälkeen, kun oli ensin kaksi kertaa sanonut pelkästään että jaa, minä päätin valittaa siitä, että ilmeisesti jos kiinnostaisin häntä edes 10% sen verran kuin se hänen tietokonepelinsä, hän vaivautuisi kysymään edes, että ai, mikä nyt painaa, mikä on kurjasti. No, sitten hän kysyi, että no, mikä on pielessä. Kun sanoin, että Thomas on tehnyt niin ja näin ja noin, niin Jaskan reaktio sellainen, että se pitää laittaa tähän ihan lainauksena:

Jaska: "lolz"

Jep, olen ei-määritetyssä suhteessa tässä kuussa 28 vuotta täyttävän miehen kanssa, joka reagoi mieleni pahoittamiseen tuolla lailla. Ja muutenkin tuntuu kuin olisin joidenkin kakaroiden kanssa hiekkalaatikolla, kun minä tällaisena 23-vuotiaana kuuntelen, miten ensinnäkin 27-vuotias päättää, että en leiki enää sun kanssa, et saa tulla mun hiekkalaatikolle enää, mut en vaan suostu sanoon että miksi! Toinen sitten irroittaa itsensä hiekkalaatikon ihmeellisestä yksinleikistä joskus satunnaisesti jopa kuunnellekseensa mitä sanon ja joskus heittää iän viisautta ilmentämiä kommentteja, kuten "lolz", mutta noin pääasiassa tuijottaa hiekanjyväpikseleitä yötä päivää ja saa unirytminsä ihan sekaisin, mitä valittaa sitten sen ajan, kun jostain ihmeen syystä ei tuijota niitä pikseleitään.

Ei hitto. Nyt sitten löysin Marionin bongaamaan Leevin deitti-ilmoituksen netistä. Voi vitsit, peruskamaa "olen romantikko" -väitteestä lähtien. Hmm... Ihannekumppani... Hah, pituus 150-200 cm, paino 40-70 kg. Siis voi olla jopa 200cm pitkä nainen, kunhan painaa alle 70 kiloa. Pienikokoinen... Mikä ihme juttu miehillä on pieniin naisiin? Ensin Thomas sanoi sen, sitten Leevi... Ja molempien kanssa olen nukkunut halausasennossa samassa sängyssä, joten nähtävästi tämä 180 sentin pituuteni on heikkous, joka on kuitenkin ehkä juuri ja juuri annettavissa anteeksi. Mutta nähtävästi syvempien suhteiden ollessa kysymyksessä, tämä pituus onkin isompi juttu. Äh.

Huokaus. Kävin leffassa tänään ja sen jälkeen on oma elämä tuntunut ihan järjettömän tylsältä: käyn päiväkeskuksessa, siellä istutaan ja hengataan, mahdollisesti myös sen jälkeen, tulen lopulta kotiin, jos tulen, ja laitan koneen päälle, leikin rottieni kanssa ja katson ehkä Täydellisiä naisia koneelta tai lueskelen uutisia ja niiden kommentteja. Tuntuu, että joko olen ihan lopen uupunut tehdäkseni mitään, mikä on nyt ollut viime viikkojen teema, tai sitten koen elämäni ja useimmat ihmiset siinä loputtoman tylsiksi. En edes tiedä, kumpi on näistä se parempi vaihtoehto.

Jaa, nyt Jaska vaihteeksi viestittelee minulle Facebookin kautta jotain. Kyseli jotain yleistä, johon vastasin nyrpeästi, sillä se edellinen paha mieli keskustelusta oli yhä päällä. Oli kuulemma nyt tältä päivältä pelit pelattu, kun oli onnistunut voittamaan pelin yhdellä uudella tavalla, mihin kommentoin, että ai jaa, sen takia tämä luksus, että oikein puhut mulle jotain. Siihen tyyppi vastasi, että osittain siksi joo. Sitten kuluu pari minuuttia ja tyyppi lohkaisee: "Panettaa."

Tulee taas mieleen se puhkikulutettu Maija Vilkkumaan biisi - Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä.