Pitäisi kai pelätä tai olla surullinen tai huolestunut tai jotain, kun kerran tänään on Rockperry, johon olen menossa yksin, koska Alf ei halunnutkaan tulla. Tai toisaalta hän olisi kuulemma halunnut, koska olisi halunnut olla kanssani siellä, eikä olisi halunnut, että joudun menemään sinne yksin, mutta loppujen lopuksi hän sanoi, että vaikka päätös oli kauhean vaikea, niin se ei tuleminen painoi vaakakupissa enemmän.

Minä ajattelin, että tänään olisi olo aika kauhea ja sellainen, ettei huvittaisi edes mennä, mutta mitä vielä! Minä olen ihan innoissani! Tietysti on hyvä, että kerran näinkin päin, mutta jotenkin outoa silti. Ei se silti minua mitenkään haittaa.

Mutta festarit ovat taas yksi asia, joka kasvattaa rakoa minun ja Alfin välillä. En ole ollut kuin Miljoonarockissa viime vuonna, mutta minulla on kauhea hinku mennä erilaisille festareille. Minulta oikeastaan puuttuu vain joku, jonka kanssa kiertää niitä. Ajattelin aikaisemmin (ennen Alfia), että sitten jos/kun minulla olisi joskus poikaystävä, niin sitten hänen kanssaan kierrettäisiin niitä ja olisi mahtavaa. Mutta Alf ei halua kiertää niitä. Tietysti seurustelevilla ihmisillä on keskenään eroja, eikä voi olettaakaan, että molemmat pitäisivät aina samoista asioista.

Minusta kuitenkin tuntuu, että on niin paljon sellaista, mistä minä pidän, mutta mistä Alf ei. Haluaisin mennä useammin katsomaan elokuvia leffateattereihin. Vaikka keskellä yötä katsomaan jonkun taideleffan. Ja minusta olisi hauska hengailla kaupungilla. Tai istua kahviloissa. Alf ei halua tehdä mitään noista. Eikä pelkästään ole haluamatta, vaan ne ovat jotain, mistä hänelle tulee suorastaan epämiellyttävä olo, koska niissä on paljon ihmisiä eikä saa olla rauhassa. Hänestä kaikista huipuin tapa viettää aikaa tai "olla treffeillä" on siten, että ollaan jomman kumman kotona koko aika. Tietysti se on ihan okei minullekin, noinhan me tehdään Naninkin kanssa melkein aina, mutta jotenkin tuntuu vain, että se ei toimi niin kauhean hyvin. Minua alkaa turhauttaa se, että ne kaikki asiat, joita ajattelin tekeväni ja kokevani parisuhteessa, tulevat mahdottomiksi.

Alf sanoi, että hänestä olisi älytöntä, jos festareille lähteminen (tai lähtemättä jättäminen) haittaisi jotenkin suhteita, koska sehän on vain yksi kiinnostuksenkohde muiden joukossa. Minun olisi tehnyt mieli sanoa, että tietysti se vaikuttaa jotenkin. Ei välttämättä yksi haittaisi kauhean paljon, mutta jos niitä tulee koko ajan lisää, niin tietysti se vaikuttaa ihan väistämättömästi! Jos minä haluaisin puhua hänelle jostain kirjasta, jos haluaisin puhua joistain kohdista TSH:sta, jotka ovat olleet minulle niin tärkeitä, niin hän ei halua puhua niistä, koska hän ei ole lukenut TSH:ta kirjana, eikä aio koskaan lukeakaan. Kun Éowyn sanoo leffassa, että hän pelkää "häkkiä: sitä, että on kaltereiden takana kunnes ikä ja tottumus hyväksyvät ne", niin hän kysyi minulta, että ymmärsinkö minä, mitä se tarkoittaa, koska hän ei oikeastaan ymmärtänyt.

Hän ei pidä Samista, hän ei pidä Éowynistä, koska eiväthän ne elokuvassa ole välttämättä yhtä vaikuttavia hahmoja. Hän tykkää Legolasista. Siis tosi siistiä, kuolematon haltia, joka laskeutuu portaat jonkun örkin kilven päällä. Minä en ole koskaan pitänyt Legolasista.

Vaikka tiedänkin, että ei NN välttämättä ole sitä kaikkea, mitä kuvittelen hänen olevan, niin ainakin hän on lukenut TSH:n kirjana ja on pöyristynyt, jos joku muu ei ole. Sen olen nähnyt ja kuullut omin silmin. Ja hän oli Miljoonarockissa, joten hän ei voi vihata festareita. Tuntuu typerältä verrata Alfia ja NN:ää, koska eihän se ole lainkaan kai "realistista", mutta silti se tulee jotenkin automaattisesti. Vain ne NN:n eleet ja ilmeet ja katseet ja kaikki, ovat paljon enemmän kuin kaikki Alfin kanssa vietetty aika yhteensä. Se harmittaa.

No, mutta onpahan tänään sentään edessä vielä hienoja musiikkikokemuksia ja kai sekin on tietyllä tapaa saavutus, että olen ylipäänsä menossa sinne, kun väsyttää ja kaikkea, eikä ole edes seuraa, mutta silti olen menossa. Ja siis ensimmäistä kertaa kuulen Tarja Turusen livenä, niin eihän se voi olla muuta kuin käsittämättömän mahtavaa.

...Mutta silti.

***

Overwhelming love,
Heaven's just a feeling.
Singing in my blood,
Keeping me from kneeling.