Hiton paljon on taas tapahtunut ja pääni on ihan pyörällä. Toisaalta kaikki tapahtuneet asiat eivät ole paskoja, mutta kaikki tuntuu toisaalta niin hankalalta, että voi olla, että hajoan tätä asiaa sulateltuani ihan totaalisesti. Nyt olen sen verran sekaisin, että eiköhän uni korjaa tämän kulkijan hyvissä ajoin. Toisaalta ahdistaa ihan hitosti, toisaalta hekumoin keskustelua Thomasin kanssa tänään, toisaalta mikään ei tunnu enää miltään, kun sydän tuntuu saaneen kuoliniskun, toisaalta olen imarreltu saamastani huomiosta, toisaalta taas en tiedä, mitä haluan tai mitä minun pitäisi tehdä.

Ja koska tänään oli taas paha laskuhumala aamuyöstä ja olin niin kylmissäni mitä silloin olen, yhden illan aikana olin kahden eri miehen sylissä ja oikein kunnolla sylissä tiiviissä halauksessa ja sain kuulla, miten olin niin ihana ja lämmin, mutta toisaalta hassu, koska kuulemma olen niin itsenäinen ja itsevarma, mutta pinnan alla en yllättäen olekaan niin vahva mitä annan ymmärtää.

Olen pyörällä päästäni ja kai vain niin pöllämystynyt kaikestaa uudesta informaatiosta, että en edes itse tiedä omia ajatuksiani.