Vaihteeksi olen menossa ryhmäjuttuun, johon en nyt väkisin pyytänyt saada tulla, mutta kysyin sen "ai siis mikä juttu nyt on", jolloin yksi sinne menossa olevista tyypeistä sanoi, että sähän tuut kanssa. Ikävä kyllä se tyyppi oli se lyhytpinnainen tyyppi, joka saa oloni hermostuneeksi, koska pelkään jotenkin kauheasti sitä, että tyyppi olisi ihastunut minuun tai jotain, kun viikko sittenkin yhdessä vaiheessa iltaa sanoi, että hei Amia tuutko mun kanssa tuonne keittiöön, niin voisin sanoa sulle yhden kahdenkeskisen asian. En mennyt silloin, ja nyt sitten kun sanoin tulevani, tyyppi sanoi, että voi hakea minut. Tämä yksi tilaisuus on kuitenkin vain muutaman kadunkulman päässä kämpältäni, niin sanoin, että ei tarvitse hakea.

Koko juttu ahdistaa, koska viime aikoina olen huomannut joutuneeni porukan ulkopuolelle. No, ilmeisesti joidenkin mielestä sellaiset minun mielestäni kivat ryhmäjutut, joihin kuka tahansa saa tulla, ovat jotenkin ei-kivoja, kun suunnittelevat niin paljon kaikkea niin, että minäkin kuulen niistä vain vahingossa jossain. On todella suuri kynnys pyytää päästä mukaan sellaisiin, kun asioista supatetaan, jne. Lisäksi viime viikkoinen pieleen mennyt ilta lisää tätä hermostuneisuutta ja ahdistusta ja nyt olen taas todella ahdistunut ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Vaikka sinänsä on okei, että jännittää, ja noiden tyyppien luulisi ymmärtävän, mutta jotenkin pelkään, että jos ahdistun niin että ne muut näkevät, niin ehkä sitten jatkossa eivät ainakaan halua minua mukaan. Lisäksi kun Jaska on nyt vasta toista päivää Thaimaassa ja jäljellä on 12 päivää, niin haluaisin parantaa muita ihmissuhteitani.

Rauhoittavaakaan en voi ottaa, kun sillä on yhteisvaikutuksia Lyrican kanssa ja vain nukahdan sitten, joten ainoa mahdollisuus on joko lähteä ja ajatella että selviän, tai sitten jättää menemättä. Enkä aio pilata mahdollisuuksiani jättämällä vain menemättä, kun minua ei varsinaisesti edes kutsuttu mihinkään, siis näiden ydintyyppien toimesta.

No, nyt pitääkin oikeastaan lähteä, mutta ehkä selviän. Kuinka voi oikeasti olla yhtäkkiä näin ahdistunut fiilis, kun aiemmin olen lähtenyt kaikkiin juttuihin ihan hyvillä mielin. Mutta ainahan voin lähteä aikaisin kotiin, jos siltä tuntuu, sanoa, että päätä särkee tai että pitää lukea vielä pääsykokeisiin tänään - mikä on kyllä vähän tottakin. No, istun edelleen tässä, mutta pitäisi oikeasti lähteä, jotta en myöhästy. Voihan paska.