Tuntuu hullulta ajatella, että tänään oli vasta kolmas työpäivä, koska minusta tuntuu, että olisin jo vähän niin kuin sopeutunut siihen uuteen työpaikkaan. Ja minulle annetaan ihan kauheasti vapauksia, eikä kukaan oikeastaan vahdi, mitä teen. Tietenkään se ei tarkoita, että tekisin työni huolimattomasti tai vetelehtisin - tosin kyllähän minä voisin tehdä enemmänkin, jos joku vain kertoisi, mitä voisin tehdä.

Tämä tuntuu melkein kuin siltä Britannian harjoittelulta, kun minulle annetaan kauheasti vastuuta ja samalla vapaat kädet. Se insinööriesimieheni on minua muille esitellessään aina sanonut, että Amia tulee kirjoittamaan sen dokumentaation siihen meidän ihan uusimpaan projektiin. Minä en vieläkään oikein usko sitä, koska eihän siinä ole mitään järkeä, että laitetaan harjoittelija kirjoittamaan firman uuden lippulaivatuotteen dokumentointi. Ja siis tietysti ne insinöörit kirjoittavat niistä ominaisuuksista, mutta koostaminen, editointi, muotoilu, ym. olisi minun vastuullani. Ja edelleenkään en usko sitä, vaikka tietysti se menisi sitten vielä tarkistuksen ja hyväksymisen kautta.

Sinänsä se innostaa, koska olen samaa mieltä niiden muiden sen tiimin jäsenien kanssa: aikaisempi dokumentaatio on aika paskaa. Olen lukenut sitä koko päivän, enkä voi käsittää, miten noin iso yritys voi laatia niin vaativille laitteille niin surkean dokumentaation. Siinäkin on yhtenäisyys sinne Britteihin, koska myös insinöörit rakastavat lyhenteitä. Jos vain uskallan (ja jos minun annetaan), niin otan niitä kyllä aika paljon pois. Minulla on myös kauheasti suunnitelmia, joista olen innoissani, vaikka se tuntuukin ehkä hölmöltä, että intoilen jostain tekstin typografiaan liittyvistä asioista.

Olen muuten löytänyt voimalauseeni sitä Koodariopettajaan liittyvää häpeää vastaan! Se on (yllätys yllätys?) Thor-leffasta, kohtauksesta, jossa Thor ja Odin kiistelevät keskenään. Lopulta Thor aloittaa "As king of Asgard -" minkä Odin keskeyttää ja toteaa painokkaasti: "But you're NOT king!" Ajattelen tuota samoin kuin Koodariopettajaa, joka vetoaa siihen, että opettajana hän vaatii sellaista ja odottaa tällaista, niin saan jotenkin omassa mielessäni voitettua koko kiistan aiheesta toteamalla kuin Odin: "Mutta kun sinä ET OLE enää opettaja!" Tässä linkki kohtaukseen, Anthony Hopkins vetää sen kyllä todella hyvin.

Nyt äkkiä pesemään hiukset, jotta ehdin taas nukkua hieman ennen kuin pitää taas herätä. Argh!