Roomalaiset ovat palanneet. Olivat kotona kolmen tienoilla tänään aamulla ja jotkut heistä raahautuivat vielä kouluun nollatunnille (alkaa 7:40). Heillä oli kyllä ollut kuulemma aika kova kuri ja hotellilla oli ollut pakko olla 23:00 jos halusi päästä sisään. Ja kuviksenopettaja oli kuulemma ollut kauhean tiukka sen suhteen, että koska kyseessä oli koulun matka, alkoholilla ei läträtä (kohtuuttoman paljon).

No, odotin tietysti yli-innokkaana sitä, että näkisin NN:n taas, mutta hän ei tullutkaan kouluun. Kauhea pettymys. Olin niin varautunut siihen, että hän nojailisi taas pulpettiini ja kävelisi käytävällä ohitseni. Kiva sitten kun tulin ruokalasta, niin ajattelin, että pitäisiköhän laittaa hiuksia paremmin, kun ulkona oli hyperkauhea ilma ja satoi ja tuuli niin että hiukset melkein irtosivat päästä, mutta ajattelin sitten, että mitä väliä, kun NN ei ole koulussa. Sitten hän tuli kuitenkin. Täsmälleen yhdelle tunnille. Hänellä olisi ollut sen jälkeen vielä kaksi tuntia, mutta hän tuli vain siksi yhdeksi tunniksi. Ja tietysti juuri siksi tunniksi, kun minun hiukseni sojottivat ihan käsittämättömästi.

Täytyy kyllä myöntää, että kun näin hänet, kun hän luikahti myöhässä äidinkielen tunnille, nauroin melkein ääneen. Hän oli ruskettunut ihan käsittämättömästi, enkä ole varma sopiiko se hänelle. Hän on näyttänyt aina sellaiselta kalpeahkolta sisällä viihtyvältä tyypiltä ja mustat hiukset ovat vain korostaneet sitä. Nyt hän sitten näytti ihan joltain eteläeurooppalaiselta yleissöpöltä. Huh. Ja hänellä oli uudet kengät. Siistimmät kuin ne edelliset.

No, se tunti oli äidinkieltä ja olen erittäin strategisella paikalla siinä luokassa. Onnistuin sitten kuulemaan suunnilleen kaiken mitä NN herra JuTille ja MR:lle selitti. Eli Roomassa oli ollut mahtavaa, mutta NN vihasi sitä lentomatkaa. Kuviksenopettaja piti kuria, mutta ei niin kovaa kuria, että he eivät olisi pystyneet tekemään typeryyksiä. En tiedä, mitä NN teki siellä, koska hän ei sanonut siitä mitään, mutta ei luultavasti kuitenkaan mitään kovin ääliömäistä. Ainakaan sen perusteella miten hän puhui huonekavereistaan. Tähän saa kyllä luultavasti varmuuden sitten, kun herra Aksu (aikaisemmin tunnettu blogissa nimellä herra A, mutta ajattelin, että Aksu on selkeämpi) tulee kouluun.

Mutta NN:n huonekaverit olivat tehneet suunnilleen vaikka mitä. Herra Aksu kuulemma sammui sinne hotellihuoneen lattialle juotuaan kuin "pieni sienieläin" (älkää kysykö, en minäkään ihan käsitä mitä tuo tarkoittaa). Ja NN:n toinen huonekaveri herra Hartsa (ei mainittu aikaisemmin millään nimellä) oli kuulemma yrittänyt kiivetä sen huoneen verhoja ylös ja onnistunut vetämään ne alas. Niin, ja NN mainitsi vielä vihaavansa Herra Hartsaa joistain syistä (se meni vähän ohi) ja siksi, että hän kuorsasi.

Joten periaatteessa tuo matka vaikuttaa juuri sellaiselta mitä minä kuvittelinkin sen olevan: porukka ryyppää siellä joka ilta ja laittaa sitten huoneita remonttiin. Minä en tiedä vieläkään, mitä NN teki, mutta yritän nyt muistuttaa itseäni siitä, että hän kuitenkin teki jotain ääliömäistä vaikka minä en tiedäkään sitä. Se olisi tietysti unelmatapaus, että NN olisi ollut fiksu ja keskittynyt siihen matkan varsinaiseen ohjelmaan ryyppäämisen ja yleisen sekoilun sijaan, mutta en sentään ole niin sinisilmäinen. Tai siis, jos yhdessä huoneessa on 3 kpl poikia, niin jos kaksi heistä on ainakin ollut umpikännissä (en ainakaan usko, että herra Hartsa olisi selvinpäin verhoihin mennyt kiipeilemään), niin eiköhän se ole ilmiselvää, että NN oli myös. Mutta eiköhän herra Aksulta kuule sen sitten maanantaina, kunhan herra JuT ja MR ehtivät kertoa hänelle, että NN vertasi häntä pieneen sienieläimeen.

Soitettiin musiikintunnilla taas Sentencediä. Tällä kertaa minä olin rummuissa, vaikka olin jo ehtinyt toivoa, että se opettaja olisi unohtanut sen. No, ei ollut, joten minä löysin itseni sitten sieltä rumpujen takaa. Ja se oli aivan sanoinkuvaamattoman mahtavaa! Ja se meni ihan hyvinkin. Komppi ei ollut mitenkään erikoisen vaikea (vain erilaisia muunnelmia perusbiitistä), mutta se kuulosti siistiltä. Ja tietysti sitten ne kaikki välijutut, jotka menivät yllättävän hyvin.

Tähän väliin voisi laittaa linkin Youtubeen, mistä sen kyseisen biisin voi kuunnella: http://www.youtube.com/watch?v=9Al0GpD5eqc

Joo, me saatiin se kuulostamaan aika lailla siltä mitä se kuulostaa tuossa virallisessa videossa, lukuunottamatta tietenkin laulajaa. Kokoonpano oli sellainen, että herrat MO ja VL olivat sähkökitaroissa (ja soittivat ihan käsittämättömän mahtavasti (no, molemmat ovat bändissä, joten ihmekös tuo)), herra Entti lauloi, minä yritin soittaa rumpuja ja neiti M yritti säätää basson kanssa. Se biisi pyörii vieläkin minun päässäni koko ajan, etenkin tuo intro, jota ei ole pilattu laululla. Ja siinä on myös minun toinen lempikohtani rumpujen suhteen. Heti se kohta, missä rummut tulevat mukaan. Aluksi se tuntui siltä, että voi luoja, en minä voi mitään tällaista soittaa. Ei se teknisesti ole niin vaikea, mutta ajattelin, että se ei oikein sovi minun tyylilleni soittaa mitään tuollaista. No, se oli jotenkin silti siistimpää soittaa jotain tuollaista, kuin tylsää biittikamaa. Ja inhokkikohtani oli se suvantokohta, jossa piti naputtaa virvelin reunaan. Mutta sen jälkeinen tuon alun tyyppinen kohta oli vielä siistimpi kuin se itse alku. Kun ensiksi piti lyödä neljäsosia ja sitten kahdeksasosia ja se kuulosti niin siistiltä! *ylpeä*

No joo, olin aika pihalla siitä, että mitä minun piti tehdä missäkin kohtaa, kun mentiin koko biisiä läpi, mutta onneksi se laulaja, herra Entti, viittoili minulle sitten mitä piti tehdä. Aika outoa. Herra Entti on selkeä osoitus siitä, miksi netti-ihmiset ja IRL-ihmiset kuuluu pitää erillään. Minä tutustuin häneen netissä. Tai siis minä ja Merry tutustuimme häneen ja silloin minä olin vielä Pippin. Se oli joskus kasiluokalla. Me vain keskustelimme kerran ylipitkästi, ja sen jälkeen yritettiin sopia joku aika kun voitaisiin taas keskustella.

No, se oli tavallaan aika hassua ja äärettömän epätodennäköistä. Herra Entti hoki meille jatkuvasti, että meidän pitäisi katsoa hänen kuvansa jostain. No, minä kieltäydyin siitä jatkuvasti ja selitin hänelle, että en halua ajatella häntä oikeana ihmisenä. Sitten hän vain aina sanoi, että "Kyllä sunkin oikeasti kannattais kattoa se mun profiili sieltä..." No, kerran juttelin taas herra Entin kanssa ja Merry soitti minulle. Hän sanoi, että oli mennyt katsomaan sen herra Entin profiilin ja siitä oli ilmennyt nimi, ikä ja asuinpaikka. Herra Entti oli meidän kanssamme samanikäinen ja rinnakkaisluokalla! Herra Entti oli tietysti tajunnut sen jo aikaisemmin, koska olimme menneet kerran höpöttämään hänelle yhdestä valinnaiskurssista, jossa hän oli mukana ja maininneet vielä, että meitä tyttöjä oli siinä vain kolme. Plaah, jotenkin se järkytti.

Merry sitten päätti, että meidän pitäisi hankkiutua eroon herra Entistä ja että emme saisi puhua hänelle enää. No, suunnitelma toteutettiin ja minä sain tehtäväkseni muotoilla sopivan sähköpostin, jossa selittäisimme, että emme haluaisi enää puhua hänen kanssaan, koska hän oli tosikko ja tylsä (emme maininneet, että hän oli koulussamme, vaan uskottelimme, ettemme tienneet sitä). Herra Entillä on sen jälkeen ollut hyvin looginen suhtautumistapa meihin molempiin: meitä ei ole olemassa.

Joo, minä olen lähinnä tunnettu siitä, että tapaan sössiä netti-ihmisten kanssa jatkuvasti. Kerrankin ystävystyin melkein yhden tyypin kanssa ja meilailimme jne. niin yhtäkkiä hän sanoikin kerran, että ei voi kirjoittaa minulle enää ikinä. Minä sitten olin ihan pihalla ja kysyin miksi. No, lopulta kävi ilmi, että tämä "15-vuotias" tyyppi olikin oikeasti 26. Hän sanoi, että oli puhunut minulle, koska oli ajatellut, että hän saisi minunkaltaiseni teinitytön (olin silloin 14) kustannuksella hyvät naurut itselleen ja yritti siksi vale-ystävystyä kanssani, jotta voisi sitten tehdä minusta pellen, kun luottaisin häneen. Hän sanoi, että siihen tuli sitten se ongelma, että minä olinkin järkevä ja kiva. Tuon jälkeen pimahdin hänelle, enkä enää sen jälkeen keskustellut reaaliaikaisesti (kunnes Kylä-foorumille päätettiin luoda Shoutbox, mutta se on kokonaan toinen juttu).

Tämän voisi kai liittää kohta siihen seksismipohdintaani, jonka aion kirjoittaa tänne lähipäivinä. Sain maanantaisesta Prismasta niin paljon uusia ajatuksia, että ne on pakko purkaa jotenkin. No joo, kuitenkin: Minä siis periaatteessa tulen todella hyvin toimeen poikien kanssa, paitsi että en tule. En tiedä kyllä miten se liittyi yhtään mihinkään. Tämä on taas niitä päiviä, kun kirjoitan ihan suoraan mitä ajattelen. Siis yhtä epäloogisesti. Minulla tulee jostain pienestä asiasta mieleen joku ihan toinen juttu ja selostan siitä sitten kauhean pitkät pätkät ja unohdan sitten, mitä minun piti sanoa.

No, musiikintunnista vielä. Ihmiset vaikuttivat jotenkin lievästi yllättyneiltä siitä syystä, että osasin soittaa rumpuja edes sen verran mitä osasin. Kai sitä voisi pitää positiivisena asiana. Paitsi että ilmeisesti musiikinopettaja olisi halunnut, että soittaisin jotenkin aggressiivisemmin. Tai en tiedä varmasti, miten kommentin "hakkaa rumpuja ja pure niitä rumpukapuloita ja sitten tuossa kohtaa puret sen kapulan poikki ja heität sen kiinni solistin selkään" voisi muuten tulkita. Mutta se oli kivaa, musiikki ei edes saanut päätäni särkemään, vaikka se olikin heviä. En pysty kuuntelemaan sitä kappaletta kyllä yhtään edes näin jälkeenpäin, kun pää tuntuu heti sellaiselta, että se voisi räjähtää, mutta se soittaminen oli kivaa. En pysty kuuntelemaan heviä, mutta sen soittaminen ei ole mikään ongelma. Jotenkin tosi loogista.

Nyt on sitten neljän päivän loma ja saa lukea koeviikolle (joka alkaa ensi viikolla). Onneksi NN oli koulussa tänään, muuten olisi voinut mennä koko loma pilalle. Pitääpä joskus huomauttaa hänelle (ihan ohimennen), että hän näyttää ihan joltain espanjalaiselta ruskettuneena. Joo, siinä on jotain, mitä voi heittää puolihuolimattomasti ilman että se vaikuttaa liian suunnitellulta. Olo tuntuu taas jotenkin rennommalta ja sillä lailla rauhallisemmalta. Tai ei ihan rauhallisemmalta vaan jotenkin etäisesti turvallisemmalta. Hmph. Niin varmaan.