On taas sunnuntai, huomenna töihin. On aika levännyt olo, olen saanut luettua taas yhden kandityön ja saatua aloitettua lukemaan gradua, josta pitäisi saada tehtyä 3-4 sivuinen tiivistelmä keskiviikoksi. Se on verkkokurssi ja netissä näkee muiden työt ja niistä keskustellaan sitten torstaista eteenpäin. Osa meidän ryhmästä on jo palauttanut työnsä, ensimmäinen jo viikko sitten. Helvetissä on varmaan ihan oma alueensa niille, jotka palauttavat kirjoitustehtävän/esseen vain muutama päivä sen jälkeen kun se on edes annettu.

Kurkkuni on melkein parantunut, se on ollut taas kipeä suunnilleen kuukauden. Nyt olen viikonloppuna ottanut kuurina buranaa niin kuin työterveyslääkäri syksyllä ohjeisti. Meillä on töissä kuulemma sisäilmaongelmia ja veikkaan, että tuo pitkittynyt kurkkukipuni johtuu osittain siitä. Osittain se voi johtua tosin siitäkin, että töissä pitää puhua niin paljon, mutta se ei selitä mielestäni sitä että kurkku punoittaa niin inhottavasti. Töissä monilla on kuulemma ollut välillä pitkittynyttä angiinaa, mutta sehän minulla testattiin jo syksyllä.

Sain värjättyä tämän kolmen päivän viikonlopun aikana tukan, leikattua ja hoidettua kynnet, leikattua itse asiassa hiuksetkin, hoikdettua ihoa (harjaaminen, naamio, superrasva) ja poljettua kuntopyörällä - ja muutenkin tehtyä kaikenlaista mitä on pitänyt hoitaa. Nuo on tuollaisia pieniä juttuja, mutta jotenkin olen viime aikoina ollut niin kiireinen ja väsynyt, että kynnet olen leikannut vasta sitten kun joku niistä on jo lohjennut. Sain siivottuakin vähän ja oltua rottien kanssa enemmän.

Siitä huolimatta jotenkin nyt iski kauhea syyllisyys siitä, että olisi pitänyt saada enemmän tehdyksi.