Olen jotakuinkin palasina. Olisipa täällä joku psyk. paikka, johon voisi mennä sanomaan, että hajoan hetkenä minä hyvänsä. En ole kahteen päivään pystynyt harjoittelemaan pääsykokeisiin, sillä olen vain niin hajalla. Hermot menee ja itkettää ja koko ajan on tuskainen olo. Pää on ihan sekaisin ja ajatukset harhailevat ja minua pyörryttää ja ruoka ei mene alas. En kotiin päästyäni yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään. Kaupassa käyminen on yhtäkkiä liian vaivalloista, kun pitäisi tietää, mitä tekisi ruoaksi. Viikon ruoka tähän asti on ollut yksi 400g pakkaus vispipuuroa: puolet maanantaina lounaaksi, puolet tiistaina. Sen lisäksi sitten vielä 5 kpl karjalanpiirakoita tänään. Ja olikohan se maanantaina, kun paistoin oikein uunissa kuusi minikoipea kanaa. Kaksi niistäkin on vielä jääkaapissa.

Tuntuu kuin olisi koko ajan päällä joku huuru. Englanniksi oikea sana on haze, mutta suomenkielinen versio siitä on minulla hakusessa. Olen ihan hukassa! Voisin vain maata paikallaan tekemättä mitään. Niin olen itse asiassa tehnytkin koko päivän sen jälkeen kun tulin kotiin. Ja itkenyt ja raivonnut. Huomenna on vielä työpäivä ja luojan kiitos sen jälkeen viimeiset päivät ennen pääsykoetta vapaita.

Possun kanssa harjoiteltiin tänään, mutta siitä ei tule mitään, kun se vain puree! Minä sitten huusin raivoissani ja löin ja potkin patjaa, kun menetin malttini, jotta en olisi rusikoinut Possua. Mutta vaikka se olisi miten rauhallinen, niin kun se vain näkeekin sormen, se haukkaa lujaa kiinni. Minua se pelkää. Ja siis pelkäsi jo ennen tätä päivää, sillä kun tulin töistä ja menin moikkaamaan tyttöjenkin häkkiä, Possu juoksi aivan hysteerisenä häkin pohjalle. Ja kun yritin kurottautua silittämään sitä, se pääsi haukkaamaan sormestani.

En tiedä mitä tehdä. Pääsykoe on nyt ja siihen on pakko harjoitella, tai muuten on edessä taas yksi pitkä vuosi ilman opiskelupaikkaa. Nyt hermoille käy Stilton, joka huomasi, että ruokasäkistä joku reuna ylettyi melkein häkkiin niin että siitä sai kiinni ja nyt sitä sitten yritetään riuhtoa väkisin sinne sisään häkin pinnojen välistä. Huono omatunto rotista: minulla ei ole aikaa antaa niille sitä kohtelua jonka ne ansaitsisivat!

Ja nyt on pakko lopettaa kirjoittaminen, koska kello on pian yhdeksän, enkä ole ottanut lääkkeitä tai lukenut tai tehnyt mitään hyödyllistä. Suihkussakin pitäisi kai käydä, kun hiukset on olleet pesemättä jo pian viikon. Joo, olen ällöttävä, mutta en yksinkertaisesti jaksa hukata aikaa johonkin niin mitättömään kuin hiusten pesu, kun tällä viikolla ei ole edes toisen työn vuoroja.

Olen ihan hukassa ja palasina ja mistään ei tule mitään ja ei tarvitse edes odottaa mitään romahdusta, koska se on täällä jo, mutta Amia-kuori yhä vain kulkee automaattisella radallaan, vaikka sisus on liiskaantunut sinne kuoren seinämään. Ei ole edes ketään, jolle valittaa nyt kun Nina2 lopetti, eikä ole niitä muita vuoroja. Rintakehän ympärillä on vyö, joka haittaa hengittämistä.