Vaihteeksi taas kirjoitan. Nukuin melkein 14 tuntia yöllä. Siihen vaikutti varmaan se mitä otin eilen, jotta pystyisin tapaamaan Jaskaa. Heräsin kuitenkin aamuyöstä, todella pirteänä, ja olo oli kauhea, kauhein koko sinä aikana kun olen ollut taas kotona. Otin sitten pari iltalääkettä lisää, jotta nukkuisin pitempään. Toisella nukkumiskerralla näin vain painajaisia, jokin tai jotkin jahtasivat minua, yritin soittaa hätänumeroon, mutta kynteni olivat niin pitkät ja näppäimet niin pienet, että se oli vaikeaa. Heräsin omaan huutooni, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

Mietin edelleen Jaskaa ja eilistä. Paljon siinä satutti myös se, että kun sanoin kuulleeni Sallalta, että Jaska oli laittanut hänelle viestejä kännissä, niin Jaska sitten sanoi, että yksi kerta oli kännissä, muut selvinpäin, ja että hän laittaa Sallalle viestejä, koska tämä on ainut ihminen, jonka kanssa hän haluaa jutella. Se sattui.

Marion laittoi sattumalta viestin juuri kun olin lähdössä tapaamaan Jaskaa ja hänelle sitten avauduin tuosta tapaamisesta. Sanoin siitä "pallit nyrkissä" -vertauksesta ja siitä, miten todella... mikähän olisi oikea sana... hilpeältä, iloiselta, tyytyväiseltä, hän vaikutti, kun sanoi, että hänestä on vain mahtava tunne, että hän on se, joka päättää, että mitä tälle kahden ihmisen väliselle suhteelle tapahtuu. Hän sanoi myös, kun kaverini silloin heti ensimmäisenä päivänä, kun heräsin sairaalasta, yritti saada häneltä avaimen, niin Jaska sanoi ajatelleensa, että okei, tää on nyt tuo tyyppi, josta Amia on kertonut. Sitten kun hänen olisi pitänyt tavata tämä kaverini yhdeksältä, hän oli kuulemma ajatellut, että okei, nyt tämä tyyppi yrittää pomottaa minua, niin laitanpa vastaan, että en ole mikään pushover.

Tuo oli ja on ehkä Jaskassa se ärsyttävin puoli, jota hän ei tunnu itse tajuavan. Hänelle kaikki on valtakamppailua. Niin kuin ekan eron aikaan syksyllä hän päätti kaiken sentään kasvotusten, mutta minä sitten yritin sanoa, että kokeillaan vielä, nuo ongelmat voi korjata. Hän sitten pari päivää jälkeenpäin sanoi, että ei ollut ollenkaan ajatellut, että haluan suhdetta takaisin, vaan että yritin vain saada tahtoni läpi, että yritin vain pomottaa häntä.

Ja sama oli kaikessa. Kun jalkani murtui, hän mietti, että viitsiikö lähteä, kun sittenhän hän on pushover. Se oli kaikessa mukana, ihan kaikessa ja vaikka yritin selittää hänelle, että kaikkea ei vain voi ajatella noin, hän ei ymmärtänyt, tai halunnut ymmärtää. Varmaan koki, että yritin pomottaa häntä. Kun olin sairaalassa ja sain ensimmäisen viestin Jaskalta, jossa hän kysyi vointiani, olin silloin yhä vihainen. Kysyin, että mitä se hänelle kuuluu, itsehän hän halusi minusta eroon, niin hänen pitäisi kai olla tyytyväinen, kun en ole enää rasittamassa häntä. Sitten vielä sanoin, että niin ja ainakaan et ollut pushover nyt, kun sinulla oli valta saada minut hajoamaan ihan kokonaan, niin varmaan nyt on sitten tosi hyvä fiilis.

Marion kirjoitti tosiaan todella kivan viestin, enkä usko, että hän pahastuisi, jos lainaan sen:

"Jaska hoidelkoon pallejaan, typerää yrittää pitää sua narussa välien päätösvallalla. Sä hajosit pahasti, se kyllä tulee sillekin eteen vaikka kuinka yrittäisi deletoida, jos se päänsä pitää."

Mutta niin. Nyt ainakin on turha toivo aika hyvin tapettu. Mitä nyt on taas entistä kauheampi olo ja eilinen pöllyssä oleminen oli niin helppoa, silloin ei tuntunut pahalta, että nyt tuntuu, että haluaisi vain koko ajan olla ihan pihalla, niin ei tarvitsisi ajatella. Mutta Jaska on nyt historiaa. Uskon edelleen, että saattaa olla pieni mahdollisuus, että kuukausien päästä hän haluaisikin minut takaisin, tai jos hänen lääkitystään vaihdetaan niin että hän ei vain ole ihan tunteeton koko aikaa. Hän sanoi, että kun kuuli kaveriltani siitä, että olin yrittänyt tappaa itseni, se ei tuntunut hänestä oikein miltään. Siinä tilanteessa hän lähinnä ajatteli, että miten muut ihmiset reagoisivat.

Hän viittasi tuohon ja sanoi, että ehkä siksi meidän suhde ei onnistunut, koska hänestä mikään ei vain tunnu miltään. Ehkä siksi hän ei rakastanut minua, koska vaikka hän kuulemma välitti minusta paljon, niin ehkä hän ei vain pysty rakastamaan ketään tässä elämäntilanteessa, näiden lääkkeiden kanssa, nyt kun mikään ei ole mitään.

Ja kuulemma meidän pitäisi sumplia yhteiset hengausjutut jatkossakin näin, että vuorotellaan. Se minua ärsytti, koska toivoin vähän, että nyt saataisiin se ainakin kuntoon, koska viime hengauksessa mietittiin, että mennään lauantaina rannalle. Salla vielä soitti ja kysyi, että niin olethan tulossa, mihin sanoin sitten sen, että se on Jaskan vuoro. Ja jos tätä pitää jatkaa kuukausia... Se on tyhmää, se on vain tyhmää ja turhan hankalaa. Jaska perusteli sitä sillä, että jos me molemmat oltaisiin siellä, niin sitten hänestä olisi niin kivaa nähdä minut siellä, ja jos tekisimme yhdessä asioita, niin sitten me voitaisiin vähitellen liukua takaisin suhteeseen ja se olisi pahinta mitä voisi tapahtua.

Joten nyt lauantaina, kun on kaunis ilma ja olisin ensimmäistä kertaa päässyt rannalle, joudun istumaan kotona kun muut paistattelevat päivää siellä rannalla, koska Jaskan mielestä se on parempi ratkaisu.