Olo tuntuu vähän hölmöltä nyt. Edellisessä kirjoituksessa puhuin siitä, miten Twining oli ehdottanut sen viikonlopuksi mietityn hengauksen siirtämistä viikolla eteenpäin hänen siskontyttönsä synttäreiden takia, minkä minä koin merkkinä siitä, että hän ei halua/jaksa nähdä minua kauhean usein, joten sanoin sitten siitä sitä seuraavasta viikonlopusta, että minulla on ehkä suunnitelmia silloin, mutta että pitää katsoa lähempää jos hänelle löytyisi sieltä joku hetki.

No, Twining vastasi ja mietti, että olisiko sitten sunnuntaina (joko tällä tai ensi viikolla) näkeminen vaihtoehto minulle, vaikka toistikin siinä sen mitä hän on sanonut aikaisemminkin, että sunnuntait ovat vähän huonoja päiviä hengaamiseen, kun seuraavana päivänä on töitä ja sunnuntait on siksi kiva pitää vapaana muusta, että voi pyykätä ja siivota ja laittaa kaiken valmiiksi seuraavaa viikkoa varten. Kun luin tuota, niin minusta tuntui jo vähän tyhmältä, koska selkeästi tuntui siltä, että kyllä Twining haluaa nähdä, mutta että aikataulut vain menevät vähän huonosti nyt. Vielä tyhmemmältä tuntui sitten eilen, kun hän laittoi viestiä, että oli laittanut nyt siskolleen viestiä kysyäkseen tarkemmin niiden synttärien aikataulusta ja mietti, että jos siellä ei mene ihan kauhean myöhään, niin olisihan se mahdollista nähdä niiden jälkeenkin.

Niin nyt tunnen oloni jotenkin... en ole ihan varma mikä se tunne on, mutta ainakin nolottaa jossain määrin. En minä mitään ikävää silloin hänelle kirjoittanut ja koin että olin mahdollisimman epämääräisesti sellainen vähän torjuva kun selitin sitä minun ensi viikon aikatauluani, mutta nyt kun hän sitten sen takia on valmis säätämään omia aikataulujaan ja selkeästi pyrkii monin eri tavoin varmistamaan sen että jossain kohtaa pian päästään tapaamaan taas, tulee sellainen aika syyllinen olo. Viime viestissäni kun olin jo vähän nolona, niin kun hän kysyi niistä sunnuntaista, niin sitten oli jo sellainen fiilis, että ei saakeli että ylireagoin taas ja sanoin vain jotain, että joo pitää katsoa sitten ensi viikolla paremmin niitä aikatauluja (ja mietin, että sanon sitten jossain kohtaa jotain, että kyllä se itse asiassa käykin se seuraava viikonloppu, kun minulla on vain alkuiltapäivästä lauantaina jotain), koska siinä kohtaa se lykkääntyminen viikolla ei tuntunut enää yhtään pahalta, kun jotenkin Twining oli käytöksellään karkottanut sen ajatuksen, että oikeasti siinä lykkäämisessä olisi ollut kyse siitä, että hän ei halunnutkaan nähdä minua. Niin siinä kohtaa halusin vain valehdella enää sen verran, että säilyttäisin kasvoni, ettei Twining saisi tietää, että käytännössä paisuttelin sitä aikatauluani, jotta olisin vähemmän tavoitettavissa, koska en halunnut hänen ajattelevan, että halusin nähdä häntä useammin kuin hän minua.

Puhuin tuosta terapiassakin tänään ja terapeuttini on selkeästi ihan Twining-fani. Ilmeisesti terapeuttini uskoo, että Twining on hyvä aistimaan minusta sen, milloin olen reagoinut negatiivisesti johonkin mitä hän on sanonut, minkä lisäksi hän osaa suhtautua siihen juuri oikealla tavalla, joka pysäyttää sen ylireagointini. En ole itse lainkaan varma siitä, että Twining aistisi sen, vaan itse näen sen niin, että hän ottaa esimerkiksi tuon tapaamisen suunnittelun ihan käytännön kannalta ja joustaa sen mukaan kuin on tarvis ja että kyse ei ole mistään valtapelistä hänen osaltaan, eikä hän siksi havaitse sitä, jos itse yritän vetää vähän etäisyyttä ihan vain periaatteesta, vaan hän ottaa sen mitä sanon ihan juuri niin kuin sanon sen ja yrittää sopeuttaa meidän suunnitelmia sitten sen mukaan. Mutta olen kyllä myös sitä mieltä, että tuo on ihan äärettömän hyvä ominaisuus hänessä. Tuntuu että hän on vähän niin kuin joku henkinen räjähde-expertti, kun jos hän sanoo jotain, jonka otan jotenkin väärin niin että sellainen ylireagointipommi alkaa tikittää päässäni, niin Twining ihan tuosta vain onnistuu purkamaan sen melkein heti tai ainakin ennen kuin se aiheuttaa mitään kauheita ongelmia.

Terapeuttini vaikuttaa välillä turhautuvan siihen, että reagoin tällaisiin niin kuin reagoin. Hän arvelee, että kyse on pohjimmiltaan siitä, että minun on vain niin vaikea luottaa ihmisiin, koska olen nuorempana kokenut jääneeni niin yksin kaiken kanssa, että odotan nytkin vain sitä kaikilta ihmisiltä elämässäni ja että kehenkään heistä ei voi oikeasti luottaa. Välillä tuntuu, että unohdan sen, mutta sitten joku pikku asia saa sen palaamaan mieleeni, mikä pelästyttää, koska silloin tuntuu käsittämättömän idioottimaiselta, että olen huomaamattani kiintynyt johonkin toiseen ihmiseen sen verran että heillä on väliä minulle, koska sillä laillahan vain saan sen sattumaan vain enemmän kun jossain kohtaa käy ilmeiseksi, että minä olen yhdentekevä heille.

Jotenkin ajattelen, että minulla voi kyllä olla ihmisiä elämässäni, kunhan pidän heidät vain sopivan etäällä, jotta heillä ei ole liikaa väliä minulle. Vähän niin kuin jos olisi joku lempi tuotemerkki kaupassa mitä tykkää ostaa, vaikka joku tietty appelsiinimehu, josta voi kyllä tykätä ja haluta ostaa sitä kaikkein mieluiten jos sitä on saatavilla, mutta jos sitä ei ole tai vaikka sen valmistus lopetettaisiin kokonaan, niin vaikka se harmittaisi, niin sillä ei kuitenkaan loppujen lopuksi olisi oikeasti niin paljon väliä. Jotenkin ajattelen välillä, että minun pitäisi suhtautua samalla tavalla ihmisiinkin, mutta sitten aina jotenkin huomaan, että kiinnyn heihin liikaa.

Nytkin huomasin, että toistan selkeästi samaa kuviota Twiningin kanssakin viestitellessäni. Sen hänen edellisen viestinsä jälkeen minulla oli ihan hyvä fiilis ja tuntui, että ei ollut niin väliä nähtäisiinkö me tänä vai ensi viikonloppuna, koska minulla oli luottavainen fiilis sen suhteen, että vaikka me nähtäisiinkin vasta ensi viikonloppuna, se ei tarkoittaisi, että hän ei välittäisi minusta. Mutta kun vastasin hänen viestiinsä sitten ja kun terapeuttini oli korostanut minulle sitä, että minun olisi hyvä tehdä selväksi Twiningillekin, että minä välitän hänestä myös, niin kirjoitin siihen viestiin sitten, että jos ne huomiset synttärit loppuvat sopivasti ja hän sen jälkeen vielä jaksaa ja haluaa sosialisoida, niin kyllä minulle käy että nähdään, kun häntä on aina kiva nähdä, mutta että jos ei, niin sitten vaikka silloin seuraavan viikon perjantaina töiden jälkeen. Vaikka nyt kun kirjoitin tuon tuohon, niin se ei kuulosta niin hirveältä tunnustukselta kuin miltä se tuntui. Nimittäin sen jälkeen kun olin lähettänyt tuon viestin ja jäin odottelemaan vastausta, mielessäni tuntui siltä, että no niin, nyt sitten vasta vaikutinkin takertuvalta ja nyt hän viimeistään lakkaa viestittelemästä minulle tai että nyt ainakin se tapaaminen lykkääntyy hamaan tulevaisuuteen, kun hän taas tajuaa, että olen vain helppo ja säälittävä.

Huomasin tuon kyllä tällä kertaa ja tiedostin sen, että se johtuu ihan omasta päästäni, mutta vaikka tiedostin sen, niin se ei saanut sitä fiilistä menemään pois. Ehkä täytyy kysyä seuraavan kerran terapiassa että miten saisin jotenkin hallittua sitä pahaa oloa silloin kun tulee tuo fiilis. Ja nyt pitää jotenkin yrittää varautua huomiseen sekä siltä varalta että Twining tulee käymään että siltä varalta että hän ei tule. Ensimmäiseen vaihtoehtoon varautuminen vaatii siivousta ja toiseen vaihtoehtoon varautuminen vaatii varmaan jotain henkistä zen-tilaa, jotta jos hän sanoo huomenna, että meni myöhään ja hän on väsynyt, tms. eikä jaksa nähdä, niin tiedän järkevän ajattelun tasolla, että se on ihan okei, mutta olen aika varma, että jos niin käy, se saa minut taas ylireagoimaan. Mutta minun täytyy jotenkin oppia käsittelemään sitä ja rauhoittelemaan itseäni, jos haluan pystyä luomaan merkityksellisiä suhteita ihmisiin. Terapeuttinikin sanoi, että Twining vaikuttaa sellaiselta että hänestä ei kannattaisi luopua ihan tuosta vain. En ole oikein varma, jotenkin tuntuu oudolta, että terapeuttini ottaa kantaa. Kun eihän hän ole silloin paikalla kun me Twiningin kanssa nähdään, niin eihän hän tiedä onko Twining yhtään luotettava tai hyvä ihminen tai edes yhtään millään vakavalla fiiliksellä kanssani. Ja kun minulla on taipumusta olla huomaamatta varoitusmerkkejä ihmisissä, niin mitä jos Twiningin käytöksessä on jotain, joka viittaa jostain pahasta, mutta jota minä en vain huomaa?

Ehkä terapeuttini on oikeassa siinä, että minun on vaikea luottaa ihmisiin. Tokikaan se ei tarkoita, että kaikkiin ihmisiin pitäisikään luottaa, niin ehkä on ihan hyvä, että otan Twiningin kanssa ihan rauhallisesti ja opettelen tuntemaan häntä, niin ehkä se luottamus tulee sitten jossain kohtaa. Kun hän vaikuttaa kyllä jotenkin poikkeukselliselta siinä suhteessa, että hänen automaattinen käytöksensä toimii sellaisena henkisenä pomminpurkuna sille minun ahdistukselleni ja ylireagoinnilleni, kun ei tule nyt heti mieleen kovinkaan montaa tilannetta, jossa joku muu olisi onnistunut lopettamaan sen ylireagointini ihan noin alkuunsa.

***

Ja sillä aikaa kun laitoin tämän taas taustalle hetkeksi, se toinen tindermies laittoi viestiä ja sanoi, että haluaa sittenkin peruuttaa sen meidän sunnuntaisen tapaamisen ja lopettaa viestittelyn kanssani, kun kuulemma hänestä tuntuukin siltä, ettei hän olekaan vielä valmis tapailemaan ketään, vaan että hänen täytyy käsitellä sitä edellistä eroa ensin paremmin loppuun. Se ei tunnu yhtään pahalta. Tulee mieleen kaikki muut kerrat kun olen tullut torjutuksi ja silloin se fiilis on yllättäen hieman hilpeäkin. Mutta olin saanut hänestä sellaisen kuvan, että hän ei ollut kauhean kiinnostunut ja kun minäkään en ollut kauhean kiinnostunut ja olin itsekin miettinyt sitä, että mitenköhän viime tipassa sen tapaamisen kehtaisi vielä peruuttaa, niin ehkä tämä on toisaalta hyvä että tämä meni nyt näin. Toisaalta se ahdistaa hieman, mutta ei sen takia että tuo olisi kauhea menetys että tuo tyyppi ei olekaan kiinnostunut minusta, vaan se, että nyt kuvioissa on vain Twining. Jotenkin se toi henkisellä tasolla turvaa, kun pystyin ajattelemaan, että tässä nyt vain ihan kasuaalisti tapailen joitain miehiä ja ei se tässä vaiheessa vielä tarkoita mitään, kun ei me olla puhuttu Twiningin kanssa suoraan siitäkään, että ei tapailtaisi muita.

Toisaalta viimeiset kerrat kun ollaan nähty niin silloin on aina ollut sellaista epäsuoraa mutta suoraa tiedustelua, tyyliin "ai olet miettinyt niitä joitain seksiin liittyviä juttuja mistä viimeksi puhuttiin... ihan itseksesikö olet miettinyt vai ehkä jonkun toisen kanssa?" Ne ovat jotenkin selkeästi sellaisia: "Oletko ollut sängyssä jonkun toisen kanssa sen jälkeen kun nähtiin viimeksi?" -kysymyksiä, jotka eivät suoraan liity edes mihinkään, mistä olisi syytä epäillä, että jotain olisi tapahtunut jonkun toisen kanssa, mutta eivät kuitenkaan ilmaise mitään sen suhteen, että haittaisiko se, jos näin olisi ollut. Toki Twining on kysynyt minulta myös suoraan sen, että miten monen tindermiehen kanssa olen tavannut. Se voisi olla ihan yleinen kysymys, mutta koska hän tietää, että hän oli ensimmäinen jonka tapasin Tinderin kautta, niin sen takia se kysymys muuttaa muotoaan hieman suuntaan: "Kuinka montaa muuta miestä olet tapaillut sillä aikaa kun me ollaan tapailtu?"

Toisaalta tuntuu, että en halua tapaillakaan muita miehiä tällä hetkellä, minkä takia laitoin viestiä muutamalle sen kaveripalstan ihmisellekin, josko löytäisi joitain ihan platonisia kavereita, jotta kaikki sosiaalinen toiminta ei olisi kuitenkaan Twiningin varassa. Mutta jotenkin ajatus siitä, että me Twiningin kanssa sovittaisiin että ei tapailla enää muita, tuntuu jotenkin ahdistavalta. Kun tarkoittaisihan se sitten, että meidän suhde olisi oikeasti jokin suhde. Ja se tuntuu jotenkin kauhean nopealta, kun eihän sen välttämättä tarvitsisi tarkoittaa mitään supervakavaa, mutta se olisi kuitenkin askel kohti vakavampaa suhdetta ja jostain syystä kun ajattelenkin sitä, jotenkin alkaa ahdistaa. Ja olisihan se eri asia ja minusta tuntuu, että ennen sitä pitäisi käydä läpi kaikki ns. dealbreakerit. Esimerkiksi että onko hän ajatellut, että haluaisi lapsia jossain kohtaa, koska minä en halua, enkä halua myöskään viedä mahdollisuutta lapsiin joltain joka niitä haluaa.

Olisi varmaan pitänyt kysyä lapsista jo aikaisemmin, mutta se nyt ei tule niin kauhean luonnostaan puheeksi kun vasta tutustuu toiseen, mutta ehkä tuota hänen siskontyttönsä synttäreitä voisi käyttää aasinsiltana. Mutta pelottaa kyllä, että mitä jos hän sanookin, että joo, hän haluaa ehdottomasti oman perheen jossain kohtaa. Mutta parempi tietää sekin kai mahdollisimman pian. Ja hän on puhunut pariin otteeseen, että on miettinyt jossain kohtaa koiran hankkimista. En ole varma onko se minulle dealbreaker, mutta olen kyllä tinderissä swaipannut pois ne, joilla näkyy kuvissa koira tai jotka sanovat olevansa koiraihmisiä ja kai olen vain toivonut ettei hän hanki koiraa kuitenkaan, kun onhan hänellä ne hänen lemmikkilintunsa jo. Twining ei tiedä vielä siitä minun koirahistoriastani. Silloin kun olin yötä hänen luonaan silloin... kohta kuukausi sitten, niin hän kysyi niistä arvista kasvoissani. En tiennyt oikein mitä sanoa, joten sanoin, että se on aika pitkä juttu, mutta että lapsena minulle tapahtui ei-kivoja asioita kotona, niin ne kasvojen arvet ovat siitä, mutta että oikeastaan en halua ajatella sitä nyt.

Aihe tuli uudestaan esille itse asiassa juuri tänään, kun meidän viestittelyssä aiheeksi tulivat peilit ja Twining sanoi, miten häntä nuorempana peilit ahdistivat eikä hän tykkää niistä edelleenkään hirveästi. Niin sitten minä sanoin, että minulla oli myös nuorempana vähän samaa, kun silloin kun se toinen puoli kasvoistani oli tikattu, koin, että peilistä katsoo kuin joku ihan erinäköinen ihminen takaisin, ja että nykyäänkin vaikka siihen peilikuvaan on jo tottunut, kaikki valokuvat minusta näyttävät mielestäni oudoilta, koska sen kasvojen ompelun jälkeen kasvoni ovat olleet paljon epäsymmetrisemmät, joten kun itsensä näkee useimmiten vain peilistä, suora kuva itsestä ilman peilausta näyttää omaan silmään oudolta. Twining sitten vastasi siihen, että ei ollut tajunnut, että se oli ollut niin paha tilanne, että kasvoni oli jouduttu ihan tikkaamaan ja kysyi sitten, että oliko ne arvet juuri peräisin siitä mistä me vähän puhuttiin silloin aikaisemmin. En ole vielä vastannut hänelle, koska en oikein tiedä edes mitä vastaisin siihen. Minulle tulee vain se tunne, että en halua puhua siitä. En ole itse asiassa varma olenko kertonut koko perhe/koirajuttua kenellekään kokonaisuudessaan, paitsi täällä ja toki terapiassa ja Natalialle osan siitä, mutta hänellekin olen kertonut joitain ysittäisiä palasia siitä ja senkin osissa. Ja tuntuu että vastahan olen tavannut Twiningin, niin tuntuu todella aikaiselta että hän kyselee jotain tällaista.

Hankin tällä viikolla pienen höyrypesurin. Nyt kun Twining on käynyt kämpälläni useammin, olen joutunut tulemaan luovemmaksi sen suhteen miten siivoan rottahäkkini. Kun molemmat rottahäkkini ovat nykyään niin isoja, että niitä on vaikea saada suihkuun ainakaan helposti, niin jos haluan että Twiningin tullessa käymään rottahäkit ovat juuri pesty, se tulee olemaan hankalaa, etenkin jos aletaan näkemään niin etten pysty aikatauluttamaan sitä rottahäkkien siivousta tarpeeksi etukäteen. Ja yleensä en ole vienyt rottahäkkejä suihkuun joka siivouksen yhteydessä, vaan pelkästään vaihtanut kuivikkeet ja tarvittaessa riippumattoja ja muita sisustuskamaa ja pyyhkinyt vähän tasoja tai pitänyt tasoilla joitain lakananpalasia, jotta ne voi vaihtaa helposti ja tasot pysyvät helpommin siisteinä. Mutta stressaan siitä, että joku tulee käymään, jos rottahäkit eivät ole kokonaan suihkutettuja ja täysin putipuhtaita, joten päätin hankkia höyrypesurin, jotta voin kokeilla jos se vähän tarkempi siivoaminen onnistuisi myös ilman että minun täytyisi purkaa häkit ja kasata ne uudestaan joka kerta kun Twining on tulossa käymään. Kuulemma monet muut rottaihmiset käyttävät niitä, niin sitä pitäisi nyt kokeilla että miten se toimii.

Tänään on ollut jotenkin tosi raskas fiilis ja kaikki nuo vanhat kurjat jutut on olleet mielessä taas. Otin ensimmäistä kertaa tällä viikolla tänään pitemmät nokosetkin, kun olin vain niin väsynyt, kun olen nukkunut koko viikon niin huonosti. Mutta pitäisi vielä siivota tänään vähän, vaikka kaikki on ihan suht ok. Mutta jotenkin kämppä sotkeutuu viikon aikana sen verran, että siinä on kyllä jonkin verran ihan siivottavaa sitten aina viikonloppuna. Toisaalta Twiningissa on ollut sekin hyvä puoli, että vaikka olin jo ennen häntäkin pitänyt kämppäni tasaisesti paljon siistimpänä, Twiningin kanssa säännöllinen hengailu on pakottanut minut siivoamaan enemmän ja koska vihaan siivoamista, se on saanut minut pitämään parempaa huolta siitä, että olisi vähemmän siivottavaa.

Tuntuu kyllä, että minulla on vielä matkaa sellaiseen, mitä ajattelen "normaaliksi" elämäksi, mutta ehkä joillain muillakin välillä kertyy astioita tai roskia tai pyykkiä. Mutta joka kerta kun Twining tulee, kämppäni on vähän siistimpi, koska moni sellaisista stressaamistani asioista on sellainen, jota ei tarvitse tehdä joka viikko. Kuten esimerkiksi vessan peilikaapin sisustan siivoaminen. En ollut siivonnut sitä varmaan vuosiin (koska se ei nyt oikein kunnolla likaannu), mutta tuntui heti paremmalta kun kävin ne peilikaapin kamat läpi ja heitin turhat pois ja otin tasot pois ja pesin ne ja asettelin sen jälkeen kaikki takaisin menevät tavarat järjestelmällisesti. Ja sitä edellisellä kerralla sain vihdoinkin tilattua sen kierrätyspalvelun hakemaan pois sen vanhan kuntopyöräni ja viime viikonloppuna kävin vaatehuonettani taas läpi ja päätin heittää pois vanhoja tyynyjä jotka ovat jo ihan roskiskamaa. Toki vaatehuoneeni on edellisen kesän siivouksen jälkeen pysynyt suht hyvänä, mutta se on se ainut suljettava tila, jonne tungen paniikissa kaiken mitä en ehdi tai jaksa siivota, niin sitten siihen vaatehuoneen avoimeen tilaan kertyy kaikenlaista, kuten pahvilaatikoita, tyhjiä palautuspulloja ja kaikki muu kama, mikä pitää saada äkkiä pois silmistä. Jos Twining tulee käymään huomenna, varmaan sinne vaatehuoneeseen tulee taas sullottua kaikenlaista, mutta joka kerta sinne menee vähemmän tavaraa. Se tuntuu jo saavutukselta. Ja kyllä se on kiva ihan itsellekin, että kämppä on vähän siistimpi.

Mutta nyt pitää varmaan yrittää taas saada itsensä nukkumaan, jotta ei menisi tänäänkin ihan niin myöhään kuin yleensä.