Ääh. Olo on aika inhottava. Kun aamulla heräsin, minulla oli taas kurkku kipeä. Olen ollut puolikipeä jo yli viikon. Tarvitsee vain vähän mennä pihalle, niin sen jälkeen on heti seuraavana päivänä hieman kipeämpi olo taas.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olen opetellut taas kemiaa, mutta sekään ei oikein suju, kun ärsyttää, kun ei ole mitään järkevää paikkaa, missä tehdä niitä muistiinpanoja ja päätäkin särkee ja olo on jotenkin pyörryttävä. Olen saanut kuitenkin jonkin verran aikaan. En läheskään tarpeeksi ja kauhulla odotan sitä, miten se tenttikin menee, mutta joo...

 

Ja olen miettinyt taas kerran sitä, että miten muut ihmiset tekevät aloitteen, kun heillä ei ole niin mitään kontaktia tähän kohteeseen aiemmin. Ja miksei noista aloitteentekemisistä tiedetä enemmän? Kaikki älyttömätkin asiat tiedetään, kaikki että kuinka monta kertaa joku on oksentanut missäkin juhlissa mihinkäkin nurkkaan, mutta tuollaista, että miten jotkut parit ovat aloittaneet seurustelun melkein kuin tyhjästä... Siitä ei kukaan tunnu tietävän yhtään mitään. Kukaan ei tunnu tietävän, miten nykyisinkin yhdessä olevat parit ovat päätyneet siihen tilaan.

 

Tuli sitten vain mieleen, että ehkä kyse onkin siitä, että se on ollut jotenkin nolostuttava tilanne. Se ei ole mennyt mitenkään täydellisesti ja sujuvasti, vaan se on tuntunut molemmille jotenkin kiusalliselta ja jotenkin epätoimivalta. Ehkä siksi ihmiset pysyvät siitä niin hiljaa? Tuo olisi hauska tietää, että miksi tuollaisia asioita ei kukaan tiedä yhtään koskaan. Ja jos se olisi noin, niin sitten ei tarvitsisi ajatella itse niin vahvasti, että kaikilla muilla on ollut joku täydellinen tapa, mutta minä en vain keksi sitä: ehkä minä en vain osaa yhtään, niin ehkä ei pitäisi edes yrittää.

 

Tai siis, olen miettinyt varmaan ikuisuuden sitä, miten jotain tuollaista voisi sanoa toiselle. Miten voi tehdä jonkinlaisen aloitteen puolituntemattoman kanssa? Olen uuvuttanut itseni yrittämällä keksiä sitä oikeaa tapaa, jolla asiat kuuluu tehdä. Sellaista tapaa, joka tuntuisi kaikin puolin oikealta ja helpolta ja luonnolliselta ja joka toimisi melkein kuin itsestään. Nyt vasta vähän aikaa sitten onkin tullut mieleeni, että ehkä sellaista tapaa ei olekaan.

 

Ehkä se on vain niin, että tämä asia on niitä asioita, jotka eivät koskaan voi olla yhtään helppoja. Leffat ja tv-sarjat sotivat tosin sitä käsitystä vastaan, mutta ne ovatkin fiktiivisiä? Mutta ehkä todellisuudessa tällaisiin asioihin ei ole sitä oikeaa keinoa, joka olisi helppo ja luonnollinen ja toimisi melkein itsestään. Kaikkeen on oikeastaan jonkinlainen pikaratkaisu. On pikaruokaa joka laitetaan vain mikroon ja siinä se. On laihdutuspillereitäkin, joilla voi laihduttaa paljon ja nopeasti. On kuntoilulaitteita, joilla voi hankkiutua kuntoon.

 

Ja jos tilannetta vertaisi esimerkiksi pianoesiintymiseen: pianoesiintymisessäkin asiaa saa harjoitella etukäteen, mutta jos pitäisi tehdä aloite, niin se olisi niin erilainen kuin mikään muu, että olisi suunnilleen sama, että pitäisi soittaa monen sivun sonatiini, kun nuotit lyötäisiin eteen ensimmäistä kertaa vasta esityksessä. Se ei vain voi mennä hyvin. Se ei voi olla helppoa, oli sitten miten hyvä tahansa. Se olisi kangertelevaa ja vaikeaa, eikä suinkaan mitään luonnollisesti itsestään etenevää. Ehkä se on vähän sama asia.

 

Ja eikö tässä asiassa ole kuitenkin pääasia se, mitä sanoo, eikä miten? Minun on tarkoitus jotenkin ilmaista hänelle, että pidän hänestä, joten eikö se ole pääasia, eikä se, millaiseen pakettiin minä sen käärin? Jos hän pitää minusta myös, niin eikö hän poimisi sen sanoman siitä, eikä jäisi kuuntelemaan pelkästään niitä sanoja? Vaikka NN tulisi kertomaan minulle jotain vastaavaa yhtään millä tavalla tahansa, niin minä olisin iloinen. Vetäisi hän sitten steppi-esityksen silinterihatun ja kävelykepin kanssa tai murahtaisi saadakseni huomioni ja täräyttäisi asian synkeästi suoraan ja varoittamatta, niin se olisi ihan sama asia. Sillä ei olisi väliä. Vain sillä olisi väliä, että hän pitäisi minusta.

 

Tai ehkä minä olen vain taas liian matemaattinen ja tylsä ihminen.

 

Mutta jos menisi taas yrittämään sitä kemian opiskelua. Tai keittämään taas vaihteeksi vähän lisää teetä. Tai jotain.