Lainaus jälleen otsikossa, tällä kertaa tosin Everwoodista eikä TSH:sta. Tuo kuitenkin kuvaa hyvin minua ja sitä, mitä olen ajatellut itsestäni tänään. Olen huomannut sen ennenkin, mutta nyt oikein korostetusti, kun olen kiinnittänyt siihen huomiota. Minun mielialani vaihtelevat ihan järkyttävästi. Eilen olin angstimpi kuin hyyyyyvin pitkään aikaan, mutta tänään sitten olin yhdessä vaiheessa ihan sekopäinen ja hihittelin kaikelle ja olin naama virneessä koko ajan.

Se on oikeasti hyvin rasittavaa. Minä vihaan olla angst, mutta vielä hirveämpää on, kun mieliala heittelehtii ihan törkeästi, eikä siinä meinaa pysyä kunnolla edes mukana. Sitten ei tiedä, onko angst vai maaninen vai ei kumpaakaan. Tänään meni ehkä hieman manian puolelle, ainakin alkupäivästä. Se alkoi särkeä jo päätäkin, kun en voinut ajatella lainkaan järkevästi ja loogisesti vaan olin täysin hallitsematon koko ajan. Äitikin varmaan alkaa kohta jo aavistella jotain, kun minä alan käyttäytyä IRL:kin holtittomasti.

Olen nukkunut ihan törkeän paljon tänään ja eilen. Ei minulla ole ollut mitenkään poikkeuksellisen väsynyt olo, vaikka sitäkin kyllä hieman, mutta olen halunnut nukkua. Olo on kaikkein vähiten tuskallisin kun nukkuu. Silloin ei voi ajatella mitään, vaan saa vain olla ihan rauhassa ilman että tarvitsee koko ajan rasittaa aivoja. Ja aina ne muutamat minuutit heräämisen jälkeen on vielä hyvä ja tasainen olo. Sitten aivot alkavat kuitenkin taas lykätä ajatuksia tajuntaan ja sitten iskee angst ja sen jälkeen mahdollisesti heti maanisuus. Nukkuminen on kuitenkin jotain niin helpottavaa. Ei se haittaa, vaikka näenkin pahoja unia. Eivät ne ole pahimpia kuin todellisuuskaan.

Eilenkin yöllä näin unta, jossa oli joulujuhla, jossa muutamat kyläläiset tanssivat balettia ja edelleen muutama kyläläinen istui katsomassa sitä. Sitten minä olinkin yhtäkkiä kadottanut sen Sormuksen, jota pidän aina kaulassani. En muista, kuka se oli, mutta kiersin jonkun kanssa (jonka mielsin kaverikseni) ympäri niitä reittejä, joita pitkin olin kulkenut, jotta voisin löytää pudonneen Sormukseni. Sitä ei löytynyt. Minun olisi kuulunut olla sisällä juhlasalissa katselemassa balettiesitystä ja miittaamassa niitä muita kyläläisiä, mutta olinkin vain pihalla etsimässä Sormustani. Enkä löytänyt sitä. Herätessäkin piti sitten varmistaa, että Sormus oli yhä tallella.

Tänään on jo 22. päivä. Minun oli toissapäivänä vielä tarkoitus mennä pihalle eilen ottamaan kuvia vuoden pimeimpänä päivänä, mutta minä unohdin sen ihan kokonaan. Tänään sitten heti koulun joulujuhlakirkosta päästyäni kävelin läheisen pellon laidalle ottamaan pari kuvaa oikealla kameralla siitä verenpunaisesta auringonnoususta.

Nyt on taas nolo olo. Eilenkin tuli kirjoitettua vähän mitä sattui ja nyt tuntuu vain, että eihän sitä enää kehtaa kohta kirjoittaa tännekään enää lainkaan, kun kerran olen ihan kontrolloimaton. Nyt juuri tuntuu, että olen suht itseni hallinnassa. En ole varma pidänkö siitä vai en. Wanhojen tansseja ei ainakaan voi kunnolla ajatella lainkaan, kun sitten iskee heti järkyttävä angst -kohtaus, pitivät muut ihmiset sitä miten typeränä ja lapsellisena tahansa.

Ylihuomenna on jouluaatto, mutta edelleen joulumieli puuttuu. Yritin tänään soittaa ja laulaa joululaulujakin, mutta ei sekään auttanut. Lahjatkin pitäisi pakata, mutta ei siihenkään tunnu riittävän energiaa. Olin suunnitellut täksi jouluksi hienon kaksikerroksisen piparkakkutalon, mutta sekin on jäänyt toteuttamatta. Mitään ei taaskaan jaksa tehdä.

Tänään kokeilin lisäksi wanhojen tanssi -asuni yläosaa. Se on tehty minun mittojeni mukaan joskus syksyllä, mutta nyt se oli löysä, kun olen laihtunut reilut viisi kiloa siitä. Ei mitenkään huvittaisi lihottaa itseään, etenkin kun minusta olisi kiva, jos luut vähän törröttäisivät nahan läpi sitten siellä tanssitilaisuudessa, se on minun mielestäni niin nättiä, kun joillain lapaluut näkyvät niin selkeästi selässä. Minulla näkyvät vain solisluut suht hyvin (ja kylkiluut, mutta niitä ei asun alta näe), mutta olisi niin huippua, jos lapaluutkin vähän näkyisivät.

Kiinteytyssarjat pitää ainakin aloittaa nyt jo hyvissä ajoin. Kädet, vatsa ja takapuoli, etenkin kaksi viimeisintä. Varmaan pitäisi vähän muutenkin liikkua kunnon kohottamiseksi, etten sitten hikoile tanssiharjoituksissa kuin pieni (tai iso) sika. Koulussakin on viime aikoina oikein hävettänyt liikkua, kun tuntuu, että joka kohdassa on ylimääräistä läskiä, jonka kaikki huomaavat. Uudet farkut pitäisi loman aikana ainakin hankkia, kun ei niissä vanhoissa jo sinertävissä farkuissa kehtaa enää kohta liikkua. Yhdet nätit farkut omistan, mutta niissä on niin ärsyttävän matala vyötärö ja ne vielä painavat niin, että kun kerran käytin niitä viitisen tuntia, sen jälkeen oli lantio kipeä monta päivää.

No, ei tänään enempää, kun kerran olen itseni hallinnassa ja yritän olla ajattelematta kauheasti mitään, kun päänsärkykin on nyt jotakuinkin aisoissa.