Nyt en ole sitten enää millään katsantotavalla neitsyt. Paitsi ehkä mieleltäni hieman. Juu, Jaskan kanssa. Ei, ei ollut niin ihmeellistä, ihan jees, aika lailla sitä mitä ajattelinkin. Jaska oli tosi stressaantunut ja hänellä oli kuulemma kauheasti paineita. Ollaan hänen kanssa riidelty eri asioista aika paljon viime aikoina.

Olen ollut kauhean väsynyt nyt jo useamman viikon. Nyt tällä viikolla on alkanut tuntua, että saisi vähän jotain puhtia, mutta todella hankalaa on ollut saada aikaan yhtään mitään. Ei kai ole mitään ihmeempää sanottavaa. Psykoterapia alkaakin vasta joskus lokakuun puolivälissä, koska en ole jaksanut täyttää niitä Kelan lomakkeita sitä varten. Leevi on vieläkin matkoilla, jo toista viikkoa ja häntä alkaa olla jo hieman ikävä. Jaska-hommailuista huolimatta. En tiedä mitä ajatella. Jaska on kai loppujen lopuksi kuitenkin todella ihastunut minuun. On hän välillä ihan kivaa seuraa, kun ollaan kaksistaan, mutta porukassa hän lähinnä ärsyttää minua oikein kunnolla.

Tuli viikonloppuna kunnon dramaattinen huutoriita yhden yhteisen kaverin luona, kun Jaska möläytti, että joo, se on se Thomas ja Amia on siihen tosi ihastunut. Tuosta vain sanoi sen kaikkien neljän asiasta täysin tietämättömän kuullen. Tuli paha riita, huudettiin sitten loppujen lopuksi ulkona ja halusin vain loukata Jaskaa, ja lopuksi hän sitten vain sanoi, että ei jaksa kuunnella sellaista koko ajan, niin lähtee kotiin. Oltiin molemmat tultu Jaskan autolla, mutta takaisin kotiin piti mennä sitten bussilla, kun Jaska oikeasti jätti minut sinne. Sovittiin tuokin. Kaikki riidat tuntuu vain niin turhilta, kun tuntuu, että ei tästä kuitenkaan tule mitään, niin ollaan nyt edes väleissä. Enkä tarkalleen ottaen tiedä, miksi jatkan tätä meidän juttua - joka nyt aika lailla seksisuhde - kun kerran tiedän, että Jaskalla on tunteita pelissä, mutta minulla ei ja että tästä ei oikeasti voisi tulla mitään, koska ollaan Jaskan kanssa todella erilaisia.

Ei tule oikein mitään mieleen. Pää on välillä vain niin tyhjä, etten keksi mitään kirjoitettavaakaan. Välillä pää on sitten niin täysi, että minulle määrättiin eilen oikeita rauhoittavia otettavaksi tarvittaessa. Jotenkin on ankea sääkin. En ole oikein nähnyt kavereitakaan, paitsi Jaskaa. Thomasiakaan en ole nähnyt kohta kahteen viikkoon, eikä mitään lauantaibilejuttuja ole enää. Mietin edelleen, että onko tyyppi ihan kunnossa ja suunnittelen pitäväni leffaillan, kunhan vain saisin kämppäni sen verran kuntoon ja siistiksi, että ihmisiä kehtaa edes kutsua.

Ei ajatuksia, vain valkoista ääntä.