Alla osaston kirjoittajaryhmässä kirjoittamani teksti, ja meille jopa erikseen sanottiin, että omien tuotoksien jakamista vaitiolovelvollisuus ei koske. Meille annettiin kasa lehdistä leikattuja lauseenpätkiä, joilla piti aloittaa. Aikaa kirjoittamiselle oli n. 10-15 minuuttia. Ilman tämän korostetun vaitiolovelvollisuuden rikkomista voinen kai sanoa ainakin sen, että jos sen kirjoittajaryhmän taso on sellainen, jolta se tänään vaikutti, näistä ryhmäläisten kirjoituksista saisi koottua ihan mahtavan novelli, yms. kokoelman!

***

Elämän täytyy olla...

Jotain muutakin. Ei vain arkea ja velvollisuuksia, vaan jotain enemmän.
Hehkutetaan, että elämä on ihanaa ja elämä on lahja, mutta miksi on sitten annettava itsestään kaikki
vain arjen pyörittämiseen
ja myytävä aikaansa hetki hetkeltä
johonkin, jolla ei ole mitään väliä?

Olemmeko olemassa vain myydäksemme elämämme ja kuollaksemme?
Jotkut harvat löytävät onnen, eikä mikään heitä lannista.
Heille pahin vastoinkäyminenkin on
vain 8½ kokeesta
tai hukkaan mennyt bussikortti.
He näkevät oman elämänsä ja onnensa, eivät muuta.
Heille onni on oma saavutus,
ansaittu palkinto.

Täytyy siis olla, että ne, joilla ei onnea ole, ovat tehneet jotain väärin, jotain vikaa heissä on oltava.

Eihän nimittäin voi olla, että jotkut sattumalta kärsivät ja
toiset sattumalta nauttivat,
kun minulla itselläni kerran on kaikki hyvin.

***