Tulin äsken juuri Thomasin luota. Olin tutustumassa siihen jatkopaikkaani, jossa Thomasinkin näin vilaukselta, koska eilen olin hänelle asiasta Facebookissa maininnut ja hän sanoi, että ehkä hänkin nyt sitten lopultakin menee ensimmäistä kertaa sinne, jos minäkin tulen. Ei sitten kuitenkaan päästy siellä juttelemaan, joten laitoin hänelle sitten jälkeenpäin tekstiviestin, että mitä hän tekee, kun sieltä lähtee ja että minulla ei ole mitään ja että olisi kiva nähdä.

Mentiin sitten yhtä matkaa Thomasille, tarkoituksena oli pelata yksi Trivial Pursuit, jonka aikana Thomasin oli tarkoitus syödä ja käydä suihkussa ja lähteä sitten minun kanssani samaa matkaa keskustaan ja mennä katusoittamaan sen yhden kaverinsa kanssa.

No, Thomas sitten yhdessä vaiheessa sanoi, että ei kyllä jaksa lähteä sinne soittelemaan, joten pelattiin vielä toinen Trivial, minkä jälkeen pelattiin pari Thomasin opettamaa karavaani-korttipeliä, minkä jälkeen puhuttiin jotain ja sitten Thomas mietti, että voisi katsoa jonkun leffan ja hän sitten kyseli, että mistä leffoista tykkäät ja jotenkin sitten päädyttiin katsomaan Thomasin kaikkien aikojen suosikkileffa, japanilainen Ran. Ennen muuten kuin edes kuulin, mistä siinä on kyse, Thomas sanoi, että sitä ei ehkä, koska yhtään kukaan ei ole koskaan jaksanut katsoa sitä hänen kanssaan loppuun. Siihenhän minä sitten huudahdin heti, että se katsotaan!

Ei se ollut huono. Todella erilainen, eikä ehkä kuitenkaan mikään maailman paraskaan, mutta ei kyllä tylsistynyt, kun piti koko ajan keskittyä, kun siinä tapahtui niin paljon ja koko ajan minulla oli sellainen fiilis, että haluan todellakin tietää, mitä lopussa tapahtuu. Nytkään en osaa vielä oikein sanoa mitään, koska se on leffa, jota pitää todella sulatella. Kesti melkein kolme tuntia, mutta se ei tuntunut siltä, koska vaikka leffa ei ollut mitenkään hosuva, niin siinä tapahtui koko ajan paljon, joka piti jotenkin käsitellä mielessä, jotta pysyisi yhtään perillä koko hommasta. Lisäksi tekstitys oli englanniksi, joten siinä tuli sitten vielä minulle ylimääräinen energiakohde.

Lopultakin sain heitettyä myös siitä Thomasin kohteliaisuudesta ovensuissa sen, että se "naiset ensin" -periaate perustuu siihen, että aikaisemmin naiset joutuivat sitten kirvesmurhaajan uhriksi ja miehet ehtivät puolustautua, mitä Thomas ei ollut kuullut, mutta mikä kävi hänen mielestään järkeen. Hän kuitenkin onnistui "iskemään takaisin" aiheella sanoen, että hän on lähinnä ajatellut sitä miehen näkökulmasta: kun päästää naisen ensin, pystyy rauhassa tsekkaamaan sen edellä menevän naisen sentti sentiltä ilman että tarvitsee pelätä tulevansa saaduksi kiinni itse teossa! Vitsit tyyppi vain hymyili leveästi ja ilkikurisesti, kun minä sitten rupesin kelaamaan tätä uutta näkökulmaa, joka ei ole tullut mieleeni koskaan! Suunnilleen meni sellainen filminauha silmien edessä, kun tuli mieleen ne hemmetin lukuisat kerrat, kun Thomas on hymyillyt sillä lailla vähän vinosti omalla tavallaan ja viitannut minut menemään ovesta ensin.

Lisäksi sattumalta tapasin myös Thomasin äidin. Hän tuli tuomaan Thomasille jotain ruokaa ja esittäytyi ja minäkin kättelin häntä ja esittelin itseni vielä, vaikka Thomas sen ehti tehdäkin sitä ennen. No, hän sitten lähti pian, mutta sitä ennen vielä vähän jutusteli meidän kanssa ja sanoi, että Thomas on niin kiva, kun sitä voi vain silittää, minkä jälkeen hän silitti Thomasin sänkistä päätä ja pussasi vielä. Minä sitten siinä vain hymyilin ja Thomasin äiti sanoi, että nyt sitä uskaltaa pussatakin, kun joku muukin on läsnä, koska muuten se lyö. Hän kysyi sitten minultakin, että onko ihan outoa, että on tuollainen hössöttävä äiti, mihin minä sanoin, että minun äitini on kyllä ihan samanlainen.

No, tuo oli sitten ihan sydämen pohjasta sanottu, koska aiemmin sinä päivänä kännykkäni oli soinut pitkään eteisessä laukussani ja vaikka Thomas oli sanonut, että vastaa vain, niin minä sanoin, että katson vain kuka se on ja jätän vastaamatta. Se oli äiti, tietysti, ja laitoin kännykän pois. No, sitten sen jälkeen, kun Thomasin äiti oli jo lähtenyt, äitini soitti sitten uudestaan, jolloin hylkäsin puhelun, mihin äitini sitten reagoi tavallisella tavallaan: soitti heti uudestaan. Thomas sanoi sitten taas, että vastaa vaan, ettei soita taas poliisille, kun olin Thomasille aiempien soittojen yhteydessä sanonut, että Kuopiossa silloin ensimmäisenä yliopistopäivänä äitini oli yrittänyt soittaa, mutta en ollut huomannut sitä ja aamulla sitten äiti sanoi olleensa ihan suunniltaan huolesta ja melkein jo soittanut poliisille, että jotain on sattunut, kun en vastaa.

No, vastasin ja sitten käytiin aika perus puhelu. Äiti kyseli ja minä vastasin jotakuinkin kaikkiin kysymyksiin: "Mm." Sanoin kyllä äidille, että olin "yhden osastolaisen" luona ja Thomas oli tosiaan siinä vieressä, mutta äiti vain jatkoi tavalliseen tapaansa. Puhelun loputtua Thomas vain nauroi, että on se hyvä, että meillä on ihan samanlaiset äidit.

Saatiin leffa loppuun jossain puoli kymmenen aikaan, mikä oli yllättävää huomata, koska tosiaan kolmen aikaan iltapäivällä nähtiin siellä keskustassa. Leffan jälkeen meinasin jo, että lähden ihan seuraavalla bussilla, mihin Thomas sanoi, että voisin kyllä jäädä niin pitkäksi kuin haluaisin, minkä jälkeen ruvettiin juttelemaan kaikenlaista yleistä ja kumpikin vähän omasta historiasta ja taustasta ja se oli niin kivaa jutella hänen kanssaan, että en meinannut malttaa lähteä ollenkaan.

Sitten lopulta joku Thomasin kaveri soitti, mihin Thomas sanoi heti aluksi saman kuin äidilleen ovella, kun tämä tuli, että "en ole yksin", mutta sitten puhelussa sanoi, että ehkä tulen myöhemmin tupakalle, mutta pitää mennä itse asiassa melkein heti ostamaan lisää, jotta hän vielä ehtii. Sen jälkeen sitten sanoin, että varmaan lähden siinä samalla, kun Thomas lähtee tupakkaa ostamaan. Siihen Thomas sanoi, että ok, mutta voit kyllä jäädä niin pitkään kuin haluat, voit jäädä vaikka yöksikin, kun meillä on yksi sama iltalääkekin, niin hän voi minulle heittää pari sellaista, jos on tarvis.

Harkitsin asiaa, mutta käytännön syistä päätin lähteä silti kotiin yöksi. Kuitenkin voin sanoa, että tyyppi ei kertaakaan koko päivänä yrittänyt mitään, ei loppuhalausta huolimatta yrittänyt koskea minuun tai suudellakaan minua (mikä oli toisaalta harmi), mikä vahvisti käsitystäni siitä, että minä todella luotan Thomasiin. Ja paitsi Thomasiin, minä luotan myös muihin osastolaisiin, enemmän kuin oikein koskaan keneenkään.

Pari viime päivää ovat olleet melko huonoja, kun olen taas kelannut luottamustani ihmisiin ja miehiin etenkin, johtuen erityisesti yhdestä keskustelusta. Toisaalta yritin ottaa tällaiset varoittavat kommentit tosissaan neuvoina, joita pitäisi todella harkita, mutta pikku hiljaa olen tullut vain yhä katkerammaksi ja katkerammaksi niitä kohtaan. Mutta tämä päivä nyt paransi mieltä, kun oli vain niin kivaa Thomasin kanssa ja sellaista turvallista. Hän ei ole yhtään niin kuin Alf, jonka kädet aina käpälöivät tai joka halusi aina enemmän.

Alkaa kyllä väsyttää jo, mutta ehkä aamulla jaksaa tämän päivän positiivisten juttujen ansiosta paremmin.