On ollut jotenkin vain harmaata mössöä useampi viikko. Terapiassa mietittiin, että ehkä se on vain tämä vuodenaika, kun siitä on puhuttu muinakin syksyinä. Niin kuulemma minun pitäisi yrittää olla taas itselleni armollinen ja yrittää hyväksyä se, että näin syksyisin pimeimpään aikaan en vain saa niin paljoa aikaiseksi kuin haluaisin.

Viikot ovat menneet vain jotenkin sumussa ja vaikka tietysti pidän kiinni arjesta ja käyn töissä ja aloin jopa pyöräillä töihin, tuntuu että olen vain etäisesti läsnä yhtään missään. Ihan kuin olisin unessa hereilläkin ja kaikkia tapahtumia miettii jälkeenpäin että tapahtuikohan se oikeasti.

Nähtiin Lesterin ja Arrown kanssa töissä lounaalla vihdoin ja se oli ihan kiva. Vaikka Lester ainakin tuntui ihan eri ihmiseltä. Hän oli jotenkin niin buddy-buddya minun kanssani ja ensimmäistä kertaa ikinä hän varmisti minulta joitain asioita, mitä oli kuullut minusta joltain toiselta (sitä, että se jatkopaikkani edellisessä työpaikassa oli ollut ihan superlähellä) ja muutenkin kyseli kaikkea jotenkin jännästi. Tai siis jossain vaiheessa lounasta hän sanoi, että tietää suunnilleen, mitä Arrow tekee siellä meidän nykyisessä uudessa firmassa, mutta että miten voi olla että hän ei tiedä yhtään mitä minä teen. No, duh, miksi hän tietäisi, kun eihän me olla oikein ikinä oltu oikeasti sillä lailla tekemisissä keskenämme että oltaisiin pidetty toisiamme ajan tasalla yhtään mistään.

Oli kuitenkin ihan kiva tavata kumpaakin ja Arrow on tulossa sinne meidän työnantajafirman pikkujouluihinkin, niin siellä nähdään varmaan hänen ja Harjoittelupaikkarohmunkin kanssa. Siihenkin Lester oli heti kommentoimassa kun minä ja Arrow puhuttiin lyhyesti siitä työnantajafirman pikkujouluista, että siellä meidän työkohteessakin on pikkujoulut jossain kohtaa ja varmaan ne meidän firman kautta työllistetytkin saavat kutsun. Lester on siis meistä kolmesta ainoa, joka on suoraan kirjoilla siellä minun ja Arrown työkohteessa, minä ja Arrow ollaan tultu sinne sen toisen firman kautta.

Tänään on ollut ehkä ensimmäinen vähän energisempi päivä pitkään aikaan, kun olen saanut jopa siivottua lisää, laitettua tiskikoneen pyörimään ja ulkoilutettua molemmat rottasatsit. Ja sain tehtyä puoli tuntia ylimääräistä töitäkin sen jälkeen kun aamulla päätin, että en vain jaksa mennä työpaikalle, vaan päätin olla etänä. Pitää kai vaan varata enemmän aikaa nukkumiseen, niin ehkä se saa päivät paremmiksi.

Twining on tuntunut ärsyttävältä. Tai kaikki on niin kuin aina ennenkin ja jotenkin alan kyllästymään siihen. Olen kai pikku hiljaa alkanut osata paikantaa sen, mikä tuntuu olevan pielessä. Tähän asti olen osannut kuvata sitä epämääräistä fiilistä vain niin että "en tiedä Twiningista mitään!", mutta nyt ehkä mietin, että kyse on enemmänkin siitä, että en koe saavani "yhteyttä" Twiningiin. Ehkä olen sanonut sen aikaisemminkin, mutta nyt se on jotenkin kirkastunut minulle, että "yhteys" on se oikea sana. Ja olen yrittänyt korjata sitä ehdottamalla että nähtäisiin useammin ja tehtäisiin ihan vain jotain arkisia asioita, mutta se ei ole toiminut. Olen yrittänyt kysellä Twiningilta asioita ja oppia sitä kautta tuntemaan häntä, mutta hän joko kiertää kysymyksen tai vastaa siihen niin epäselvästi että en ymmärrä sitä vastausta, ja jos kysyn tarkennusta, ei Twining kykene/halua sitä antaa. Olen yrittänyt ehdottaa, että pelattaisiinko sellaista kysymyslistapeliä jota käytetään uusiin ihmisiin tutustumiseen kun viestitellään, koska meidän välinen viestittely on vain kädenlämmintä liibalaaba-small talkia. Joka viikko samat tylsät kysymykset. Miten on viikko alkanut? Onko töissä ollut kiirettä? Mitäs rotille? Mitäs linnuille? Mutta Twining sanoi vain, että voidaan kokeilla sitä kysymyslistapeliä vaikka kasvotusten joskus.

Edellisen kerran kun tavattiin, Twining kertoi että yksi hänen perheenjäsenensä on sairaalassa. En tiedä mikä hänellä on, eikä Twining kertonut. Se oli vain ihan outo keskustelu, koska hän otti sen itse esiin, mutta kun yritin hienovaraisesti tunnustellen kysellä jotain siitä mitä hän ehkä haluaisi kertoa, Twining ei oikein sanonut mitään. Jouduin ensin kysymään, että kuka perheenjäsen oli kyseessä, koska Twining oikeasti käytti termiä "perheenjäsen". Eli oli normaali epämääräinen itsensä. Ja en tiedä onko se perheenjäsen sitten tekemässä kuolemaa vai onko kyseessä vain jokin lievä juttu ja että odotetaan vain että jotain saadaan kuntoon. Kun kysyin siitä viestillä myöhemmin että onko tämä perheenjäsen yhtään paremmassa kunnossa, Twining totesi vain että "kyllä se hengissä oli kun kävin katsomassa" mutta että ei halua puhua siitä viestillä. Kai se on ihan okei, mutta tuo jotenkin kuvastaa täysin sitä meidän viestittelyä: Twining kirjoittaa ihan niin kuin olettaisi että se kaikki menee jonkun sensuurin läpi ja että joku muu lukee ne viestit.

Lisäksi meidän viestittely on sellaista enemmänkin kirjeenvaihtoa muistuttavaa, jossa molemmat laittavat viestin parin päivän välein. Ei se ole mitään keskustelua. Mutta jos hengataan yhdessä ihan livenä, niin Twining reagoi salamannopeasti jokaiseen viestiääneen ja vastaa saamiinsa viesteihin heti. Minun viestejäni hän ei edes lue tuntikausiin. Ja usein viime aikoina kun ollaan hengattu, Twining on jossain vaiheessa iltaa sanonut, että voitaisiin lopetella siltä iltaa, koska hän on menossa vielä kaverilleen. Kaikesta tuosta tulee sellainen fiilis, että minun viestini eivät kiinnosta yhtä paljon kuin muiden ja että silloin harvoin kun tavataan (noin kerran kuussa), vaikuttaa että hän haluaisi olla vain jossain muualla.

Toki Twiningissa on hyviäkin puolia, minkä takia olen yrittänyt olla avautumatta hänestä täällä tai Natalian kanssa viestitellessä, koska tiedän, että kun minulla on muuten huono päivä tai mielessäni on jotain, millä tavoin Twining on pahoittanut mieleni mutta en ole sanonut siitä hänelle, ajatukseni tuppaavat olemaan turhan negatiivisia. Mutta tämä on jatkunut jo useamman viikon, varmaan jo ehkä kuukaudenkin ja jatkuvasti mielessäni pyörii se, että onko tässä jutussa enää mitään järkeä. Tai eihän meillä mitään juttua oikeasti ole, koska silloin kun Twining sanoi ettei hänellä ole tunteita minua kohtaan, hän sanoi myös, että ei koe, että tämä meidän "juttu" olisi oikeasti mikään suhde vielä. Toki hän silti ehdottaa aina tapaamisia ja kun me nähdään, hän puhuu aina että mitä tehdään seuraavalla kerralla tai mitä voitaisiin tehdä joskus epämääräisessä tulevaisuudessa. Mutta sitten kun minä yritän tapaamisen aikana kysyä, että koskas me nähtäisiin sitten seuraavan kerran, hän sanoo vain että "pitää katsella sitä jossain kohtaa". Koska se on sitten taas joskus kuukauden päästä. Niin tuntuu, että joko Twining ei tajua, miten lähellä minä olen sitä että sanoisin, että meidän ei varmaan ole kauheasti mieltä tavata enää, tai sitten hän ei vain välitä siitä.

Mutta aion kuitenkin katsella nyt ihan rauhassa enkä tehdä mitään lopullista päätöstä yksittäisten huonojen fiilisten pohjalta, mutta en voi kyllä laittaa kaikkia näitä viime aikojen fiiliksiä Twiningista ihan huonojen päivienkään piikkiin. Terapeuttini kuitenkin jaksaa "pitää Twiningin puolia", tai siis lähinnä muistuttaa minua siitä, että saattaa olla, että tällainen läheinen suhde toiseen ihmiseen voi olla hänelle vaikeaa ja että ehkä hän ei vain aina osaa kommunikoida jotain vaikka haluaisikin ja toisaalta ei sitten ehkä tajua kaikkea mikä saa minulle kurjan fiiliksen. Enkä usko, että Twining tahallaan sitä tekisikään, mutta en minä halua pyrkiä ehdoin tahdoin muuttamaan häntä minun mielestäni "sopivammaksi", koska kai ajattelen, että vaikka ihmissuhteet vaativat toki jonkin verran työtä, niin niissä on oltava myös jonkinlaista luontaista yhteensopivuutta.

Kyllä sitä aluksi tuntuikin olevan Twiningin kanssa, mutta tuntuu, että hän näytteli ihan eri ihmistä kuin millainen hänestä on nyt kuoriutunut. Muistan kun me ekalla tai tokalla tapaamisella puhuttiin ruokavalioista ja minä sanoin, että tavoitteenani on syödä entistä kasvispainoitteisemmin, paitsi ympäristön vuoksi, niin myös tuotantoeläinten kohtelun ja oman terveyteni vuoksi. Twining sanoi siihen, että hänellä on oikeastaan hyvin pitkälti sama näkemys. Mutta sitten sain selville, että Twining ei ylipäätään syö mitään vihanneksia ikinä, vaan pelkästään kalapuikkoja, rahkaa, leipää, riisiä, jauhelihaa ja snäksejä. Välillä ilmeisesti ranskanperunoita (ilman ketsuppia tai majoneesia), mutta ei kuitenkaan kuin hyvin harvoin. Joten me ei olla tämän kohta 8 kk tapailun aikana koskaan syöty yhdessä ja ei me myöskään nukuta kovin usein toistemme kämpillä. Tai siis minä olen nukkunut niin että hän on ollut minun kämpälläni ja olen nukkunut myös ollessani hänen kämpällään, mutta Twining ei ilmeisesti pysty nukkumaan, vaan jos me vietetään yö samassa paikassa, minä nukun ja hän makaa valveilla koska ei saa unta.

En minä sano, että olisin itsekään mitenkään täydellinen, mutta kai jotenkin olen aina pitänyt itsestäänselvyytenä, että jos pitempään tapailisi jotakuta, siihen kuuluisi automaattisesti tuollaiset arkiset asiat.

Mutta nyt on jo liian myöhä ja olen niin negatiivisessa mielentilassa, että mieleen tulee vain kaikki negatiivinen Twiningista eikä mitään hyvää. Yritän varmaan vähän rauhoittua ja sitten mennä nukkumaan, jotta huominen ei menisi niin sumussa kuin päivät ovat viime aikoina tyypillisesti menneet.