Sento.png

No niin, nyt meni sitten tänään osasto kiinni ja eilen iski minulla sitten lomapaniikki, jonka jo luulin jäävän tänä vuonna kokonaan pois. Sitten se vain jotenkin iski, että nyt on loma, jonka jälkeen on jo syksy, jolloin osasto aukeaa taas, mutta jolloin olen siellä korkeintaan jotain pari viikkoa, jonka jälkeen pitäisi muuttaa Tampereelle ja osata elää ihan itse.

Tuo kuva tuossa yllä sitten... No, se on yksi kuvataideterapian kuvistani, sillä sain lopultakin ne kaikki kotiin ja sitten tietysti ihan innoissani kuvasin kaikki ja laitoin ne kuvat koneelle. Joten nyt lopultakin sain luotua tuonne blogini marginaaliin linkin uudelle sivulle, jossa ovat kaikki 42 piirtämääni kuvaa. Siis olen suunnilleen vuoden aikana käyttänyt melkein vuorokauden pelkästään piirtämiseen.

En oikein tiedä, mitä sanoa. Tänään ei ole kauhean hyvä päivä, vaikka ruokahaluni on ollut yllättäen aika vähäistä tänään ja eilen, joten toivon, että se toimii ponnahduslautana laihtumiseen. Eilen kävin viimeistä kertaa uimassakin ennen kuin uimahalli menee kiinni ja päätin sitten ihan sen kunniaksi rutistaa itsestäni melkein kaiken ja uin 2000 metriä.

Dostojevski on myös lihotuskuurilla, koska se on vaihteeksi laihtunut kolmekymmentä grammaa ja se tuntuu toimivankin. Pelkäsin jo, ettei Dosku suostuisi syömäänkään mitään herkkuja, mutta kyllä ne uppoavat siihen ihan hyvin. Tuntuu jopa että se jaksaa syödä sitä enemmän herkkuja mitä enemmän niitä sille antaa. Ja silti se käy ruokakupilla ahkerasti ja mussuttaa sielläkin. Ehkä se ei sitten ihan vielä joudukaan lähtemään "paremmille juustomaille", kun se kerran tuota lievää laihtumista lukuunottamatta alkaa olla taas ihan hyvässä kunnossa.

Kaikki rotat ovat nyt myös "shokkihoidossa". Siis kun ne ovat vaihteeksi tapelleen jonkin verran ja hätyytelleet toisiaan - etenkin Dostojevskiä, joten olen rajannut niiden häkkitilan vain yhteen kerrokseen. Minusta nimittäin tuntuu välillä, että tuo häkkini on liian iso neljälle rotalle, mikä johtaa siihen, että ne pystyvät välttelemään toisiaan niin hyvin, että eivät ole edes opetelleet tulemaan toimeen keskenään. Nyt sitten tungen ne välillä kaikki yhdessä kantokoppaan (ja se uusi isompi kantokoppa on kaikkien mielestä jotenkin pelottava) ja toivon, että ne lähentyvät samalla lailla kuin Dosku ja Tinelli, jotka joutuivat eläinlääkärikäynnin takia viettämään kaksi päivää yhdessä hyvin rajallisessa tilassa. Ja sen jälkeen ne sitten olivat niin hyvää pataa, että jos kaikki tulisivat toimeen yhtä hyvin, niin se olisi ihan huippu juttu.

Hammassärky alkaa olemaan jo suht siedettävää: ainakin se katoaa lähes kokonaan, kunhan napsin särkylääkkeitä niin usein kun niitä voi ottaa. Jos pidennän särkylääkkeiden väliä, niin sitten kipu alkaa kyllä tuntumaan, mutta on se nyt jo tosi paljon parempi.

Pian on juhannus, jonka vietän kotona, kun muut menevät mökille. Ehkä otan vähän aurinkoa ja pelaan varmaan oikein antaumuksella The Sims 2:sta. Siis otan rennosti vain.

Osastolla oli kyllä tänään kivaa (pelattiin Trivial Pursuitia ja Krisse meni kantelemaan sille Liverpoolia kannattavalle jalkapallosupertietäjälle, että kun minulta kysyttiin kahta suurinta lontoolaisjoukkuetta, vastasin Everton). Suurin osa jatkaa syksyllä vielä, mutta esimerkiksi tuo Liverpoolin kannattaja jää pois. Mutta ehkä kesälläkin olen yhteydessä ainakin joihinkin osastolaisiin, kun minulla kerran on Erican numero ja Krisse pyysi sähköpostiosoitettani ja hän sitten ehkä laittaa mailia. Ja jos liittyisin Facebookiin (mitä en kyllä luultavasti ole tekemässä) pääsisin yhteyksiin myös todella moneen muuhun osastolaiseen.

Nanista en ole kuullut sitten pääsykokeiden, mikä ei sinänsä ole ihme - hänen aikataulunsahan on niin kiireinen, että minulle ei jää aikaa. Odotan kyllä aika paljon sitä Itävallan matkaa, eikä se edes kauheasti hermostuta. Tieto siitä, pääsinkö yliopistoon (eli en) puolestaan sitten hermostuttaa ihan liikaa ja voi olla, että olisi kauheampaa, jos pääsisin sisään kuin jos en pääsisi. Siinä taas sitten ei ole mitään järkeä.

Mutta hyvää juhannusta ja kesälomaa kaikille, kun en ole sitä vielä tajunnut toivottaa, kun olen ollut pääsykokeiden jälkeen niin poikki, että olen käynyt kuukauden oikeastaan lähinnä kofeiinitablettien voimalla. Ehkä loppuun voisi laittaa vitsin, jonka se hauska osastolaismies kertoi tänään:

"Miten Duracell-pupu kuoli?
No kun se meni, meni ja meni, mutta sitten joku laittoi patterit väärinpäin ja sitten se tuli, tuli ja tuli."

Aika sopimatonta.