Kello on yksinkertaisesti liikaa, kun kerran vaikka huomenna on vapaapäivä, niin on myös rottien luovutuspäivä, joten pitää siivota kämppä sellaiseen kuntoon, että hakijoita kehtaa päästää sisään. Rottahäkit on siivottu, mutta muu kämppä kaipaa vielä viimeistelyä. Tytötkin liittyivät nyt Possun ja Nadian seuraan ja yllättäen siellä on kova tappelu päällä. Tai ei nyt tappelutappelu, vaan kun on uusia jäseniä laumassa, niin pitää se arvojärjestys katsoa. Samaa oli vähän poikienkin kanssa, mutta ei mitään ole sattunut, ei edes pientä naarmua, vaikka välillä se pienten selätys näyttää aika rajulta. Tähän asti kun ovat tottuneet, että seurassa on vain mami, joka ei niihin koskaan hermostu.

Katsoin sattumalta kauhuleffan tänään. Se oli niin absurdia. Katsoin toisesta työstä tultuani hetken sitä ajankohtaisen kakkosen ruokailtaa, minkä jälkeen jätin telkkarin päälle ja menin siivoamaan tyttöjen häkin lopultakin. Sitten kun kaikki oli saatu valmiiksi, telkkarista tuli joku outo ohjelma. Siinä oli joku ihmissusi ja sitten joku nuori nainen, joka yritti paeta sitä ja piilotteli parkkihallissa. Olin automaattisesti heti kääntämässä pois, koska sen jälkeen kun katsoin The Ring -leffan 16-vuotiaana, olen välttänyt kauhuleffoja todella, sillä siitä leffasta saadut traumat vaivaavat välillä vieläkin. Pitäisi kai joskus kokeilla katsoa se uudestaan, josko sitten huomaisikin, että se on ihan kökkö, tms.

Nyt tuossa ohjelmassa oli kuitenkin jotain niin jännää ja kiehtovaa, että kesken kanavanvaihdon painoin peruutusnappia ennen kuin kanava ehti vaihtua. Halusin katsoa vain sen kohdan loppuun. No, sitten se kohtaus loppui ja muuttui toiseksi, jolloin taas harkitsin kanavan vaihtamista, mutta katsoin, että se leffa ei kestäisi edes mitenkään järjettömän kauan, niin päätin yllättäen katsoa sen loppuun.

Se oli aika hyväkin. Leffan nimi oli siis Kirotut ja perusjuoni meni niin, että kaksi jo aikuista sisarusta joutuu auto-onnettomuuteen, jossa joutuvat oudon pedon puremaksi. Tämän jälkeen kaikkea outoa alkaa tapahtua ja sisarukset ottavat enemmän ja enemmän selvää ihmissusista, koska uskovat olevansa kirottuja ja pelkäävät pedon jahtaavan heitä yhä. Aika perus juoni, mutta tosiaan yllättävän hyvä.¨

Ja tänään olin taas vuorossa pitkästä aikaa. Tämä kauhea influenssa ei kuitenkaan ota hellitäkseen. Varsinaisesti influenssaa ei todettu, mutta jos nyt on 11. päivä kun tämä tauti vaivaa ja se alkoi poikkeuksellisen korkealla kuumeella ja nyt on ollut sitten jo antibioottikuuri poskiontelontulehdukseen, joista viimeinen tabletti meni tänään, mutta siltikin ääni on vielä mennyt ja erittäin poikkeuksellisesti kurkkuni on myös edelleen hieman kipeä. Toivon vain, että en joudu enää menemään takaisin terveysasemalle. Pahaa kuitenkin pelkään, koska tänään töissäkin (teen "äänettömiä töitä" puhelintyössä) tuntui yhdessä vaiheessa todella kuumeiselta. No joo, mutta toivottavasti menee ohi, en vain jaksa olla enää kipeä.

Vuorossa oli tänään ihan kivaa ja jotenkin olen taas päässyt siitä paniikista, jota jossain vaiheessa taas oli. Tuli ok tulos, mutta oli ensimmäinen todella kylmä päivä kesän jälkeen. Minulla oli t-paita, huppari ja toppatakki, mutta ei ollut todellakaan liian kuuma. Käsissä oli sormikkaat, mutta jos sormia ei pitänyt liikkeessä, niitä alkoi sormikkaista huolimatta aika nopeasti pistellä. Muutamat muut valittivat varpaidenkin kylmenemistä. Eikä nyt siis ollut kuin juuri ja juuri pakkasrajan verran, mutta se tuntui todella kylmältä. Pitää varmaan etsiä taas ne kunnon tumput.

Olin vuorossa kolmen pojan kanssa, mutta meni hyvin. Tällä hetkellä se meidän tiimi on niin täydellinen, että pidän oikeastaan kaikista. Paitsi mitä nyt Markus välillä tekee minut hulluksi, mutta yllättäen hän oli tänään oikein hämmästyttävän mukavaa seuraa.

Lisäksi taas jotenkin olin jo unohtanut sen, että jossain vaiheessa spekuloin sitä, että olisikohan hän mahdollisesti ihastunut minuun, niin nyt se kyllä palasi oikein ryminällä. Ihan alussa, kun parin talon jälkeen yhdessä vähän vertailtiin kokemuksia ja minä kysyin toiselta uudelta, että oliko ollut mitään edes jollain lailla mahdollista. Heti tämän jälkeen Markus kysyi minulta, että miten sinulla, Amia, meni. En usko, että hän on koskaan ennen tuollaista vielä sellaisella huomaavalla äänensävyllä. Yleensä tuollaisessa tilanteessa kaikki oma-aloitteisesti sanovat lyhyesti, miten oli mennyt, eikä turhaan jokaiselta erikseen kysytä, jos siis kaikki ymmärtävät tällaisen "turhan" tiedon muiden kanssa jakaa.

Tuossa kohtaa siis jo jotenkin tuntui, että mitä hittoa. Sitten kun minä, Markus ja sitten se toinen uusi - kutsuttakoon häntä vaikka nimellä... Aki, hän näyttää ihan akilta - ja odotettiin sitä uutta, jolta aluksi olin epämääräisesti jotain kysynytkin jo - hänen nimensä olkoon vaikka... Osku, hän on sillä lailla jännän "homomainen" kuten se Talentin juontaja! Niin siis minä, Markus ja Aki odotettiin Oskua ja juteltiin niitä näitä. Sitten Markus otti puheeksi aika pitkän jutustelun jälkeen sen, miten hän oli vahingossa melkein sekoittanut kaksi tyttöä toisiinsa.

Hän oli baarissa jutellut jonkun tytön kanssa ja saanut tältä numeronkin. Tämä tyttö oli ollut hänen joidenkin kavereidensa kaveri, joten Markus päätti sitten jälkikäteen etsiä tyttöä Facebookista. Kävi kuitenkin niin, että hän oli baarissa kuullut tytön nimen hieman väärin. Tässä kaveriporukassa sattui kuitenkin olemaan myös sen niminen tyttö, joksi Markus luuli tätä baaripokaa, joten hän melkein lisäsi sitten sen väärän tytön kaverikseen, mutta lopulta päätti kuitenkin jättää sen tekemättä.

Tuon jälkeen sitten Osku soittikin, että tulkaa sinne ja sinne. Juuri soittoa ennen Markus oli myös kertonut nähneensä elokuvan Tintin seikkailut ja kehui sitä. Sitten Aki kohteliaasti yritti palata Markuksen aiheeseen ja kysyi, että niin milloin hän oli nähnyt sen ja sen hänen tyttöystävänsä kanssako. Markuksen reaktio oli se, että hän alkoi kieltelemään, että ei ei ei ei ei hänellä ole tyttöystävää, sen baarityypin kanssa oli ollut vain yhdet treffit.

Sitten kun piti taas jakaa porukkaa, niin minä ja Markus jotenkin jäätiin taas kaksistaan. Juteltiin paljon ja kaikesta ja mallijutuista ja pituudestakin. Kävi ilmi, että hän on itse asiassa minua pidempi, vaikka olen aina luullut toisin. Tämäkin tuli ilmi siinä, kun hän kertoi jostain, missä oli sen Huippumalli haussa -kaverinsakin kanssa ollut ja tähän hän oli vielä sanonut, että siellä oli myös paljon miesmalleja. siihen hän sitten lisäsi, että ei ne olleet kummoisia ja minähän olenkin itse asiassa aika lailla sen pituinen, mitä miesmallin kuuluu olla.

No, minähän siihen sanoin sen, mitä ajattelin, että mitä ihmettä, eikö miesmallin pitäisi olla pitempi, kun etkö säkin oo jotain alle 180 cm. Siitähän Markus sitten melkein loukkaantui. Minä perustelin kommenttiani sillä, että minä olin 180 cm, mutta hän näytti siinä vieressäni kävellessään minua lyhyemmältä. Markus ei sanonut mitään, mutta näytti tuleen samaan johtopäätökseen ja tuli hetken hiljaisuus, jonka aikana minä kävin yhden oven, jonka jälkeen Markus sitten heti kommentoi, että kyllähän sä olet nyt pitempi kun sulla on korkkarit. Ja nämä "korkkarit", jotka minulla olivat, olivat talvikengät, joissa on kyllä 4-5 cm korkuinen peruskoroke siellä kantapäässä. Ei kuitenkaan millään lailla korkokenkä. Ja siis Markus vakuutti kivenkovaa, että hän on ihan varmasti sen 184, mitä oli joskus mitattu. Pakko myöntää, että joskus minussa herää pieni sadisti ja nautin "kisailusta" miesten kanssa, että olenko heitä pitempi. Tai siis se on minulle ollut joskus niin kauhea kolaus omalle itsetunnolle olla "liian" pitkä, niin nyt kun voin heittää siitä läppää ja tavallaan jopa julistaa, että olen niin pitkä, mutta ylpeä siitä ja että jos joku minut haluaisi, niin epävarmuuttani ei enää voisi käyttää minua vastaan.

No, sitten kuljettiin meidän aluetta ja Markus ei edes hamunnut itselleen niitä parhaimpia taloja. Pikemminkin ne talot, joita piti käydä läpi, tuntuivat ärsyttävän häntä, kun se aiheuttivat katkoksia siihen meidän jutusteluun. Välillä jouduttiin pysähtymäänkin, kun piti saada juttu loppuun, ennen kuin voitiin lähteä taas siihen työn yksilösuoritusosuuteen. Sittenkin, kun oltiin saatu alue loppuun ja Akin ja Oskun kanssa oli sovittu, että kävellään toisiamme vastaan, niin otettuani muutaman perusnopean "siirrytään paikasta A paikkaan B ja hoidetaan se sitten pois alta" -askeleen, mihin Markus sanoi, että eihän meillä mikään kiire mihinkään ole, kävellään ihan hiljaa.

Tuo on toisaalta todella hämäävää. Tuntuu melkein kuin Markus olisi kiinnostunut minusta vain joka toinen viikko. Ja sitten jos minä yritän vastata pelaamalla tuollaisiin siirroilta ja flirtiltä vaikuttaviin seikkoihin, niin sitten tuntuu kuin kaikki kiinnostus minua kohtaan, mitä Markuksessa on ikinä ollut, katoaa kuin sormia napsauttamalla. Toisaalta kissahiirileikki on äärimmäisen kiehtovaa, mutta pitäisi sitten olla edes jotain "leikkiä", eikä vain sitä, että ensin toinen heittää toiselle pallon, kun tämä ei ole edes kentällä, minkä jälkeen se toinen heittää pallon takaisin, kun se toinen puolestaan on jo häipynyt.

En vain ymmärrä, että kehittelenkö ihan omassa päässäni tuollaista vai onko Markus oikeasti kiinnostunut ja jos on, niin mitä ihmettä hän oikein meinaa. Periaatteessa jos se flirtti tai mikä lieneekään on kehittynyt jo sellaiselle tasolle, millä se vaikuttaa olevan, niin missä ovat kaikki muut tunnusmerkit? Ei ole mitään "vahinko"-kosketuksia tai mitään sinne päinkään. Fyysisesti Markus ei ole niin ilmaisullinen, joten on hankala arvioida, että olisiko sellaisia merkkejä ylipäätään. Suoraan sanoen harmittaa, koska kosketusvaihe ja jonkinmoinen "flirttisuhde" ovat minulle ainakin parasta viihdettä mitä onkaan.

Ja nyt iski väsymys, joten nukkumaan, jotta jaksan aamulla herätä törkeän aikaisin, minkä lisäksi pitää olla jo 10:00 tapaamassa Nataliaa yliopistolla, jotta saatettaisiin saada työn kartta-asioita parempaan hallintaan ja muutenkin. Ja 11:00 tulee yksi rotanhakija. Ja sitten onkin koulua, minkä jälkeen klo. 20:00 tulee vielä toinen rotanhakija.

Ovat ne niin ihania, mutta kauhean vilkkaita ja kun ne ovat tarvinneet niin paljon huomiota, niin tuntuu että viimeisin kuukausi on ollut muiden rottien laiminlyömistä ja alituista vauvojen käsittelyä, jotta ne oppisivat kesyiksi, jne.

Hitto kun osaakin olla kylmä.