Haa haa! Nyt olen vihdoin ja viimein saanut itseni lukemaan kaksi ensimmäistä kurssia maantiedosta loppuun. Tänään olisi sitten tarkoitus aloittaa sitä aluetutkimusta jo, jotta saisin sen mahdollisimman pian valmiiksi, jotta pystyisin sitten keskittymään vain siihen lukemiseen ja pänttäämiseen sen jälkeen. En ole oikein erityisen hyvä opiskelemisessa, mutta sellainen stressin siivittämä "voi ei, voi ei, enää niin vähän aikaa!" -ylilukeminen onnistuu minulta aika hyvin. Nyt tosin on sitten vähän ongelmallisempaa, kun se alue on niin paljon laajempi, mutta hmm... Se ajan vähenemisen stressi alkaa olla hyvin päällä jo nyt, joten eiköhän reilussa kuukaudessa saa aika hyvin asioita muistiin.

Varmaan sitten, kun kirjoituksiin alkaa olla enää pari viikkoa, minä ryhdyn jotakuinkin asumaan vapaa-aikanani kirjastossa. Vaikka meidän kirjastomme onkin aika pieni, niin siellä on sellainen yksi huone (josta saa vielä ovenkin kiinni), joka on tarkoitettu juuri kirjoituksiin lukeville. Täällä kotona ainakin tulee törkeän usein vähän katkoja, kun ihmiset möykkäävät jatkuvasti ja siksi keskittymään pystyy kunnolla vasta joskus keskiyön jälkeen, kun saa olla ihan rauhassa missä haluaa (kun ei tarvitse vältellä julkisia huoneita, joihin isäni voisi tulla). Ja plussana, siellä kirjastossa voi sitten olla joitain muitakin kirjoituksiin lukevia, joten se tuntuu rohkaisevalta, kun tietää, ettei ole yksin.

Tänään paistaa taas aurinko, joten olen loikoillut pihalla koko aamun (ja lukenut samalla maantietoa). Minä rakastan aurinkoa. Se on kyllä välillä ihan törkeän kuumaa olla suorassa auringonpaisteessa, mutta minusta se tuntuu silti kauhean rentouttavalta. Se tuntuu vähän niin kuin olisi aurinkopaneeli, joka kerää itseensä auringon lämpöä, jota voi varastoida ja käyttää sitten myöhemmin, kun on viileämpi. Minulla on suunnilleen aina kylmä. Se on hyvin epämiellyttävää, joten nyt, kun on ollut aurinkoisia ja helteisiä päiviä, olo on lämpimämpi (siis ei kai). Sen tuntee sillä lailla ihossakin, kun ihokin on vaihteeksi lämmin, eikä kylmä.

Joo, sillä voi tosin olla vaikutuksia siihen ihon lämpöisyyteen, että minä palan kauhean helposti. Ainakin tietyt paikat. Kasvoista ja kaulasta en rusketu ikinä lainkaan, palan vain, ja olkapäät ruskettuvat vain ihan pikkuisen ja palavat sitten siitä eteenpäin.

Mutta tukka vaalenee. Se on minun pakkomielteeni, tuo hiusten vaalentaminen auringossa. Minä haluaisin oikeastaan olla bolndi. Sellainen oikein platinanvaaleatukkainen blondi. Sellainen, mitä Draco Malfoy on leffoissa. Mutta minä en halua värjätä hiuksiani. Minun mielestäni luonnollisen väriset hiukset ovat aina niin kauniit, etenkin se, kun niissä on sellaisia vähän erilaisia sävyjä. Saahan värjättyihinkin niitä sävyraitoja, mutta ne ovat sellaisia... luonnottomampia. Mutta vaaleatukkaisuus on pakkomielteeni, eivätkä hiukseni ole nykyisellään tarpeeksi vaaleat, kun niillä on tapana tummua ikävästi talven aikana. Ja kesäisinkin pitää tunkea hiuksia mitä omituisimpiin myttyihin, kun jos niitä pitää vain auki, niin hiukset jäävät alta tummiksi ja se näyttää ikävältä.

Muita ajatuksia ei oikein ole. Olen yrittänyt olla ajattelematta, jotta voisin keskittyä lukemiseen. Ja kun loikoilee ihanassa auringonpaahteessa, niin siinä tulee vain nautittua. Yksi harvoista asioista, josta minä vain nautin. Yleensä kaikkeen liittyy jotain ärsyttävää ja ahdistavaa, mutta tähän ei. Se on vain niin kuin painaisi off-nappulaa, kun ei ajattele mitään, eikä tee mitään, vaan pelkästään on paikallaan silmät kiinni ja kuuntelee ympäristöä, eikä ole ihan varma onko hereillä vai nukahtanut...

Nyt takaisin pihalle lämmittelemään.