Nan kävi tänään kylässä ja juteltiin paljon. Halusin ehdottomasti näyttää hänelle tuota hienoa paitaa, joka minulla oli päällä eilenkin ja josta laitoin sen kuvan tännekin. Sillä hetkellä minuun jotenkin iski outo tuoksu, outo aavistus ja automaattinen reaktioni oli, että mitä vittua. En yleensä sano mitään tuollaista, mutta se vain lipsahti. Katsoin Nania ja kelasin mielessäni hänen kavereitaan ja sitten nuuhkaisin sitä paitaani ja järjetön mielihyväaalto iski minuun. Totesin kuitenkin sitten ääneen sen kiistämättömän faktan, jota ei käynyt kiertäminen: se hieno paitani yksinkertaisesti läyhkäsi tupakalta!

Ei ole ikinä tullut mieleenikään, että minulla voisi olla joskus tällainen ongelma. Siis minulla, joka en ole koskaan edes maistanut tupakkaa. Ja siis jotenkin minusta on tullut kauhea passiivinen tupakoija ja huomattavin ero on, että aikaisemmin tupakan haju suunnilleen laukaisi migreenin, mutta jo feissatessa jotenkin aloin nauttia siitä tupakan tuoksusta. Ja nyt tietysti kun Thomas polttaa (punaista tupakkaa kuulemma kuin "korsteeni"), niin luonnollisesti tupakka tuoksuu entistä paremmalta, kun yhdistän sen heti häneen. Jotenkin vasta Nanin kommentti herätti minut todellisuuteen: kun minä sitten siinä ihan huumaantuneena haistelin sitä paitaani, niin Nan sanoi, että no ei se kyllä nyt niin hyvältä hänen mielestään tuoksu. Se jotenkin vasta sai minut muistamaan, miten minä aina inhosin sitä, kun joidenkin vaatteet haisivat tupakalta, pidin sitä ihan törkeänä, kuvottavana.

Okei, nyt kun jälkeenpäin ajattelen, niin on todellakin äärettömän hyvä syy siihen, että vaatteeni haisevat näin vahvasti tupakalta, mutta jotenkin asia ei ole vain tullut minulle mieleenkään. En nyt muista, mitä edellisessä kirjoituksessa tarkkaan ottaen selitin, mutta siis yhdessä vaiheessa iltaa minä aloin taas menemään tupakoitsijoiden kanssa baarin tupakkahuoneeseen, joka oli siis ihan täynnä tupakansavua. Ja oikein hengitin syvään ja todella nautin siitä tuoksusta. No, sentään voin lohdutella itseäni sillä, että en sentään itse aktiivisesti polta. Tuskin nyt passiivinen tupakointi on niin vaarallista, mitä ehkä väitetään. Ainakin Penn & Teller: Bullshit! -ohjelmassa pidettiin naurettavana sitä, että passiivinen tupakointi oikeasti aiheuttaisi joitain haittoja. Yleensä olen kyllä rationaalinen ihminen, mutta pakko myöntää, että en ole ehkä ihan loppuun asti ajatellut tätä viehtymystäni tupakanhajuun. Ainakin on entistä selvempää, etten koskaan kokeile, sillä pelkään, että jäisin siihen sitten koukkuun, vaikka mielestäni pystyn kyllä vastustamaan melko hyvin riippuvuuksia.

Hitto. Yritän nyt nollata päätäni, kun tuntuu, että olen ihan sekaisin: toisaalta vatsassa tuntuu lentelevän perhosia, mutta toisaalta ahdistaa ja toisaalta sitten on taustalla se viime viikkojen kurja olo, mikä sitten toisaalta itkettää.

Nyt lopetan hitto vieköön tämän paitani haistelun ja menen hoitamaan rottahäkkien siivouksen loppuun. Ja yritän olla nyt kauheasti ajattelematta sitä yhtäkin taas. Hitto