Nyt loppuviikosta on ollut taas vähän parempi fiilis. Yliopiston ensimmäinen kurssi alkoi ja huomasin, miten paljon se piristi minua, vaikka en odottanutkaan kurssilta paljoa. Ehkä olen ollut väsynyt osittain senkin takia, että töissä minulle annetut tehtävät ovat olleet niin epäinspiroivia?

Siinä nettipelissä, jota pelaan, menee myös hyvin. Minut ylennettiin yllättäen co-leaderiksi, enkä todellakaan odottanut sitä. Olen tietysti salaa toivonut, että niin kävisi, koska olin edellisessä liittoumassa myös co-leader, mutta olin jo pikkuhiljaa alkanut luopua toivosta, koska tuo on paljon isompi ja vahvempi liittouma, ja minusta tuntuu, että se liittouman johtaja ei tykkää minusta. Edelleen uskon, että hän ei pidä minusta ja se tunne on kyllä oikeastaan molemminpuolinen, mutta yritän kuitenkin tulla hänen kanssaan toimeen.

Mutta se kriisiytti tilanteen tällä viikolla, kun oli yksi peli-eventin aikataulumuutos, josta ei informoitu kunnolla etukäteen ja vaikka minä tupsahdinkin sattumalta oikeaan aikaan paikalle, sanoin kyllä, että siitä olisi pitänyt infota paremmin. No, tämä liittouman johtaja sitten sanoi, että hän laittoi siitä viestin pelissä ja että jos ei osaa lukea viestejä, niin sitten ei pitäisi olla koko liittoumassakaan. Ja hänen lisäkseen yksi niistä muista co-leadereista (ärsyttävä 18-vuotias mies) aukoi päätään asiasta. No, minä kuitenkin argumentoin oman näkökulmani puolesta (että pelin sisällä 45 min ennen laitettu viesti ei ole riittävä, etenkin kun meillä on tällaiseen viestintään nimenomaan varatut Whastapp ja Discord-ryhmät) ja koska olin väsynyt ja ärsyyntynyt, saatoin olla vähän kärkevä. En kuitenkaan asiaton, mutta sillä lailla semisti ironinen ("Anteeksi aivan niin, te olette oikeassa ja minä väärässä! Onhan selvää, että tämä oli paras tapa viestiä tällaisesta isosta muutoksesta! Ihan jostain muusta syystä vain se info meni valtavalta määrältä ihmisiä ohi."). He eivät millään lailla pakittaneet omassa kannassaan ja lopulta kysyinkin, että onko siis niin, että heidän mielestään tämä asia hoidettiin ihan nappiin, mihin he vastasivat että joo.

Kun tämä vääntö oli käynnissä, muutama muu pelaaja laittoi minulle viestiä, että he ymmärtävät pointtini ja hekään eivät olisi tienneet muutoksesta jos joku ei olisi sattumalta maininnut heille siitä ohimennen, mutta että he ajattelivat että parempi olla vain hiljaa. Mutta minä sitten vain vastasin, että se ei ole minulle se kaikkein ominaisin toimintamalli.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun asiat tällä lailla kärjistyvät ja tiedän (nyt), että se on osittain se, miten minä reagoin. Tästä pitää puhua terapiassa maanantaina. Mutta jos koen, että jokin on väärin, niin sanon siitä, yleensä olettaen, että ihmiset ovat valmiita tekemään jotain korjatakseen sen kyseisen vääryyden. Niin yleensä käykin ja sitten minäkin olen paljon sovinnollisempi. Mutta jos minun asialliseen huomautukseeni suhtaudutaan heti alussa jotenkin ikävästi, niin jotenkin sitten päässäni lähtee sellaiset kierrokset päälle, että en varmana luovuta, koska heidän käytöksensä ei ole okei. Ja jotenkin sen sijaan, että haluaisin olla enää yhtään sovitteleva, minulle naksahtaa jokin ärsytysmoodi päälle.

Tiedän kyllä mistä se todennäköisesti johtuu, sillä tuo on ihan klassinen esimerkki siitä, millaista meillä kotona oli ja miten minun isäni käyttäytyi. Jos esimerkiksi kaadoin vahingossa maitolasini, niin tietysti olisin heti noussut ja hakenut paperia pyyhkiäkseni sen maidon siitä pöydältä. Mutta sen jälkeen kun isäni reagoi siihen huutamalla: "Nyt jumalauta vitun ämmä pyyhit sen siitä heti vai pitääkö mun nousta tästä?" ("nousta tästä" = nousta ja käydä käsiksi) se kaikki kiinnostus minkäänlaiseen normaaliin kanssakäymiseen loppui kuin seinään. Koska se oli ainut asia, mitä hän ei voinut ottaa minulta pois. Isäni saattoi lyödä minua jos en totellut tai raahata huoneeseeni, pitää siellä lukittuna tai sanoa etten saa ruokaa ollenkaan, mutta hän ei voinut pakottaa minua tottelemaan. Niin sitten vastustin ihan periaatteesta.

Mutta vaikka toisaalta koen, että se on ihan hyvä asia, että pidän puoliani, en pidä tuollaisista tilanteista. Tällä kertaa tilanne kuitenkin jotenkin de-eskaloitui. Yksi asiallinen co-leader sitten kommentoi jossain kohtaa, että etkö Amia tajua, että välillä on vaikeaa säätää näitä aikoja sopivaksi kun ihmisiä on niin monilta eri aikavyöhykkeiltä ja että he yrittävät kuitenkin parhaansa, ja että tämä aika valittiin, koska silloin vaikuttaa olevan enemmän ihmisiä online. Sitten minä selitin hänelle, että tajuan kyllä, että se on vaikeaa ja arvostan kyllä sitä työtä, mitä se leader ja ne co-leaderit tekevät liittouman eteen, mutta että kukaan niistä keskusteluun osallistuneista ei ole sanonut että se on vaikeaa, vaan pikemminkin viestivät, että tämä on vain heidän suosimansa viestintä tapa ja jos siitä ei tykkää niin se on voi voi. Sitten sanoin vielä, että minulla ei ole mitään sinällään sitä muutosta vastaan, vaan se uusi aika sopii minulle yleisesti paremminkin kuin aikaisempi ja vaikkei sopisikaan, niin sekään ei olisi ongelma, vaan että ainut asia mikä minua vaivasi oli se, miten tästä muutoksesta informoitiin ja miten se leader ja se yksi co-leader asiaan reagoivat. Sitten vielä lisäsin, että se heidän käytöksensä tuntui todella hyökkäävältä ja että tulin siitä surulliseksi ja että se ei ole cool.

Ehkä puoli tuntia tämän jälkeen luin yhtäkkiä sieltä pelin chatista, että minut oli ylennetty. En ymmärtänyt yhtään miksi ja sanoinkin, että en ollenkaan odottanut sitä. Se 18-vuotias ärsyttävä tyyppi sanoi, että lol, se aikaisempi oli vain testi ja että olen käytännössä tehnyt jo aikaisemminkin niitä samoja asioita liittouman eteen kuin co-leaderit, joten he uskoivat, että tekisin hyvää työtä jatkossakin. En ihan usko, vaan jotenkin ajattelen, että kyse oli vain siitä, että oman tulkintani mukaan olen suht pidetty pelaaja, minkä lisäksi olen myös meidän liittouman vahvimpien pelaajien joukossa, minkä lisäksi he ehkä ymmärsivät, että ehkä se viestintä siitä muutoksesta ei nyt kuitenkaan mennyt ihan nappiin. Joten ei tunnu siltä, että he ajattelivat, että Amia ansaitsee tämän ylennyksen, vaan pikemminkin tuntuu siltä että he kokivat, että heidän oli pakko tehdä se, jotta sopu säilyisi. Mikä ei ole totta, ehkä, vaikka välillä olen miettinyt tuon liittouman hylkäämistä, sillä minulla on suhteita myös toisiin liittoumiin, jotka todennäköisesti ottaisivat minut mielellään joukkoonsa.

Mutta kai hyvä, että asiat järjestyivät, vaikka olenkin vielä jotenkin varovainen käyttämään niitä uusia valtuuksia. Enkä tiedä sainko omalla käytökselläni de-eskaloitua sen tilanteen vai tapahtuiko se jotenkin muuten vain, mutta se oli tosi kiva.

Olen myös viestitellyt nyt... vajaat kaksi viikkoa yhden belgialaisen miehen kanssa Discordissa. Hän on myös siitä pelistä ja siitä se lähtikin, kun molemmat tykätään tehdä tietyntyyppisiä haasteita, joista saa pisteitä ja palkintoja, mutta joihin tarvitaan useampi pelaaja kerralla, me sovittiin, että jos me laitetaan toisillemme viestiä ihan yksityisesti Discordin kautta niin saadaan paremmin yhteys toiseen. Mutta me ollaan kyllä puhuttu myös paljon muustakin kuin vain siitä pelistä. Hänellä on tyttöystävä, joten minä olen pyrkinyt pitämään sen viestittelyn ihan platonisena ja erittäin pelipainotteisena. Välillä myös teen sen haasteen siinä pelissä joidenkin muiden kanssa ja laitan hänelle vain viestiä, että hei nämä haluaa tehdä sen haasteen nyt niin liity myös jos voit. Mutta tämä belgialainen ei ole ehkä niin innokas viestimään siellä liittouman chatissa kuin minä ja kun me tällä viikolla huomattiin, että meistä on tullut yhdessä niin vahvoja, ettei niihin haasteisiin tarvitakaan enää kolmatta, niin hän sanoi, että jes, niin voidaan tehdä ne jatkossa vain kaksistaan. Viimeisen viikon hän on viestitellyt minulle oikeastaan joka päivä moneen otteeseen jostain ei-peliasiasta.

Se on ihan kivaa, koska Natalia on tosiaan niin kiinni siinä vauva-arjessa ja muutenkin olen tuntenut oloni jotenkin yksinäiseksi, niin on kiva, että on joku, jonka kanssa vähän jutella jotain. Mutta toisaalta se välillä ahdistaa, kun häneltä tulee taas joku viesti, ja ylipäätään välillä mietin että mitä hän oikein haluaa. Toki olen tuossa pelissä huomannut, että tuo kansainvälinen peliyhteisö on hyvin erilainen siitä perinteisestä suomalaisesta mentaliteetista ja paljon lähempänä sitä mihin olen esim. Briteissä ollessani tutustunut. Tykkään siitä, miten on helppo ja kiva jutella ihmisille. Toki tuntuu, että tuollakin teen sen sosialisoinnin eteen enemmän työtä kuin keskiverto liittoumalainen, mutta he noin pääasiassa vastaavat siihen sillä lailla lämpimämmin kuin monet ihmiset täällä suomessa.

Toki huomaan, että itsekin olen hieman erilainen ja käytän paljon tunteikkaampia hymiöitä niissä pelin chat-viesteissä, kuten halaus-emojia tai sydänemojia, minkä lisäksi olen omaksunut sen tyylin, mitä ne liittoumassa olevat indonesialaiset naiset käyttävät ja viittaan niihin liittouman muihin pelaajiin sanalla "fams", eli siis "family". Se oli aluksi vähän outoa, mutta sopeuduin siihen nopeasti ja nyt se tuntuu jo todella luonnolliselta ja kivalta, kun olemmehan me vähän niin kuin pieni kansainvälinen perhe, kun suurin osa pelaa sitä peliä lähes joka päivä. Ja kai sekin sopii minulle, kun ne ihmiset on siellä sellaisia, että he sanovat kivoja asioita, tyyliin "olette kaikki kivoja" ja "oli niin kiva pelata teidän kanssa tänään, siitä tuli hyvä mieli, kiitos". Nuo sopivat myös minun suuhuni, mutta tuntuu, että se sopii huonommin suomalaiseen kulttuuriin.

Tai en tiedä, ehkä jotenkin ylianalysoin sitä suomalaisuutta. Mutta viestittelin Annin kanssa tällä viikolla ja se oli tosi kiva. Se ei tuntunut niin tyypilliseltä suomalaiselta, vaan oli jotenkin tosi helppoa ja stressitöntä. Kysyin häneltä myös siitä Harjoittelupaikkarohmun tavasta vängätä nimenomaan häntä mukaan niihin hengausjuttuihin siellä yleisessä Whatsapp-ryhmässä ja Anni sanoi, että vaikka se tämänkertainen olikin vähän kiusaannuttava, niin Harjoittelupaikkarohmu on okei ja saa hänet tuntemaan olonsa vähemmän ulkopuolisiksi niissä meidän porukan hengauksissa, kun kuulemma hänellä on usein fiilis, ettei hän jotenkin sovi joukkoon, niin ne porukkahengaukset stressaavat häntä todella paljon. Ja hän sanoi myös, että hän arvostaa todella sitä, että minä kysyin, koska jos se Harjoittelupaikkarohmun käytös ei olisi ollut hänelle okei, niin hän olisi varmasti toivonut, että joku kysyisi. Kävi myös ilmi, että ollaan samalla kurssilla yliopistolla nyt syksyllä, niin sekin on kiva.

Ja tänään onnittelin Korpinkynttä varmuuden vuoksi. Ja se meni ihan vituilleen. Ja se olikin sitten hyvin suomalainen keskustelu. En ihan ymmärrä sitä, kun Korpinkynsikin on livenä ihan kiva ja hänen kanssaan on silloin jotenkin kiva jutella, mutta viestitellessä hän vaikuttaa jotenkin niin vaivaantuneelta ja jäyhältä ja kaikinpuolin siltä, että ei vain halua puhua minun kanssani. Joo, ei hänellä ollut synttäreitä tänään. Joko hän oli sanonut sen silloin siellä hengauksessa väärin tai minä olin kuullut sen väärin, mutta hän ei ollutkaan "kahta viikkoa vajaat 28" vaan "kahta KUUKAUTTA vajaat 28". Sanoinkin hänelle, että joo tämä ei nyt mennyt sitten yhtään niin kuin olin suunnitellut. Mutta koska samaan aikaan oli käynnissä yksi isompi peli-eventti, en tuntenut oloani ihan niin täydellisen häpäistyksi kuin muuten olisin.

Piti oikein tarkistaa se keskustelu vielä, niin eihän Korpinkynsi ollut mitenkään ikävä, mutta sellainen... vähän niin kuin holhoava tai sellainen alentava tai sellainen... Hyvin asiallinen ja rohkaiseva, mutta ei sellaisella tavalla, että minulle olisi jäänyt siitä yhtään hyvä fiilis. Hän sanoi vain, että "tarkoitin varmaan sanoa silloin että kahta kuukautta vajaa" ja "kiitos onnitteluista kuitenkin" ja "no ihan hyvä arvaus se oli". Etäinen, etäinen on se oikea sana! Jos hän olisi sanonut: "Lol, mitä sä oot taas sekoillut", niin siitä olisi tullut paljon parempi fiilis. Tuo hänen tapansa kommunikoida saa jotenkin niskakarvat nousemaan pystyyn ja tulee sellainen fiilis, että olen nolannut itseni ihan täysin ja hän yrittää vain olla kiva ja kohtelias, jotta ei enää entisestään pahentaisi sitä kauheaa junaturmaa muistuttavaa tilannetta, jonka olen saanut aikaan. "No ihan hyvä arvaus se oli." Onhan tuokin nyt ihan silkkaa paskapuhetta, jos kerran muistan väärin mitä hän on sanonut ja onnittelin häntä puolitoista kuukautta etuajassa. Niin minun tulkintani siitä on, että tuo kaikki muukin on paskapuhetta ja ne kaikki hymiöt olivat yhtä lailla vain sitä samaa teeskentelyä, koska selkeästi hänen on teeskenneltävä, koska eihän hän muuten voisi sanoa minulle ikinä mitään positiivista, koska olen vain niin epäonnistunut ihminen, jossa ei oikeasti vain ole mitään hyvää. Kuulostaa ihan kuin olisin laittanut viestin jollekin ihan tuntemattomalle ihmiselle kun hän vastasi noin.

Tuollaisesta tulee vain fiilis, että en vain sovi joukkoon. Toisaalta välillä tunnen oloni myös hyvin suomalaiseksi, esimerkiksi viestitellessäni sen belgialaisen kanssa, kun minulle tulee heti fiilis, että okei mitä tuo haluaa, miksi tuo on noin kiva ja tuttavallinen ja käyttää vielä tuollaisia hymiöitäkin ja puhuu myös muista kuin peliasioista välillä. Kun jotenkin kai on vaikea välillä uskoa sitä, että voi oikeasti vain jutella jonkun kanssa ilman että se on vaikeaa ja ilman että minusta tuntuu jatkuvasti siltä että olen tehnyt jotain väärin ja että ne kivat asiat ovat vain sen toisen ihmisen feikkausta kun hän yrittää väkisin tulla toimeen kanssani koska hänen pitää vaikkei oikeasti pidä minusta yhtään. Mutta tuosta tyypistä ei tule sellaista fiilistä, eikä muistakaan niistä liittouman pelaajista. Toki ne muutamat ei-niin-kivat eivät saa yhtä kivaa fiilistä kuin muut, mutta kyllä heidänkin kanssa tulee välillä juteltua ja sekin on ihan okei.

Pitää mennä taas nukkumaan, olen todella väsynyt, kun olen nukkunut taas vähän huonosti. Olen jotenkin saanut selkäni ja niskani ihan jumiin. Maanantaina niska kramppasi eikä pää kääntynyt ja sen jälkeen olen yrittänyt säätää kaikki asennot niin ettei niskaan kohdistuisi mitään jännitteitä, mutta jumeja tuntuu silti olevan. Kävin jopa hieronnassa, missä suositeltiin tulemaan nyt kolme kertaa viikon aikana ja sitten sen jälkeen ehkä kerran kuussa, niin se jumitus saataisiin hoidettua. Se hierojamies oli tosi kiva ja vaikka tuntuu jotenkin väärältä, niin tuntuihan toisen ihmisen kosketuskin ihan hyvältä. Ja se auttoi varmaan vähän näihin jumeihin, vaikka pitäisi jotenkin nyt saada varattua aikoja ensi viikollekin, joka on taas ihan hullua myllytystä.

Kai olen tällä viikolla kokenut oloni jotenkin poikkeuksellisen hyväksytyksi, niin ei ole ollut loppuviikosta enää niin paha olo. Onneksi huomenna on vielä vapaapäivä.