Tunnen oloni taas vähän paremmaksi. Järjellisemmäksi ja todellisemmaksi. Aika huvittavaa toisaalta, miksi. Jotkut hakevat tuollaisina hetkinä tukea Raamatusta tai jostain muusta uskonnollisesta kirjasta, mutta minä kaivan esiin TSH:n. Raamattu on minulle ainakin niin etäinen. Kun sitä lukee, niin minulle tulee ainakin mieleen, että sen sanoma on: "Jos uskot, niin saat tästä kirjasta lohdutusta. Jos et usko, niin et saa mitään, kieriskele tuskassasi, h-paikkaan joudut kuitenkin." TSH ei vaadi mitään. TSH ei sano, että sinun pitää uskoa tähän ja tähän, niin saat lohtua, vaan ne asiat vain ovat siellä kenen tahansa luettavissa ilman, että siitä täytyy antaa mitään "maksua".

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Gandalf: ”On suuri ilo nähdä teidän heräävän taas terveyteen ja toivoon, oi urhea neito!”

Éowyn: ”Terveyteenkö? Ehkä niin. Ainakin siksi aikaa kun on olemassa jonkun kaatuneen Ratsastajan satula jonka voin täyttää, ja tekoja jotka voin tehdä. Mutta toivoon? Tuskin.”

 

Kuninkaan Paluu, Parannuksen Tarha

 

 

Éowyn: ”Mutta minä en kykene makaamaan jouten, toimetta, häkissä. Olen etsinyt kuolemaa taistelussa. Mutta en kuollut ja taistelu jatkuu.”

 

Kuninkaan Paluu, Käskynhaltija ja kuningas

 

 

Faramir: ”Olen itse hänen hoivissaan. Enkä myöskään ole vielä ottanut valtaa Kaupungissa. Mutta vaikka olisinkin, kuuntelisin silti hänen neuvojaan, enkä asettuisi hänen tahtoaan vastaan hänen alaansa kuuluvissa asioissa ellei tarve olisi suuri.”

Éowyn: ”Mutta minä en tahdo parantua. Tahdon ratsastaa sotaan niin kuin veljeni Éomer tai kuin kuningas Théoden. Hän sai surmansa ja nyt hänellä on rauha ja kunnia.”

 

Kuninkaan Paluu, Käskynhaltija ja kuningas

 

 

Éowyn: ”Minä seison kauhean kuilun partaalla, ja jalkojeni alla avautuvassa kuilussa on täysin pimeää mutta en tiedä onko takana kukaties valoa. Sillä vielä en voi kääntyä. Odotan kohtalon iskua.”

 

Kuninkaan Paluu, Käskynhaltija ja kuningas

 

 

Gandalf: ”Luuletteko että Kärmekieli syyti myrkkyä vain Théodenin korviin? Mitä muuta on Eorlin huone kuin olkikattoinen lato, jossa rosvot juopottelevat löyhkän keskellä ja heidän kakaransa pyörivät lattioilla koirien joukossa? Lienet kuullut sanat aikaisemmin. Ne lausui Saruman, Kärmekielen opettaja. Vaikka en epäile etteikö Kärmekieli kietonut niiden merkitystä taitavampiin sanakäänteisiin. Arvon ruhtinas, elleivät sisaresi rakkaus sinua kohtaan ja velvollisuudentunto olisi sinetöinyt hänen huuliaan, olisit voinut kuulla tämänkin tapaisten sanojen niiltä erkanevan. Mutta kuka tietää mitä hän puhui pimeydessä, yksin, yön katkerina vartiohetkinä, jolloin kaikki elämä tuntui liukuvan pois ja kammion seinät puristuvan yhä lähemmäksi ja muuttuvan häkiksi joka vangitsee villin eläimen?”

 

Kuninkaan Paluu, Parannuksen Tarha

 

 

Tuo viimeinen lainaus on myös leffassa vähän muokattuna, mutta silti älyttömän siistinä kohtauksena:

 

Éowyn: ”Leave me alone, snake!”

Grima: “Oh, but you are alone. Who knows what you’ve spoken to the darkness in the bitter watches of the night. When all your life seems to shrink, the walls of your bower closing in about you. A hutch to trammel some wild thing.”

 

Tätä kohtausta on analysoitu yhdellä TSH-fanisivustolla (koska se ei ole kirjassa) ja sitä pidetään hyvin taitavasti toteutettuna kohtauksena, joka tuo Éowynistä esille sen saman, mitä kirjassa. Analyysissä mainitaan, että siinä kohtauksessa voi nähdä Éowynin kaiken järjen lakien vastaisesti nojaamaan hieman eteenpäin, kohti Grimaa, eikä suinkaan hänestä poispäin. Siinä mainitaan, että tämä tuo ilmi sekä sen yksinäisyyden tunteen että sen suuren toiveen ymmärtämisestä ja toveruudesta. Niin siis siihen asti, että Éowyn riuhtaisee itsensä irti tästä ajatuksesta ja ryntää pihalle.

 

Minä en tiedä miksi, mutta nuo lainaamani kohtaukset saavat minut hieman piristymään. Tai eivät ehkä piristymään, mutta rauhoittumaan. Ne tuovat vähän niin kuin turvaa. Joo, olen wannabe Éowyn. Ihan tukkaa myöten. Ehkä se on sama minun ja TSH:n välillä, kuten Éowynin ja Griman välillä. Minä nojaan TSH:ta kohti, koska tunnen oloni yksinäiseksi ja haluan vain, että joku ymmärtäisi. TSH ei tosin ole niin konkreettinen asia kuin Grima leffassa, mutta jaa... No, tarvitsee vain lukea, että on edes joku fktiivinen ihminen, joka tuntee samoin kuin minä: tuntee olonsa ajoittain kahlituksi villieläimeksi, etsii kuolemaa ja joka "seisoo kuilun partaalla". Ja sitten vielä yksi kohta.

 

Aragorn: “Neito, mitä te pelkäätte?”

Éowyn: ”Häkkiä. Että on seistävä kalterien takana kunnes tottumus ja ikä hyväksyvät ne, ja kaikki mahdollisuudet tehdä suuria tekoja ajautuvat ulottumattomiin, eikä niitä enää edes halaja.”

 

Kuninkaan Paluu, Harmaa komppania

 

Minä haluan tehdä jotain merkittävää. En vain olla jokin yksi kasvoton ihminen muiden kasvottomien ihmisten joukossa, vaan haluan olla jotain merkittävää. Silti tuntuu kauhean usein, että joutuu vain vuosi vuoden jälkeen odottamaan sitä mahdollisuutta, jota ei ehkä tulekaan, olemaan kalterien takana loukussa. Teljettynä rajoittuneeseen paikkaan, ruumiiseen ja mieleen. Minä en halua vain opiskella itseäni johonkin jokapäiväiseen tavisammattiin, minä en halua elää taviselämää. Minun äitini elää taviselämää, enkä minä halua olla sellainen. Käydä työssä 5 päivänä viikossa aina samaan aikaan, tulla kotiin, tehdä jotain ruokaa perheelle, pestä pyykkiä, tiskata, kitkeä kukkapenkkejä, mennä nukkumaan ja aloittaa sama taas alusta. Nyt minä sitten ajattelen, että jos jään näiden kalterien taakse tarpeeksi pitkäksi aikaa, niin tottumukseni ja ikäni hyväksyvät sen, että minusta tulee tavisihminen, joka on kuin paraskin kotivaimo.

 

Minä en halua, että kukaan käskee minun tehdä mitään. Ei etenkään kukaan mies. Minä en vain voisi sietää sitä, että hairahtuisin menemään naimisiin ja sitten viettäisin loppuelämäni tehden niin kuin mies käskee minun tehdä. Ja miksi? Vain siksi, että satun olemaan nainen. En minä tarkoita, että haluaisin olla mies, mutta haluaisin samat vapaudet ja oikeudet mitä miehillä on - vielä nykyisinkin, ei vain TSH:n aikakaudella. Minun ei tarvitsisi turhaan nähdä niin paljon vaivaa koulunkäyntiin, vaan voisin käyttää enemmän aikaa itseni toteuttamiseen. Koulussa minua ei oltaisi opetettu tekemään ruokaa koska "naisen pitää osata tehdä ruokaa, kuka perheen muuten pitää hengissä".

 

Minun tarvitsee vain koulussakin katsoa NN:ää, joka muistuttaa minua suuresti, paitsi että on eri sukupuolta, ja tunnen oloni kateelliseksi, koska hän tuntuu olevan paljon vapaampi kuin minä. "Pojat on poikia", joten heiltä ei odoteta läheskään niin paljon kuin tytöiltä. Tyttöjen pitää olla niitä vastuuntuntoisia. Nykyään ei enää korosteta sitä, että pitää olla miehelle mieliksi ja tehdä ruokaa, yms. mutta nykyisin korostetaan sitä, että nainen voi olla hyvin menestyvä liikenainen. Miksi miehille ei tehdä mitään tällaisia "voit olla" ja "voit olla myös"? Miehille se on perusolettamus, he saavat tehdä mitä haluavat, naisten pitää olla niitä systeemin - ja miesten toiminnan - ylläpitäjiä.

 

Kenelle miehelle huomautettaisiin jotain pikkutarkasta ulkonäöstä (tyyliin: "kulmakarvasi näyttävät kauheilta, oletko harkinnut ruohonleikkuria?")? Ilmaiseeko se sukupuolten välistä tasa-arvoa, kun opettaja sanoo: "Yleensä jos pojat saa huonoja numeroita, ne on vain laiskoja, mutta jos tytöt saa huonoja numeroita, ne ei vain osaa, ja sitten ne vaihtaa lyhyeen (matikkaan)"? Jos nainen vaihtaa autoon renkaan, se on heti "vau, suoriuduit miesten työstä!"

 

Minä niin vihaan tuota kaikkea! Vain sukupuoleni perusteella minuun kohdistuu erilaisia odotuksia kuin johonkin toiseen. Ja ne odotukset ovat vielä yleensä sellaisia, jotka tekevät ne kalterit ympärille, rajoittavat elämää ja yrittävät saada unohtamaan kaikki suurteot.

 

Olen kuitenkin nyt taas vähän paremmassa kunnossa kuin eilen. Olo on rauhallisempi ja tasaisempi, eikä tunnu enää sellaiselta hysteeriseltä.

 

Terveyteen? Ehkä niin. Mutta toivoon? Tuskin.