Eilen oli ensimmäiset tanssiharjoitukset vanhojen tansseja varten. Kouluni loppui jo 12:10, mutta kuulutus siitä tuli vasta sen jälkeen. Minä en tiennyt, enkä siksi mennyt sinne. Siellä jaettiin parit niille, joilla ei sitä vielä ollut. Tänään aamulla opettaja kysyi minulta, että miksi olin ollut poissa. Hän sanoi, että yksi poika oli ollut myös poissa ja sanoi, että mehän olisimme aivan sopiva pari.

Emme olisi. Poika on hyvä tyyppi, mutta ei tavallinen. Hän on minua pitempi ja koko koulun paras oppilas. Hän on saanut joka vuosi stipendin ala-asteelta asti. Minä en vain voi tanssia hänen kanssaan! Sitä ei voi ymmärtää, jos ei ole nähnyt häntä. Ei ole ketään, joka ei pitäisi hänestä, mutta kukaan ei silti haluaisi tanssia hänen kanssaan. Hän näyttää oudolta ja käyttäytyy oudosti. Niin kauan kun se on vain matikantuntien käsittämätöntä viisautta, sen kestää, mutta ei mitään tällaista.

Minä näin NN:n tänään. Hän oli ilmeisestikin ollut siellä tanssiharjoituksissa. Hän oli siis ilmeisesti saanut tanssiparin. Hän näytti tänään hyvin epätavallisen iloiselta ja onnelliselta ja avoimelta. Hän sai tanssiparin, josta hän piti. Se en ollut minä. Kaikki muut saivat tanssiparin, paitsi minä, koska lähdin koulusta lukujärjestykseni mukaan, enkä kuullut kuulutusta.

Se liikunnan kurssi on pakollinen, kuten liikunnanopettajamme muistuttikin. Nyt sitten mietin, pitäisikö minun pilata elämäni lopullisesti sillä, että jättäisin lukion kesken. Se olisi kai se ja sama, pilaantuuhan minun elämäni kuitenkin, se on vain ajan kysymys. Miksi ei sitten yhtä hyvin jo nyt?

Kaikki menee huonosti, tällä hetkellä ei ole yhtään mitään, mistä voisin pitää kiinni. Ei mitään. Joulu on tulossa, mutta minä en löydä joulumieltäni. Olen vain surullinen taas kaiken aikaa. Reilun viikon joululoma alkaa huomenna, mutta sekin minun pitäisi vain käyttää opiskeluun, koska reputin pitkässä matikassa ja olin kipeä uusintapäivänä. Vanhjen tanssit, joita odotin hermostuneena, ovat jo nyt täysin pilalla. Minun pitäisi katsoa, miten NN on niin ylionnellinen saadessaan tanssia jonkun kanssa josta pitää, kun minun pitäisi tanssia jonkun kanssa, joka nauraisi itsekin sitä, että joudun tanssimaan hänen kanssaan.

Minulla ei ole jäljellä enää mitään. Joulukaan ei tunnu enää miltään. Mikään ei tunnu miltään. En pysty oppimaan, en syömään, enkä elämään. En enää. Enkä minä haluakaan enää. Nyt vain vihaan kaikkea ja kaikkia. Haluan vain pois täältä mahdollisimman pian.