Tänään oli taas rasittava päivä. Nukuin huonosti: ensin sain nukuttua ehkä parisen tuntia, jonka jälkeen olin aluksi puoliksi hereillä ja puoliksi unessa, mikä oli hyvin tuskaista, koska välillä olin ihan vakuuttunut, että olen joku muu ja että minulla on monta jalkaa, jotka ovat kaikki kipeitä. Todellisuudessa vain toinen jalkani oli kipeä. Valvoin sitten reilut kaksi tuntia puolihereillä, jonka jälkeen sain uudelleen unta.

Herätessäni minulla oli päänsärky. Näin unta, että Nan oli lähettänyt minulle tekstiviestin, jossa oli kertonut, miten hänellä oli mennyt yo-kirjoituksissa tähän asti. Hän sanoi, että äidinkielessä oli pitänyt kirjoittaa essee tärkeästä ystävästä ja hän sanoi kirjoittaneensa minusta. Varmaan ymmärtää, miksi moisen unen näin.

En ole tehnyt tänään mitään. Minun oli tarkoitus pestä hiukset, mutta en jaksanut. Minun piti pitää kiinni siitä maalaamisrutiinistani, mutta en ole maalannut mitään.

Väsyttää. Ei nukuta, mutta väsyttää. Niska on kipeä ja päätä särkee. Eikä Nanistakaan kuulu mitään. Eikä jaksa kirjoittaakaan. Miksi muka vaivautua, kun aina samat asiat, eikä ikinä mitään oikeasti merkityksellistä?