Tämä päivä on ollut hyvin tuskallinen. Jälleen seuraa hyvin katkonainen kirjoitus.

Valvoin koko yön. En saanut vain nukuttua, vaikka miten yritin. Aamulla sitten, kun äitini heräsi ja nousi ylös lähteäkseen töihin, minä valvoin yhä. Päätin keittää itselleni vahvaa kamomillateetä, koska ajattelin, että se auttaisi nukahtamaan edes hetkeksi. No, se yhdistettynä lämpimään kaurapussiin ja veljeltä lainattuun CD-soittimeen, jossa soi TSH Kaksi Tornia, auttoikin lopulta nukahtamaan.

Nukuin pari tuntia ja heräsin sitten järkyttävään vatsakipuun. Kamomillatee oli ilmeisesti liian vahvaa ja se sai vatsan niin kipeäksi, että jokaisessa asennossa otti vain kipeää. Lämmitin kaurapussin uudestaan, laitoin sen sitten jalkojen sijaan vatsalle, käynnistin CD:n alusta ja jatkoin uniani. Nukuin sen jälkeen enää vain hyvin katkonaisesti (valvottuani ensiksi reilun tunnin) muutaman tunnin.

Koko päivän on särkenyt päätä ja vatsa on ollut kipeä. Ja niin joo, tämä minun uusin teelmykseni kädessä on kaikkein aikojen pahin itseaiheutettu haavani tähän asti. Se on vieläkin hieman turvonnut ja punoittaa haavan ympäriltä. Se alkaa kuitenkin jo hieman parantua. Siitä tuli myös ensimmäisinä päivinä jonkinlaista kirkasta ja tahmeaa nestettä, jota ei ole tullut haavoista ennen. Paitsi siis koiran puremahaavoista kyllä, mutta ei näistä omista pikkuhaavoistani. Onneksi T-paitakauteen on vielä jonkin verran aikaa.

Huomenna on taas se psykiatri. Vihdoinkin (kahden viikon ponnistelun jälkeen) aion ihan tosissaan kysyä, että voisinko saada jotain, joka auttaisi minua nukahtamaan. Sitä on ollut tarkoitus kysyä joka kerta, mutta minun on kauhean vaikea kysyä mitään sellaista. On helppo vastata kysymyksiin, mutta se kysyminen onkin sitten paljon vaikeampaa. Äiti tietysti jaksaa jankuttaa siitä.

Painoni on edelleen -3,5 kiloa, eikä se tunnu mitenkään laskevan. En voi mitenkään saada päivän aikana yli 500 kcalia, mutta siitäkään huolimatta painoni ei laske niin paljon kuin minä tykkäisin, että se laskisi. Ärsyttää.

Pitäisi varmaan mennä taas nukkumaan. TSH-musiikki on taas valmiina, jotta voin yrittää nukkumista paremmin ja sammuttaa valot. Olen nukkunut jo pitkän aikaa lukulamppu päällä. Minua pelottaa öisin ja pimeässä, joten pidän lampun päällä, että minun ei tarvitsisi olla niin peloissani. Musiikki on kuitenkin oikeastaan rinnakkaisvaihtoehto valolle.

Tai siis, jos minulla on valo päällä, voin koska tahansa avata silmäni ja nähdä, ettei huoneessa ole ketään tai mitään minun lisäkseni. Mutta kun se on päällä, minulle tulee vähän väliä pakonomainen tarve tarkistaa kaikkialta, ettei siellä todellakaan ole mitään. Nousen istumaan sängyssä ja tarkistan tyynyn alustan ja peiton alustan ja kaikki seinät, ettei missään ole ötököitä. Kurkistan sängyn viereen, ettei kukaan hirviöihminen väijy siellä. Kynnys silmien sulkemiseen pitkäksi aikaa on suurempi kuin silloin, jos valot olisivat kokonaan pois päältä.

Mutta jos valot ovat pois päältä, niin kuvittelen kuulevani outoja ääniä, pelkään, että huoneeseeni ilmestyy jostain joku (vaikka laitan huoneenoveni yhä lukkoon asti), enkä minä näe. Sitten pelko nousee suuremmaksi ja lopulta minun on laitettava valot päälle ja tarkistettava.

Musiikki rentouttaa myös. Se on jotain tuttua. Hoidan migreeniäni aina silloin tällöin sillä tavalla ja se tapahtuu aina täysin pimeässä huoneessa. Olen myös tullut tulokseen, että nukun paremmin pimeässä. Pelko on voittanut tähän asti kuitenkin tuon logiikan, joten olen nukkunut joululomasta asti lukulamppu päällä. Päivällä nukkuminen ei ole lainkaan niin pelottavaa, niin kai se sitten onnistuukin hieman helpommin.

Mutta tänään olisi tarkoitus kokeilla sitä musiikilla. Jos keskityn kuuntelemaan musiikkia, TSH-musiikkia, niin se on paitsi tuttua, myös sellaista, mistä minä tunnun aina saavan voimaa. Ja jos kuuluu jotain suhteellisen tasaista ääntä kuten musiikkia, minun on helpompi olla kuvittelematta, että kuulisin jotain epämiellyttävää. Sen takia aina yksin kotona ollessani pidän tv:tä päällä, vaikka en edes katsoisi sitä. Tyhjässä talossa on epämiellyttävää olla, koska se on niin hiljainen ja jokainen pienikin napsahdus, joka kuuluu, tuntuu kauhean äänekkäältä ja uhkaavalta. Se pelottaa. Niin, ja tänä viikonloppuna olen yksin kotona, kun muu perhe lähtee mökille. Loistavaa. Minä en sitten ikinä nuku hyvin, kun olen yksin kotona.

Kun olen yksin kotona, en lukitse huoneeni ovea tai laita sitä edes kiinni. Minä pelkään nukkua ovi auki, mutta kun olen yksin kotona, pelkään enemmän sitä, että olisin loukussa huoneessani. Kukaan muu ei ole huomaamassa jotain hiiviskelijää minun sijaani, joten pidän oven auki ja nukun kyljelläni niin päin, että näen pimeään käytävään. Laitan talon kaikkien huoneiden verhot kiinni ja ennen nukkumaan menoa sammutan valot tietyssä järjestyksessä. Minua pelottaa silloin aina niin kauheasti. Jotenkin tyhmää.

Alkaa tuntua yhä vähemmän siltä, että saisi unta tänäkään yönä.