Vietin melkein koko päivän taas Sallan kanssa, ja sain häneltä taas vakuutuksia, että todellakaan hän ei ikimaailmassa aloittaisi Jaskan kanssa mitään, ja että pelkästään se, että minä edes ajattelin mitään sellaista, satutti häntä ja sai hänen olonsa fyysisesti huonoksi, koska häntä vain ällöttää koko ajatus. Juteltiin paljon ja opin jotain uutta Sallastakin taas. Ja oli taas jostain erimielisyyttä, mutta taas olen sitä mieltä, että Salla on ihan miellyttävä kahdenkesken.

No, Jaska sattui kulkemaan ohi yhdessä vaiheessa. Salla kysyi minulta, että huudanko sille, kutsutaanko se mukaan. Minä hämmennyin ja mietin ja Jaska käveli koko ajan ja kohta olisi jo poissa näköpiiristä, niin kysyin vain Sallalta, että haluaako hän kutsua Jaskan mukaan. Siihen hän sanoi vain, että ei hän kyllä Jaskan seuraa kaipaa, mutta että voidaan me hänet pyytää mukaan, jos minä haluan. No, en saanut päätettyä ennen kuin Jaska jo katosi, joten se päätös tuli sitten siinä automaattisesti ja oltiin vain kaksistaan.

Kun tulin kotiin, ajattelin sitten, että sanon Jaskalle tuosta, koska Salla sanoi, että Jaska vaikutti todella eksyneeltä ja että ehkä hän oli nähnyt meidät ja hänelle tuli kurja fiilis, ettei hänellä ole ketään hengailukaveria. No, juteltiin sitten jotain yleistä ensin, mutta sitten se jotenkin meni vähän vakavampaan, ja Jaska puhui taas siitä "läheisyyden kaipuustaan", ja sanoi, että se on välillä todella kova, etenkin iltaisin, mutta aamuisinkin joskus. Tuohon minä sitten kysyin tarkennusta, että mitä tarkoitat, seksiä vai halailua, ja totesin sitten tarkennuksen jälkeen, että kyllä minullakin oli lyhyt sellainen vaihe, kun mietin, että menisin baariin ja iskisin itselleni miehen.

Jaska sitten kyseli, että oikeastiko, miten olisit se käytännössä sitten toteuttanut, mihin sitten sanoin, että okei, ehkä tuo oli tuollainen epämääräisempi ajatus, mutta oli todella vakavassa harkinnassa se, että soitanko Leeville ja ehdotanko hänelle jotain, mutta että tulin sitten järkiini. Ilmeisesti Jaska tuntee jotain minua kohtaan, koska tuo kommentti ilmeisesti sattui, kun hän sitten alkoi miettimään, että keneltäköhän meidän yhteiseltä tutulta hän voisi saada. No, kommentoin sitten, että tuo vaihe meni aika nopeasti ohi, eikä sitä ole sen jälkeen ilmaantunut.

No, Jaska sitten kommentoi siihen, että jos tulee sellaiset fiilikset vielä uudestaan, niin "gimme a call", silmäniskuhymiö. No, tuntui sitten, että vaikka olen ollut todella hajalla, niin nyt hetken uskalsin sanoa jotain, ja niinpä sitten sanoin Jaskalle että ai harrastaisin seksiä hänen kanssaan, ihan sillä lailla satunnaisesti, ilman että oltaisiin yhdessä? Ei tule tapahtumaan, en vain pystyisi siihen. Sitten jatkoin, että en tiedä edes, että pystynkö näkemään häntä yhtään missään merkeissä kun kaikki sellainen tuntuu vain niin vaikealta. Sitten jatkoin ja sanoin, että ylipäätään tuntuu kuin hän roikottaisi minua jossain narussa, ei olla ihan siellä, eikä täällä, vaan jossain välimaastossa, josta en tiedä yhtään mitä se tarkoittaa.

Jaska sanoi, että oli aika hyvin sanottu ja sanoi sitten, että hän vain haluaa jutella minulle välillä, hänelle tulee sellainen fiilis, vaikka hänestä tuntuukin, että hän ei saisi puhua minulle mitään. Sitten taas sanoin jotain, jota olen miettinyt pitkään: Sanoin, että kyllä minäkin haluan jutella hänelle, välillä tuntuu, että olisin valmis jättämään hänet ja meidän suhteen kokonaan taakseni, mutta toisaalta välillä kyllästyn Sallan ja muiden naisten oikkuihin ja tulee sitten halu jutella Jaskalle, kun hänen kanssaan se juttelu on aina jotenkin toiminut. Sitten sanoin vielä sen, että mietin vähän väliä, että haluaakohan hän minut takaisin jossain vaiheessa, kun hän on siitä vihjaillut vähän epäsuorasti ja hän ei ole koskaan missään vaiheessa sanonut, että se olisi mahdottomuus. Lisäsin vielä, että vaikuttaa siltä, ettei hän itsekään oikein tiedä, mitä haluaa.

Tuossa vaiheessa aloin melkein itkeä, kun pelkäsin, että nyt se sitten tulee, nyt Jaska sitten sanoo, että tehdään sitten selväksi, että ei tule olemaan mitään mahdollisuuksia suhteeseen palaamiseen. Ei hän sanonut niin. Hän sanoi, että hän on pyöritellyt tuota asiaa päässään niin paljon, että se tuntuu vain epämääräiseltä möykyltä, ja tuntuu, että tässä on miljoona muuttujaa, eikä hän vain saa ratkaistua niitä, eikä tehtyä päätöstä suuntaan tai toiseen. Sitten hän sanoi taas sen, että hänestä tuntuu, että jos hän lähtee tekemään yhtään mitään, niin hänestä tuntuu, että minun henkeni on hänen käsissään.

Sitten yritin varmaan miljoonalla sanalla vakuuttaa häntä siitä, ettei se mene niin. Tuntui, että olin jo sanonut kaiken, mitä ylipäätään voin sanoa tuohon, että tämä kaikki ei johtunut vain siitä, että menetin hänet, vaan se oli lähinnä se laukaiseva tekijä, ei se perimmäinen syy. Mutta tuntuu, että hän ei vieläkään uskonut ja tiedän, että toisaalta kun tuokin hajoaminen tuli minulle yllätyksenä, niin miten voisin luvata, että niin ei tulisi ikinä missään tilanteessa enää käymään? Tuntuu että olen todella alakynnessä ja haluaisin vain jotenkin saada Jaskalle perille sen, että minun elämäni ei riipu hänestä, eikä sen pitäisikään riippua, ja että en koskaan missään vaiheessa ajatellut, että hän parantaisi minut, vaan että vain minä itse voin tehdä sen ja minulla on sitä varten terapia ja kaikki muut tahot.

Mutta vaikka pelottikin sanoa noita asioita, niin jotenkin on kevyempi olo nyt, kun vain ne sanottua. Ja Jaska sanoi taas, että ei vain itse voisi kuvitellakaan menevänsä baariin ja iskevänsä sieltä jotakuta, se olisi vain jotain sellaista, mitä hän ei pystyisi tekemään, eikä haluaisikaan tehdä. Lisäksi siihen, kun hän mietti, että keneltä entuudestaan tutulta naiselta hän voisi saada, hän sanoi lopuksi, että ei hän kyllä varmaan saisi keneltäkään, kun kaikki hänet tuntevat ylipäätään varmaan pitävät häntä liian outona.

Jotenkin tuntuu, että nämä kaikki asiat, joita olen miettinyt, mutta en ole uskaltanut sanoa, ovat sitten sanottuina tuntuneet helpottavilta, koska ne pahimmat pelkoni eivät ole toteutuneet. Jotenkin rauhoittaa ajatus siitä, että kaikesta huolimatta, Jaska on se sama ihminen kuin aikaisemminkin, eikä hän ole vain joku läpensä paha demoni tai joku ihan muu. Mutta edelleen ollaan samassa tilanteessa, mutta nyt ollaan sentään pystytty jotenkin asiallisesti puhumaan siitä, eikä se ole ollut vain Jaskan valtapeliä.

Mutta toisaalta sitten, edelleen on se sama tilanne, ja jotenkin tuli taas päähän sellainen ajatus, että voinhan vieläkin soittaa Leeville ja aloittaa hänen kanssaan jotain, kun se sitten ainakin todennäköisesti sattuisi Jaskaan. Onneksi huomenna on terapia, niin saan jäsenneltyä tätä siellä jotenkin. Jotenkin tuo Nightwishin Sleeping Sun tuntui biisinä sopivan tähän tunnetilaan.

Olo on oudon levollinen.