Huomenna on viimeinen paiva taalla Lontoossa ja lauantaina aamulla anivarhain minun on lahdettava lentokentalle. Olen koepakannut ja kaikki tavarani mahtuvat kuin mahtuvatkin mukaani. Hieman haikea tunnelma, mutta toisaalta en voi odottaa kotiin paasya! Eilen tulin kipeaksi, sain jonkun kauhean flunssan ja koko paivan tuntui silta kuin kurkussani olisi ollut koko ajan kasvava kaktus. Ja sitten iltapaivalla minulle nousi kuumekin. Tanaan on parempi olo, mika on huippu juttu, koska en halunnut missata viimeisia paiviani.

Lisaksi minusta tuntuu silta, etta mina olen ihan oikeasti ensimmaista kertaa elamassani suosittu luokassa/koulussa ja se tuntuu tosi hienolta! Aikaisemmin tuntui silta myos, mutta on niin helppo kuvitella, etta muut ovat kiinnostuneita, niin olin aika varauksellinen.

Huomenna myos Igor lahtee kotiin ja kun han kuulutti siita tunnilla tanaan, minakin mainitsin huomisen olevan viimeinen paivani. Ja siis oikeasti, se oli niin hieno reaktio luokalta, sellainen vahan niin kuin "aww" -aannahdys, mutta pettyneena eika ihastuneena. Ja Igor sanoi, etta miksi ihmeessa en ole sanonut aikaisemmin. Sitten Igor halusi ottaa kuvia kaikista ja Ci Wong pyysi toisesta luokasta yhden oppilaan ottamaan kuvia koko porukasta yhdessa. Minakin annoin kamerani, niin nyt minullakin on sellainen hieno ryhmakuva!

Igor kutsui myos kaikki huomenna yhteen tiettyyn pubiin ja sanoi, etta kaikki saisivat tulla joko juomaan olutta, Spritea tai vaikka vetta omasta pullosta. Aion menna, mika tarkoittaa, etta ensimmaista kertaa elamassani olen menossa luokkatovereideni kanssa baariin/pubiin/yhtaan minnekaan. Ja tanaan mina, Laura, Jin ja Anna syomme neljastaan illallista jossain.

Tama on ollut todella hieno kokemus ja nyt kun on taman viikon ollut se toinenkin opiskelija siella isantaperheessa, se nainen siella on suhtautunut minuun paljon paremmin, silla tama uusi opiskelija tekee kaikenlaisia virheita, eika opi asioita laheskaan yhta nopeasti kuin mina.

Tama uusi opiskelija on tullut Lontooseen "kahta katta heiluttaen", eika tieda mitaan mistaan. Han on roikkunut minussa kiinni sunnuntaista lahtien, eika tunnu mitenkaan oppivan mitaan. Jos han haluaa jotain, niin han kysyy minulta miten saa sen. Vaikka siis en tietaisi mitaan koko asiasta.

Ja nyt pitaa lopettaa, koska Jin ilmestyi paikalle ja sanoi, etta han ei paasekaan illalliselle, koska hanen pitaakin yllattaen menna toihin. Minun pitaa ilmeisesti sitten tavata Laura ja Anna taman koulun edessa sovittuna aikana ja kertoa heille, koska muulla tavoin ei kumpikaan meista saa heihin yhteytta. Mutta ehkapa menen vaihteeksi syomaan McDonald'siin ja nauttimaan siita etta olen ensimmaista kertaa talla viikolla vapaa kulkemaan ilman takiaisia, koska kerran luulin menevani illalliselle, niin han meni kotiin (kysyttyaan minulta miten paasisi sinne, koska sehan on niin vaikea oppia neljassa paivassa...)

Jolly good (16:04 Lontoon aikaa)