No niin! Odotus on ohi. Uskalsin jopa mennä parturiin ja tukka leikattiin. Eikä kaduta yhtään. Okei, tukka on hieman erilainen, mitä olisin halunnut – minä olisin halunnut siitä paljon jyrkemmän. Nyt se näyttää vieläkin melkein tasapitkältä, enkä pidä siitä seikasta kauheasti. Pitää ehkä itse ruveta vähän viimeistelemään tukkaa. Mutta ihan hienolta se silti näyttää. Se tuntuu ihan oudolta. On kuin tukka loppuisi koko ajan kesken. Aika jännää. Pitää varmaan opetella tekemään hieno poninhäntä, kun sellainen näyttää tämänmittaisella tukalla hienolta. Saa nähdä mitä äiti sanoo, kun se tulee kotiin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Se parturiharjoittelija oli kiva. Kauhean nuori ja kiva. Sanoi, ettei ole koskaan leikannut yhtä pitkää tukkaa kuin mitä minun on (siis oli). Jee. Ja sanoi, että useimmat eivät pysty edes kasvattamaan niin pitkiksi, vaikka miten yrittäisivät. Enkä ottanut hiuksia muistoksi. Mitä minä niillä tekisin?

 

Mutta mutta. Ne ”ennen” ja ”jälkeen” –kuvat... Minä en ole varmaan koskaan aikaisemmin edes pystynyt tekemään mitään ennen ja jälkeen kuvia, koska olen näyttänyt aina niin samalta. No, penkkarit olivat eri asia, mutta nyt periaatteessa kuitenkin.

 

ennen.png 

jlkeeen.png

 

Siinä. Minun tukkani näyttää jotenkin eri sävyiseltäkin. No joo, vessan valossa ottaa, niin paha saada kauhean hyvää kuvaa. Mutta siinä on minun ex-tukkani ja sitten nykyinen tukkani. Paha sanoa vielä mitään. Liian palikkamainen. No, ensi kerralla sitten käsken tehdä oikein kunnolla tuon pituuseron.

 

Mutta joo, kuten voitte itse nähdä, niin kyllä se tukka ihan pikkuisen lyheni.