Ja nyt kun lopultakin saan tuon leffaillan järjestettyä, sille "vanhalle porukalle", niin heti sen minun viestini perään tuli pieni sininen ilmoitus: "Thomas poistui keskustelusta". Että nyt sitten kai virallisesti jätti tämän meidän porukan. Sen jälkeen välittömästi kaksi muutakin tyyppiä jätti keskustelun ja yli puolet porukasta on muutenkin niitä, jotka ei takuuvarmasti tule minnekään, missä Thomas ei ole, eli muutama hassu tyyppi jää koko hommaan enää. Että tässä se nyt sitten oli - tämä meidän vanhojen tyyppien hieno yhteinen, yhden Thomasin kaverin mukaan "taatusti ikuinen" juttu - joka keväällä antoi minulle niin paljon voimaa ja rohkeutta, uskalsin lähteä kotoakin, mutta nyt sitten jään tyhjänpäälle. Tekisi mieli tiuskia vaikka sille Thomasin kaverille, että näköjään joo on tämä meidän juttu ikuinen, katso nyt!

Tänään vielä olen erityisen paljon miettinyt Thomasia ja kaikkea muuta paskaa ja en vain ymmärrä tätä kaikkea vieläkään. Tuntuu että ihan kuin koko maailma olisi nyt yhtäkkiä minua vastaan. Thomas ei suostu edes puhumaan minulle, eikä nyt halua olla tekemisissä kenenkään muunkaan "vanhan" kanssa, Jaska ei muuten vain halua olla tekemisissä kanssani enää, kun mieluummin vain pelaa, vaikka aikaisemmin oli muka ihastunut minuun... Tuntuu lisäksi ihan kuin Thomas haluaisi varta vasten satuttaa minua kaikella tekemisellään... Jos ottaisi taas sellaisen superrauhoittavan, ehkä puolikkaan vain, enkä useampaa, koska minulta otettaisiin niin tasan tarkkaan pois ne lääkkeet, jos sanoisin, että itsetuhoisena otan välillä liikaa näitä bentsoja, jotka voivat yliannostuksena aiheuttaa pahassa tapauksessa jopa hengityslaman, koska pystyn rauhoittumaan vasta sitten, kun mietin, että on edes se 1% mahdollisuus kuolla nukahdettuaan. Ihan sama.