No voihan itku.

Ei, ei tarvitse huolehtia, eiliset illanistujaiset menivät ihan hyvin. Ei ihan ylihuipusti, mutta ei mielestäni mitenkään huonostikaan. Ihan hyvin. Erican kolme kissaa olivat aivan ihania. Ja vaikka oli aika paljon hiljaisia hetkiä, niin en kokenut, että ne olisivat olleet pelkästään minun vikaani, vaan minäkin yritin aloitella keskusteluja ja kysellä Ericalta ja Ninalta aina välillä jotain.

Jotain kurjia juttuja kuitenkin tapahtui. Ei sillä tavalla kurjia, että ne olisivat pilanneet iltaa, vaan sellaisella tavalla kurjia, että ne jäivät hieman vaivaamaan minua. Toinen niistä oli Erican outo kommentti. En muista miten se lähti liikkeelle, se keskustelu, mutta me oltiin silloin Erican kanssa kaksistaan olohuoneessa ja Nina hoiti jotain asiaa netissä. Erica selitti, miten hän oli ihastunut johonkin biisiin, jota olin soittanut osastolle ja ostanut sen takia miehelleen lahjaksi nuottikirjan, jossa oli se sama biisi. Sitten hän sanoi myös, että minä olin hänen mielestään todella hyvä piirtämään. Hän oli pari kertaa joskus aikaisemmin kuvataideterapiassa samaan aikaan minun kanssani. Sitten hän sanoi, että hänestä olisi todella hienoa, jos osaisi soittaa pianoa tai piirtää. Minä sitten lohkaisin, että minustakin olisi todella hienoa, jos osaisin soittaa pianoa tai piirtää. Selitin sitten, että kaverini on törkeän hyvä soittamaan pianoa ja että tiedän ihmisiä, jotka ovat ihan törkeän hyviä piirtämään. Erica sitten kuitenkin selitti, että olenhan minäkin melkein ammattilainen pianonsoitossa verrattuna niihin ihmisiin, jotka eivät osaa soittaa lainkaan. Sitten hän sanoi sen todella oudon asian, joka jäi vaivaamaan minua. "Onkohan mitään, mitä sä et osaisi."

Tuo on kai tulkittavissa kohteliaisuudeksi, mutta minusta tuo tuntui pahalta. En minä ole täydellinen ja on paljon asioita, joita en osaa. Minusta on kurjaa, että Erica ajattelee, että minä osaisin mitä tahansa. Tuosta tulee mieleen vain se, miten minusta tuntuu, että ihmiset eivät pidä minusta ja he vain ajattelevat, että olen jotenkin outo tai että elämäni on ihan täydellistä ja että minä olen ihan täydellinen. Tuntuu pahalta.

Toinen asia sitten liittyi Alfiin. Me juteltiin vähän Alfista, Erican aloitteesta. Vähän manailtiin Alfia ja Erica sitten otti esille outouksia, mitä Alf oli tehnyt ja sitten me kaikki naurettiin niille. Ehkä jotenkin ilkeää, mutta ihan oikein Alfille. Erica kertoi esimerkiksi että kerran kun hän oli lähdössä osastolta, hän huikkasi heit Alfille, joka istui keittiönpöydän ääressä. Sitten hän sanoi, että kuului kauheaa kopinaa, kun Alf kiireesti säntäsi takilleen ja lähti seuraamaan Ericaa. Erica sanoi, että Alf oli saanut hänet kiinni ja oli kulkenut hänen mukanaan aika pitkään. Sitten hän oli kuulemma kysellyt kaikenlaisia outoja kysymyksiä esimerkiksi pakkoruotsista ja RKP:n puheenjohtajasta. Sitten Erica sanoi, että tuon jälkeen hän oli vältellyt Alfia aika ilkeästi.

Minä sitten sanoin, mitä oikeasti ajattelin tuosta. Sanoin Ericalle, että ehkä Alf oli vähän ihastunut häneen. Se jäi vaivaamaan minua. Olen aika varma, että tuo tapahtui vielä silloin, kun me virallisesti olimme vielä yhdessä. Sen jälkeen Alf ei oikein osastolla enää käynyt, joten tuolle ei olisi oikein jäänyt tilaisuutta. Se tuntuu pahalta. Eilen juuri Janne-hoitaja kysyi, että mitä minä ajattelisin, jos saisin tietää, että Alfilla on uusi tyttöystävä. Sanoih, ettei se minua haittaisi yhtään. Mutta se onkin eri asia. En voisi vähempää piitata, mitä Alf tekee nyt, mutta tunnen oloni jotenkin loukatuksi, kun ajattelen, että Alf yritti iskeä Ericaa, kun me olimme vielä yhdessä. Olo tuntuu petetyltä, ihan kuin Alf olisi yrittänyt pettää minua Erican kanssa.

No, sentään ei onnistunut. Onnistuminen olisikin ollut suoranainen ihme, sillä Erica on onnellisesti naimisissa. Ja Alf seurusteli minun kanssani ja kaikki ihmiset eivät välttämättä ole yhtä suopeita tuollaisen yhtäkkisen seuraamisen kanssa kuin minä. Mutta se tuntuu pahalta. Alf oli selittänyt pettämisestä ihan meidän seurustelun alussa, että sitä hän ei hyväksy ollenkaan, eikä itse voisi ikinä tehdä mitään sellaista. Hah, tekopyhä. Ja olihan hänellä jotain Odéenkin kanssa, vaikka Odée seurusteli silloin jonkun kanssa.

Kävi myös selväksi, että eivät Erica ja Nina ainakaan pidä erityisemmin Mirasta. Tapasin Erican kaupungin keskustassa, koska en tiennyt hänen selityksistään huolimatta yhtään, missä hän asui. Joten hän tuli sitten minun kyytiini ja neuvoi siten. Sitten hän sanoi, että ajoin paljon rauhallisemmin kuin Mira. Mira kuulemma kaahasi ja parhaimmassa tapauksessa puhui samaan aikaan puhelimessa ja poltti tupakkaa. Ja turvavöitä hänen autossaan ei saanut käyttää. Ja Mira oli kuulemma sanonut myös, että pienessä humalassa voi hänen mielestään ihan hyvin ajaa autoa. Ja sitten heitä oli kuulemma molempia pelottanut myös se, että Mira tulisi niihin illanistujaisiin myös. Mira tykkää juoda ja humalassa hän on kuulemma aggressiivinen ja väkivaltainen.

Joo. Mutta meni ihan hyvin. Toivottavasti. Sanoin, että oli tosi kivaa ja yritin oikeasti ilmaista sen niin, että he tajuaisivat, että oikeasti tarkoitin sitä. He sanoivat molemmat, että heistä oli myös kivaa, että olin tullut. Joten meni mielestäni ihan hyvin. Olin ottanut kotoa lähtiessäni yhden vahvemman ahdistusta lievittävän lääkkeen. Saisin ottaa sitä päivisin 25-100mg, mutta yleensä otan sen 25mg:n tabletin. Nyt kuitenkin olin niin ahdistunut ja pelkäsin ahdistuvani vain lisää Erican luona, joten otin 100mg:n tabletin sen pienemmän sijaan. Mutta ilmeisesti se toimi hyvin, koska minua ei ahdistanut ylivoimaisesti lainkaan.

Ja mitäs vielä... No, löysin Tolstoin kyljestä eilen sellaisen pienen herneen kokoisen patin. Siinä ei ollut rupea, joten se ei voi olla sellainen, mitä niillä joskus on ollut, sellainen pieni tappeluhaava. Se on ihan ihon pinnassa ja pelkästään nahassa, koska sitä pystyy liikuttamaan nahan mukana aika hyvin, joten se ei ole missään sisäelimessä ainakaan kiinni. Pitää varmaan varata vaihteeksi eläinlääkäriaika, jotta saisin selville mikä se on. Ajattelin sen löytäessäni, että eihän se voi olla mikään muu kuin kasvain, mutta sitten tutkin kesyrottasivuja ja sain selville, että se voisi olla myös pelkkä paise. Ja vaikka se olisikin kasvain, niin se on niin pinnassa, että se on luultavasti helpohko poistaa jokatapauksessa. Mutta toivottavasti se on pelkkä paise.

Ja sekin vielä, että tänään pari tuntia sitten soitti poliisi. Meidän mökin lähellä oli kuulemma tapahtunut raju ulosajo ja se loukkaantunut kuski oli murtautunut meidän mökkiin. Hänellä ei ilmeisesti ollut puhelinta, joten hän oli lähtenyt etsimään sellaista. Hänet oli sitten löydetty, kun oli seurattu verijälkiä ja huomattu, että meidän mökin portti oli ihan veressä. Ulko-oven ikkuna oli rikottu harjanvarrella ja se kuski löydettiin makaamasta sängystä, jonne hän oli ilmeisesti asettunut makaamaan, kun ei ollut löytänyt puhelinta. Nyt sitten vanhemmat ovat lähdössä sinne huomenna laittamaan paikat edes jotenkin kuntoon, ettei kukaan rikollinen tyyppi murtaudu sinne valmiiksi rikotusta ovesta.

Aika kauheaa. Varmaan olisi ollut vielä kauheampaa, jos vanhempani olisivat olleet siellä eilen yöllä, kun se tyyppi on verisenä tullut sisään. Hyi hyi. Mutta täytyy kyllä sanoa, että se kuski on kyllä aika varmasti ajanut aika reilusti ylinopeutta. Ihmiset ajavat siinä kohdassa aina ylinopeutta, välillä ihan järjetöntäkin ylinopeutta. No, tuo tyyppi oli sentään selvinnyt vähemmällä kuin yksi toinen hurjastelija, joka oli vähän kauempana meidän mökistä keskellä peltoaukeaa menettänyt autonsa hallinnan ja syöksynyt autollaan suoraan päin sitä peltoaukean ainoaa puuta ja kuollut heti. Mutta kuulemma tuokin tyyppi oli päätynyt autollaan pitkälle pellolle. Voi.

Meillä on myös uusi telkkari, kun se edellinen oli viimeiset viikot ollut menemässä rikki ja kuva oli muuttunut aina vain vihreämmäksi ja vihreämmäksi.

Vieläköhän olisi jotain mainitsemisen arvoista? Eipä kai. Paitsi että minä saan ehkä sikainfluenssarokotuksen vihdoinkin seuraavalla viikolla. Aika tiukille luultavasti menee sen suhteen, että ehdinkö sairastua itse sikainfluenssaan ennen rokotuksen saamista tai sen rokotteen vaikutuksen alkamista. Nina sanoi, että Ayan mies ja lapsi ovat sikainfluenssassa. Onneksi Ayaa ei ole tällä viikolla näkynyt, niin ehkä osasto on välttynyt sikainfluenssalta toistaiseksi. Taudit leviävät osastolla vähän niin kuin kouluissa. Jos joku saa jonkun pöpön osastolla ja tulee kipeäksi, niin sitten on oikeastaan melkein poikkeuksetta koko osasto sitten kipeä hetken päästä.

Mutta nyt on viikonloppu ja saa levätä oikein kunnolla. Ja jonkin ajan päästä pääsen testaamaan sitä uutta telkkaria. Siinä on kuulemma törkeän paljon parempi kuva kuin ennen. Kuulostaa ainakin lupaavalta.