Okei, okei, otan rauhallisesti. Vieläkään ei vastausta. Mutta mieleeni tuli se harjoitus, minkä sain terapiasta. Ehkä pitäisi tehdä se nyt. Kun koko päivän olen ollut vähän niin kuin aaltoliikkeessä tuon Koodariopettajajutun takia. Välillä on ollut ihan hirveä fiilis ja välillä on ollut ihan ok fiilis. Hän ei ole siis vieläkään vastannut.

Siinä vaiheessa, kun oli taas hetkellisesti parempi fiilis, päätin lähteä kokeilemaan jousiampumista, mikä toisaalta oli varmaan fiksu idea, mutta toisaalta ei. Toisaalta kyllä, koska olin aktiivinen ja lähdin itsekseni jonnekin harrastusmaiseen juttuun, joten tavallaan keksin itse itselleni jotain tekemistä oman kämppäni ulkopuolella. Toisaalta sitten kuten joskus silloin aikaisemminkin huomasin, jousiammunta on hyvin... Se vaatii keskittymistä ja rauhallisena pysymistä. Aluksi minulla meni ihan hyvin, mutta tauolla kävin tarkistamassa kännykkäni ja huomasin saaneeni WhatsApp-viestejä ja tietysti tarkistin ne. Ja tietenkään en voinut olla miettimättä, että ehkä joku niistä onkin Koodariopettajalta. Ei ollut, joten petyin taas. Ja sen jälkeen minun oli vaikea tavoittaa enää sitä itsevarman rauhallista oloa, joka minulla oli ollut aikaisemmin. Tulee mieleen Harry Potterista se suojeliuksen loihtiminen, kun pitäisi miettiä jotain positiivisia muistoja ja pitää niistä kiinni ja keskittyä, mutta koko ajan ne meinaavat lipsua pois tai muuttua tai unohtua tai menettää tehonsa.

Yksi ehkä tehokkain suojautumiskeino oli typerä selfie, jonka otin jossain kohtaa päivää, kun fiilis oli ihan paska. Koko päivän on tuntunut, että mieleni on ihan liikkeessä ja jopa se, miltä peilikuva on näyttänyt, on muuttunut radikaalisti. Jossain kohtaa kun kuljin peilin ohi pianolle, katsoin ohimennen peilikuvaani ja se näytti niin... epämiellyttävältä. Kasvoni eivät näyttäneet yhtään niin kivoilta kuin muistin, jotenkin ensimmäistä kertaa ajattelin, että oho, minulla on sellainen yrmeä perusilme, sellaiset roikkuvat suupielet. Ja mietin, miten typerä olinkaan ollut, että olin ikinä kuvitellut, että yhtään kukaan voisi oikeasti olla kiinnostunut minusta.

En ota kovin usein selfieitä, lähinnä vain joskus silloin kun olen laittautunut ja lähdössä johonkin. Mutta nyt ajattelin, että otanpas nyt ihan muuten vain kuvan, niin näen, miltä näytän. Se oli ihan meikitön selfie ja tukka oli harjaamatta ja päälläni oli sellainen yli-iso Birminghamista ostettu pitkähihainen mekko, jota käytän yöpaitana. Yksi kuva, ei poseerausta, eikä ilmemietteitä. Vain klik. Katsoin sitä ja jotenkin... Olen katsonut sitä pitkin päivää ja pystynyt ajattelemaan, että vau, minähän näytän tosi nätiltä, vaikka se oli ihan meikitön ja ankea selfie. Ja sitten olen pystynyt ajattelemaan, että nyt minun pitää ajatella järjellä: jos Koodariopettaja lukee sen viestin, hän todennäköisesti myös vastaa siihen jotenkin. Me ollaan kaikki ihan aikuisia ihmisiä ja olisi todella lapsellista jättää vastaamatta tuollaiseen viestiin. Vaikka olisin miten väärässä Koodariopettajan tunteiden suhteen, niin myös muut meidän ryhmästä on olleet sitä mieltä, että hän on kiva ja reilu, joten se kaikkien arvio Koodariopettajasta - joka on muodostunut siis hiljalleen viimeisen kuuden kuukauden aikana - täytyisi olla ihan pielessä, jos jäisin kokonaan ilman vastausta.

Ja lisäksi pystyin ajattelemaan, että hänen on täytynyt olla jollain tavoin kiinnostunut minusta, edes sillä lailla, että oho, tuo nainen on hyvä näissä koodijutuissa ja selkeästi innostunut ja tykkää Star Warsista ja Marvelista - eli tuossapa on platonisesti ajateltuna samanhenkinen ihminen kuin minäkin. Järjellä ajateltuna tuo on se minimitaso, joten todella outoa, jos en saisi häneltä yhtään mitään vastausta.

Joten yritän ajatella, että hänellä on ehkä kiire, kun huomenna on se deadline siinä meidän lopputyössä ja itsekin tässä kirjoittamisen ohessa autan Harjoittelupaikkarohmua siinä hänen tehtävässään. Ja muut ovat kuulemma pommittaneet Koodariopettajaa niillä kysymyksillään. Joten voi olla, että hänellä on kiire ja että koska palautin jo sen lopputyöni ja hän antoi siitä jo palautettakin, niin että ehkä hän ei ole ylipäätään lukenut sitä minun viestiäni vielä, koska tietää, että siinä ei voi olla mitään kurssin kannalta kiireellistä. Tai sitten hän on lukenut sen ja hänen tarvitsee miettiä vastaustaan tai sen muotoilua. Ja kun mietin sitä selfietä, niin pystyn ajattelemaan, että minähän olen ihan nätti ja että itse en tiedä ylipäätään ketään naista, joka olisi jotenkin niin vastenmielinen ulkonäöltään, että joku Koodariopettajan tyypinen reilu kaveri pitäisi lähestymisyritystä niin törkeänä loukkauksena, joten järjellä ajateltuna ei voi olla kyse siitä, että olisin ihmisenä joko sisäisesti tai ulkoisesti niin vastenmielinen, että Koodariopettaja pitäisi oikeana reaktiona täydellistä huomioimattomuutta.

Äh, pitää lähteä pian töihin ja Harjoittelupaikkarohmu ei vieläkään saa sitä koodiaan toimimaan.