Joo. Tänään oli se YMT:n tutkintoharjoitus ja se opettaja sanoi kesken tarkastuksen: ”Ja Amia on tainnu saada tänään koululta iloisia uutisia.” Minä olin sitten ihan pihalla, enkä käsittänyt lainkaan, mistä hän puhui. Sanoin sitten vain hämilläni, että en ole. Se opettaja sitten sanoi, että oli lukenut yhden lehden nettisivuilta tämän kevään ylioppilaiden nimet (jotka oli julkaistu tänään) ja että minun nimeni oli ollut siellä. Sitten minulle aploodeerattiin ja minä olin vieläkin jotenkin pihalla.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mutta kai se on nyt sitten ainakin melkein virallista, että olen ylioppilas, kun se on kerran jo jossain lehden sivuillakin julkistettu. Ja minä tietysti menin tarkistamaan ja siellähän minun nimeni oli. Ja NN:kin pääsi näköjään ylioppilaaksi.

 

Ja tänään julkaistiin myös pisterajat. Se minun äidinkielen alustava pistemäärä, 95, näyttäisi riittävän melko turvallisesti Laudaturiin, vaikkakin se olisi hieman laskenutkin, koska tämän kevään äidinkielen kirjoituksissa L:n sai 88 pisteellä. Mutta pitkän matikan arvosana jäänee siksi B:ksi. Kaksi pistettä lisää alustavaan, niin se olisi ollut se himoitsemani C, mutta en oikein usko. Ja jos englannin pistemäärä pysyisi samana, niin sekin jäisi 5,5 pistettä L:stä, kun raja on 267 pistettä. Liian vähän, hitto vieköön. Muilla ei olekaan väliä. Prkl.

 

Ja kun pyöräilin kotiin (kun olen taas vaihteeksi viikonlopun yksin kotona), niin meillä oli Nanin pikkuveljen kanssa se epävirallinen pyöräilykilpailu. Jossain vaiheessa hän kulki mopolla ja minä sitten tietysti yritin ajaa nopeasti kotiin, jotta voisin todistaa itselleni, että pääsen pyörällä nopeammin ja kätevämmin (ja halvemmin ja puhtaammin) kotiin kuin hän mopolla. Tuli sitten vasta toissakerralla mieleen, että ehkä hänkin huomasi sen, kun sitten kun minä olin autolla, niin tyypillä oli kauhea kiire omalle pyörälleen ja sitten hän polki kuin hullu. Ja muuten siinä ei ole kauheasti eroa, että kummin pääsee nopeammin kotiin, autolla/mopolla vai polkupyörällä.

 

Jotenkin minä olen aina tullut hyvin toimeen kavereideni pikkuveljien kanssa. Merryllä meni kauhean usein aina tikut ristiin veljensä kanssa, mutta minusta se Merryn pikkuveli oli huippu ja Merry ei tykännyt siitä, että hänen pikkuveljensä suhtautui minuun ystävällisemmin kuin häneen. Kai sen, että tulen sinänsä ihan hyvin toimeen minua kolme vuotta nuorempien pikkupoikien kanssa, voisi todeta myös merkkinä siitä, että olen jotenkin lapsellinen.

 

Joo, vuoden 2008 ylioppilas ja ajaa kilpaa kotiin yläastelaisen pojan kanssa. Köh.