Pitäisi vaihteeksi tehdä gradua, mutta sen sijaan vain teenkin vain kaikkea muuta. Huomasin juuri, että äitini oli laittanut sähköpostiakin, joten nyt päätin, että kirjoitan ajatuksia alas, koska ärsyttää.

Puhuin siitä jo terapiassa maanantaina, että äitini on käynyt minun hermoilleni viime aikoina. Terapeuttini sanoo, että olisi hyvä, jos voisin nähdä äidin sellaisena pienenä ihmisenä kuin hän on, ettei minun tarvitsisi niin ärsyyntyä siitä, jos hän tekee tai sanoo jotain ajattelematonta. Olen nyt viime aikoina ollut ärsyyntynyt äidin suhtautumisesta koko korona-rajoitusjuttuun, kun hän puhui, että voisi tulla käymään ja että käydään vain yhdessä kaupassa, jne. ja että hän lähtee ainakin oletuksesta, että kummallakaan meillä ei sitä virusta ole, niin mitä pahaa siinä muka voisi olla. Sitten kun selitin hänelle, että ihan hyvästä syystä ihmisiä on ohjeistettu menemään vain yksin kauppaan, jotta voidaan helpommin pitää turvavälit, mutta äitini kommentoi vain, että kyllä hän on käynyt koko ajan isäni kanssa kaksistaan kaupassa. En tiedä miksi edes oletin mitään muuta, koska tietysti he ovat tehneet niin! Äitini yritti sitten puolustella itseään, että he ovat käyneet kuitenkin vain kerran viikossa kaupassa. Mikä tarkoittaa tosin vain sitä, että he käyvät kaupassa täsmälleen yhtä usein kuin aikaisemminkin.

Se äitini juuri laittama sähköposti liittyi graduuni, kun sanoin hänelle viime viikon puhelussa ohimennen, että ilmeisesti olin viime viikolla vain väsynyt, sillä kun minulla oli sitä gradua varten taas yksi haastattelu, yksinkertaisesti unohdin käynnistää sen nauhoituksen, joten nyt minulla on siitä vain muistiinpanot. Se on ihan okei, mutta tietysti ärsyttää, kun joudun mainitsemaan sen siinä gradussa, että minulla ei ole yhdestä haastattelusta poikkeuksellisesti nauhoitusta, koska unohdin nauhoittaa sen. Mutta äidilläni oli siihen tuossa sähköpostissaan ihan erilainen näkökulma: mitä jos vain valehtelet? Hän selitti jostain töissä tekemästään jutusta, jossa jonkun piti jossain tarkastuskäynnillä ottaa valokuvia jostain, mutta siihen kameraan oli unohdettu laittaa filmirulla (facepalm). Sitten kuulemma vain ilmaisivat asian niin että "valokuvaus epäonnistui".

Tuo ärsyttää vain niin paljon, ei siis pelkästään tuo kehotus (vaikka sekin kyllä ärsyttää), vaan se, että se kuvastaa täydellisesti sitä minun äitini asennetta ja ymmärtämättömyyttä. Kun kysehän on tutkimusetiikasta ja kun kerran tein niitä haastatteluja aika suuren määrän (ainakin graduun suhteutettuna), niin vaikka tietysti soimaankin itseäni siitä, että unohdin käynnistää sen haastattelun nauhoituksen sillä yhdellä kerralla, ymmärrän, että se on ihan inhimillinen erehdys. Lisäksi, kunhan mainitsen sen ohimennen siinä gradussani ja kerron, millä tavoin käsittelin tämän ongelman, se ei tule vaikuttamaan tuloksiini (tai graduni arvosanaan) millään tavalla.

Täytyy kuitenkin myöntää, että siinä paniikissa, joka minuun iski heti silloin kun tajusin sen unohdukseni, mielessäni kävi se, että mitä jos vain valehtelenkin tai en mainitse asiaa. Mutta se meidän firman edustaja oli siinä haastattelussa myös mukana, hän on samalla alalla ja tulee taatusti lukemaan graduni. Joten jos valehtelisinkin, niin on hyvin mahdollista, että jäisin siitä kiinni. Ja kun mietin asiaa, niin se puoli minussa, mitä terapeuttini kutsuu "aikuiseksi puoleksi" sai minussa vallan ja järkeilin, että vaikka se nyt on tyhmä moka, niin ihmiset kyllä todennäköisesti ovat ymmärtäväisiä sen lukiessaan, koska kun tekee monta samanlaista haastattelua ja siihen menee rutiini päälle, niin jossain kohtaa jotain voi vain unohtua. Ja kun otan sen huomioon siinä analyysissäni ja selitän, miksi se unohdus ei ollut ongelma, se on vain osoitus siitä, että osaan ottaa vastuun omista mokistani ja korjata niistä aiheutuvat haitat mahdollisuuksien mukaan.

En tiedä. Kuulostaa ehkä tyhmältä ja jotenkin teennäiseltä itsensä korostamiselta, kun kyse on kuitenkin vain siitä, että mokasin huolimattomuuttani / väsyneisyyttäni ja sen jälkeen olen yrittänyt korjata sen mikä korjattavissa on. Mutta pystyn olemaan suht empaattinen itseäni kohtaan tuon suhteen, koska se oli viime viikon keskiviikkona. Ja siis ma-ti välisenä yönä minulla oli aamuun asti se migreeni, minkä jälkeen tein koko tiistain aamuyöhön asti sitä latinan käännöstä, minkä jälkeen revin itseni lyhyiden yöunien jälkeen ylös tekemään taas yhden graduhaastattelun. Ja tuntuu ihan hyvältä, että siitä on ihan ok fiilis, koska minulle on välillä niin vaikeaa antaa armoa itselleni, kun möhlään jotain.

Sanoin äidillenikin sen, että se on ihan okei ja että ärsyttää vain, että pitää selittää se siinä gradussa. Tiedän, että äitini varmasti haluaa vain auttaa, mutta se, että hän ehdottaa valehtelua gradussa tuollaisen pikkuasian takia on ihan käsittämätöntä. Ja ylipäätään se hänen asenteensa, että valehdellaan nyt vähän, kun ketä se muka haittaa? Kun hän on aina ollut sellainen ja sen asenne on mahdollistanut sen, että minun elämäni oli niin paskaa. Kun kerran hänen näkemyksensä mukaan asiat eivät ole "ihan niin justiinsa", niin se tarkoittaa sitä, että kaiken voi puhua itselleen sellaiseksi, että mitään itselle epämiellyttävää ei tarvitse tehdä. Miehensä voi antaa pahoinpidellä ja uhkailla lapsia, ihmisten kimppuun toistuvasti käyvä koira voidaan pitää, lapsi voidaan jättää heitteille. Kun eihän se ole niin justiinsa.

Ärsyttää koko hänen asenteensa vain ihan niin saakelisti! Minä olen raivonnut hänelle tästä miljoona kertaa, mutta äitini ei vain tunnu tajuavan, että minä en ole niin kuin hän, enkä halua toimia näissä asioissa niin kuin hän toimisi. Se, että hän siitä huolimatta ehdottaa sitä, että hei mitä jos valehtelisit gradussasi, saa minut ajattelemaan, että hän ei vain lainkaan hahmota sitä, millainen ihminen minä olen. Etenkin kun juuri sunnuntaina hänen soittaessaan jankutin hänelle niistä koronasuosituksista.

Terapeuttini sanoo, että äitini vaikuttaa sellaiselta ihmiseltä, että hän ei kykene ymmärtämään ihan täysin, että minä olen eri ihminen kuin hän ja että ajattelen asioista eri lailla kuin hän. Ja sitten hän aina sanoo, että äitini lähenee nyt seitsemääkymmentä, joten hän on vain vanha ja vähän höppänä nainen. Terapeuttini muistuttaa, että en asu enää äitini kanssa samassa talossa enkä ole millään lailla riippuvainen hänestä, joten minun ei tarvitse huolehtia siitä, että äitini käytös vaikuttaisi konkreettisesti minun elämääni. Hän ei ole uhka, vain ihan tavallinen vanha nainen. Sitä on vain hankala suhteuttaa, kun hän sanoo jotain tuollaista tyhmää ja kun minua alkaa vain ärsyttää ihan käsittämättömästi. No, onneksi perjantaina on taas terapia.

Olen saanut taas gradua eteenpäin ihan hyvin. Viikonloppuna ja alkuviikosta tuntui siltä, että pää toimi paremmin gradunkin suhteen ja tein kaikenlaista uusiksi. Nyt tuntuu, että selviän siitä. Saa nähdä. Kurssipalautteitakin on tullut joitain. Alkuvuoden koodauskurssin tentin pisteet tulivat ja arvioni mukaan saisin siitä todennäköisesti nelosen, mutta saattaa olla, että se jää kolmoseksikin. Latinan opettajalta sain myös palautetta käännöksistäni ja hän vähän ihmetteli siinä palautteessa sitä, että miksi se viimeinen käännösteksti oli minulle niin vaikea, kun selvisin todella hyvin (nelosen arvoisesti) siitä vaikeimmasta tekstistä. Viimeisestä tekstistä sain ykkösen ja ymmärrän kyllä miksi, koska silloin kun aloitin sen kääntämisen silloin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä noin yhden aikoihin sen jälkeen kun olin jo 10 tuntia tehnyt niitä aikaisempia käännöksiä migreenikrapulassa, aivoni eivät vain tajunneet siitä mitään. Yksittäisiä lauseita sain käännettyä ihan okein, mutta minulle jäi ihan epäselväksi, mistä se koko teksti kertoi. Joo, se oli aika huono suoritus, mutta kuulemma koko lopputyön arvosanaksi hän päätti antaa kolmosen. Lopulliseen arvosanaan vaikuttaa vielä aikaisempien kurssin käännösten arvostelu, joka saattaa nostaa tai laskea numeroa. Minun tapauksessani se nyt ei sitä ainakaan laske, niin saa nähdä mitä tapahtuu. Mutta kai kolmonenkin on ihan ok, vaikka mieleni huutaakin, ettei se ole.

Ehkä palaan nyt tekemään taas gradua. On jotenkin ihan hyvä fiilis sen suhteen, täytyy vain yrittää pitää siitä kiinni ja tehdä nyt lopultakin tämä gradu loppuun, niin pääsen siitä eroon.