Huh, tänään oli pitkä päivä. Lähdin aamulla Marinin ja Joen kanssa kirkkoon, kuten normaalistikin, mutta en tiennyt, että pääsisin kotiin vasta 12 tuntia myöhemmin. Joe piti saarnan aamulla ja hänet oli kutsuttu illaksi toiseen kirkkoon puhumaan, joten siinä välillä ei mentykään kotiin, vaan hengattiin Redditchissä koko päivä. Se on paljon Joeta. Yhdessä vaiheessa puhe kääntyi siihen, miten yksi saksalainen opiskelija, Angela, ei tullut, ja ilmeisesti hän oli ollut jo autossa lähdössä mukaan, kun Joe oli sanonut jotain, mikä oli loukannut häntä.

Ja ymmärrän aika hyvin, miksi, koska siitä eteenpäin puheenaiheena oli vain Brexit ja "Make Britain Great Again" -tyyppinen paasaus siitä, miksi Euroopan Unioni ei toimi. Joe puhui, että hän haluaa, että rajat suljetaan ja että kaikki Britannian kansalaiset laitetaan pakkotöihin: jos joku ei tee mitään hyvää yhteisön eteen, hän ei saa rahaa, eikä hän saa ruokaa. Hän halusi, että kaikki ruoka-avustukset lopetetaan ja ainoaksi avun muodoksi tulevat "soup kitchen" -tyyppiset ruokalat, joissa ennen ruoan saamista joutuu tekemään jotain sen eteen. Joe toisteli jatkuvasti, että "we must break the back of the current mentality", mikä kuulosti aika radikaalilta. Pohjois-Irlannin ongelmaan hänellä oli selkeä ratkaisu: annetaan se Irlannille ja ne jotka kokevat olevansa irlantilaisia, saavat jäädä sinne asumaan, ja ne jotka kokevat olevansa brittejä, pakkomuutetaan Britannian puolelle ja heille tarjotaan asunnot sieltä. Joe sanoi, että ei näe yhtään mitään syytä miksi sen pitäisi olla niin vaikeaa.

Myöhemmin menimme Joen sedän luo - joka on Joen kirkon varsinainen pastori. Hän oli sitä mieltä, että Euroopan Unioni on saatanasta lähtöisin, koska se ei ole kristillinen unioni, vaan EU:iin liittymisen jälkeen monet maat ovat muuttuneet entistä maallistuneimmiksi. Joen sedän mukaan elämme lopun aikoja ja EU:n juutalaisvastaisuus on osoitus siitä että se tulee oleman kristuksen toisen tulemisen jälkeen väärä puoli. Ja voitte varmaan kuvitella, millaista on "keskustella" kahden evankelilaisen kirkon pastorin kanssa jostain, mistä heillä on selkeä käsitys ja kaikki muut ovat väärässä. Minä yritin pitää pintani, mutta ei siitä tullut mitään. Mariani ja Joen naispuolinen kämppis olivat ihan hiljaa; he olivat ilmeisesti jo luovuttaneet. Kotiin päästyämme juttelimme sitten kolmistaan Marianin ja Heinzin kanssa asiasta. Se oli tosi kivaa, koska minusta tuntuu että meillä on niin paljon yhteistä.

Juttelimme kouluajoistakin, eikä kenelläkään ollut ilmeisesti helppoa. Jotenkin sen takia minun on kai niin helppo nähdä EU enimmäkseen hyvänä asiana. Sillä on tietysti huonotkin puolensa, mutta kun mietin tätä kämppää ja sitä, miten meitä on kolme, joilla kaikilla on erilainen tausta, kaikki puhuvat äidinkielenään eri kieltä ja kaikki ovat eri maista (Romania, Suomi ja Saksa), mutta silti tunnen järjettömän vahvaa yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan. Joe puhui siitä, miten hän on britti, eikä eurooppalainen, minkä sinänsä ymmärrän, mutta mitä enemmän vuosia kuluu, tunnen itseni entistä vähemmän suomalaiseksi. Maiden rajat tuntuvat minulle jotenkin merkityksettömiltä ja on jotenkin hölmöä, että joillekin joku joskus sata vuotta sitten enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti vedetty viiva karttaan on niin tärkeä asia joillekin.

Itse koen, että Joe on sokea omille etuoikeuksilleen. Olen yrittänyt olla mahdollisimman avoin häntä ja koko kirkkoa kohtaan, mutta se on ollut vaikeaa. Joe on vahvistanut käsitystäni siitä, että osa kristityistä on "holier than thou", eli he uskovat olevansa niin hyviä ja niin oikeassa, että eivät näe, miten huonosti he oikeastaan käyttäytyvät muita kohtaan. Joe ei tarkoita pahaa, mutta kun olimme Stratfordissa eilen, hän vei meidät Christadelphianien avointen ovien päivään - läpällä. Periaatteessa yksi merkittävimmistä eroista Joen uskoon on se, että heidän mielestään Jeesus, Jumala ja Pyhä Henki ovat kaikki erillisiä, eivätkä osa pyhää kolminaisuutta. Se kuulosti minun korviini yhtä vähän/paljon uskottavalta kuin Joen näkemykset. Joe ei ollut samaa mieltä, vaan pilkkasi näitä ihmisiä kotimatkalla ja moitti heidän uskoaan ja imitoi heitä aika ikävästi. Minun on kovin vaikea ymmärtää ehdottomia ihmisiä, koska minun mielestäni he eivät ota huomioon sitä, että he saattaisivatkin olla niitä jotka ovat väärässä.

Itsehän en usko jumaliin. En kuitenkaan ole siinä ehdoton, vaan yksinkertaisesti pidän sitä äärettömän epätodennäköisenä vaihtoehtona. Ja jotenkin olen tämän kirkossakäymisen aikana vakuuttunut siitä, että ehkä maailma olisi parempi paikka ilman kirkkoja. Olen kuullut kaiken saman jo aikaisemminkin, mutta siitä on jo niin pitkä aika, että jotenkin olen unohtanut sen, miten armoton kirkko voi olla. Yksi, mihin törmään jatkuvasti ja josta olen täysin eri mieltä on se, että kristinuskon mukaan ihmiset eivät ansaitse rakkautta: että olemme kaikki viallisia, emmekä sen takia rakastamisen arvoisia. Toki siihen tulee sitten se näkökulma, että Jumala rakastaa meitä siitä huolimatta, että se on se Jumalan armo, että rakkautta ansaitsemattoman ihmiset saavat sitä osakseen.

Mielestäni se on tyhmää. Kaikki ihmiset ansaitsevat rakkautta. Myöskin se, miten ihmiset puhuvat, että Jumalan armosta jotain tapahtuu, Jumala auttaa meitä auttamaan muita ihmisiä. Se tuntuu minusta hyvin ikävältä tavalta katsella asioita. Paljon uljaampaa on ajatella, että kenenkään meidän ei ole pakko tehdä mitään yhtään kenenkään hyväksi, eikä ole Jumalaa, joka meidät siihen ohjaisi, vaan itse päätämme tehdä jotain epäitsekästä. Tällöin hyvyys tule meistä - tai oikeastaan ei edes tule, vaan hyvyys on jotain, minkä itse luomme.

Mutta päivä oli muuten ihan ok, väsyttävä vain. Olen hankkinut nyt tämän viikon aikana kaikenlaista pientä. Kävin Primarkissa ostamassa joitain siistejä napillisia paitoja, minkä lisäksi tietysti hamstrasin sukkia ja alusvaatteita. Ja tänään löysin 12 kuulakärkikynän paketin yhdellä punnalla! Paketissa on kolmen värisiä kuulakärkikyniä (punainen, musta, sininen). Minulla on saman merkkisiä kyniä kotona ja ne taisivat maksaa noin euron kappale. Kaikki on täällä niin halpaa, etten edes käsitä! Paitsi joukkoliikenne on kalliimpi kuin Suomessa. Minun on tarkoitus käyttää bussia kolmena päivänä ensi viikolla ja mietin, että voisin ostaa viikkolipun, mutta se maksaakin noin 17 puntaa, joten on halvempi ostaa kolme neljän punnan päivälippua.

Tosiaan, ensi viikonloppuna aion mennä viimein Lontooseen. Birmingham on ollut kiva, mutta pidän Lontoosta enemmän. Ja siellä pitäisi olla myös skandinaavinen kauppa, josta voin ostaa salmiakkia. Sitä on todella ikävä. Äh, pitäisi mennä nukkumaan, koska viime yö jäi vähän lyhyeksi ja jotenkin minun pitäisi selvitä taas tulevasta viikosta kunnialla. Tosin töissä on mennyt hyvin, vaikka yleensä suunnilleen viiden työtunnin jälkeen pää alkaa jumittaa. Mutta tämä on hyvää harjoitusta tulevaa varten, koska teknisenä kirjoittajanahan pitäisi varmaan pystyä kirjoittamaan normaalin kahdeksan tunnin työpäivä putkeen.