Näköjään vaihteeksi päivitykset tulee näin klimpeittäin, mutta... No, tämä on aika hyvä asia kirjoittaa. Olen kielijä. Viime viikolla kun töissä ne kaksi poikaa päätti lähteä omalle alueelleen ohjeistuksen vastaisesti ja soittivat sitten tuntia ennen työvuoron päättymistä, että he ovat menneet alueensa jo läpi ja lähtisivät kotiin. Sanoin heille sitten, että he voisivat tulla sinne meidän alueelle, kun me muut ei ehdittäisi menemään sitä läpi jäljellä olevassa ajassa. Sanoivat sitten, että ei pysty, ei jaksa, me lähdetään kotiin. Seuraavan kerran vuorossa sanoin siitä tiiminvetäjälle, joka on nykyään siis se superlaiha 16-vuotias, Juulia. Kävi ilmi, että se toinenkin samalla alueella kanssani, oli kielinyt Juulialle jo aiemmin.  Juulia kiitteli meitä ja sanoi, että poistaa sen tunnin palkasta niiltä jossain vaiheessa.

No. Tänään sitten kun tultiin vuoroon, niin ensinnäkin se tiiminvetäjä oli myöhässä. Kun hän tuli, niin kiinnitin huomiota siihen, että hänen silmänsä näyttivät jotenkin oudoilta. Sellaisilta turvonneilta ja väsyneiltä ja jännillä. No, ei siinä sitten mitään, vaikka kai olisi pitänyt ajatella. Juulia oli jännällä päällä tänään ja kun päästiin oikeassa kohtaa ulos bussista, Juulia repesi nauramaan ja istuutui märälle asfaltille jalkakäytävälle. Hän nauroi siinä sitten jonkin verran ja muutenkin sekoili.

Lopulta sitten se yksi... Onkohan se nyt 19 vai 20... No mut sanotaan häntä vaikka... Markukseksi. Hän on siis se, jolla on aina niitä bileitä ja silleen. Hän alkaa muuten vaikuttamaan hieman sellaiselta kuin olisi vähän ihastunut minuun. Hän käyttäytyy välillä sillein jännästi. Etenkin jos pitää välillä soittaa hänelle tai jos hän soittaa minulle johonkin työjuttuun liittyen. Hän kyselee aina, että olenko tulossa vuoroon seuraavaksi kun hänkin ja vaikuttaa tosi masentuneelta, jos en ole. Sanoo sitten aina jotain, että aijaa, no, nähdään sitten ens viikolla?

Niin, mutta. Markus kysyi sitten Juulialta, että onko tällä krapula päällä. Markus on muutamaan kertaan ollut töissä krapulassa ja valittanut siitä hemmetisti. No, Juulia sitten sanoi, että ei oo krapulaa ku mä oon vielä ihan kännissä. Ja siis se niissä silmissä oli ollut. Kun oli ne bileet, joissa Juulia sitten loppujen lopuksi päätyi oksentamaan, hän kysyi ulkona tupakalla oltaessa (muut olivat, minä en polttanut, mutta halusin ulos) että näyttääkö hän ihan känniseltä. Minä sitten katsoin tarkkaan, sillä minulla on todella vähän kokemuksia humalaisista ihmisistä. Hän näytti muuten normaalilta, mutta hänen silmänsä olivat sellaiset jännät. Kuin väsyneet ja tavallaan puoliksi kiinni, ja jollain lailla lasittuneet tai jotain. Olin nähnyt siis oikein.

Juulia sitten selitti, että hän ja hänen kaksi kaveriaan olivat juoneet koko yön. Kahdeksalta he olivat menneet nukkumaan ja heränneet yhdeksältä, kun kaupat ja alko aukesivat ja hakivat lisää juotavaa. Hänen kaverinsa osti kuulemma 80€ arvosta juotavaa ja tarjosi kaikille. Ja nämä kaverit vetivät samalla kaikenlaista pilleriä samalla. Juulia sanoi, että hän ei ottanut. Ja sinne kauppaan mentiin siis autolla pilleri + alkoholi -yhdistelmällä ja olivat kuulemma jääneet joksikin aikaa pyörimään johonkin liikenneympyräänkin.

Minä sitten suhtauduin siihen aika tylysti. Markus kun vielä tuohon tarinaan kommentoi, että hänen kaverinsa ajaa paljon paremmin aineissa kuin ilman. Humalassa kuulemma ajetaan huonommin, mutta aineissa paremmin. Siihen minä sanoin, että hänen kannattaisi varmaan sanoa tuo jollekin, joka on menettänyt läheisensä jossain kolarissa, jonka on aiheuttanut aineissa ajanut tyyppi. Markus sitten rupesi puolustautumaan, että kun ihan oikeasti huumeissa ajaa paremmin ja kun minä sitten kysyin, että miksiköhän se on sitten laissa kielletty, niin hän sanoi vain, että nokun se luokitellaan huumaaviin aineisiin, mutta ei se oikeasti vaikuta.

Juulialta kysyin, että oliko hän tulossa vuoroon, vai oliko vain tarkistamassa, että mille alueelle meidät laittaisi. Hän sanoi, että oli tulossa vuoroon ja kyseli, että haisiko hän viinalta. Markuksen mielestä ei niin kauheasti ja Juulia päätti vetää muutaman punaisen Marlboron, jotta ei haisisi ainakaan viinalta. Minä sitten sanoin Juulialle, että ehkä hänen kannattaisi mennä kotiin. Juulia vain sanoi, että ei, kun kyllä hän pystyy tulemaan vuoroon, ei kukaan mitään huomaa, ette tekään huomanneet ennen kuin sanoin. Sanoin sitten vielä pari kertaa jossain välissä, että hei Juulia, ehkä sun olis parempi vain mennä kotiin, mutta hän sanoi aina jyrkästi ei.

Lopulta sitten kun oltiin jo kävelemässä aluelle, sanoin Juulialle aika jyrkästi, että hänen OIKEASTI pitäisi mennä kotiin, kun kerran oli kännissä ja työ on mitä on ja jos yhtään kukaan saisi tietää, että meidän alaikäinen pomo tulee töihin kännissä, niin se olisi paha. Juulia sanoi taas, että ei kukaan huomaa, tulen vuoroon.

Silloin päätin, että selvä. Olin antanut hänelle tarpeeksi monta mahdollisuutta käyttää järkeään ja lähteä kotiin, joten soittaisin vuoron loputtua meidän ylipomolle. Ajattelin ensin, että sanoisin sen ääneen, mutta sitten sitä olisi pidetty kiristyksenä tai jotain, eikä mikään olisi muuttanut kuitenkaan sitä, että olisin ilmoittanut.

Koko vuoron ajan olin kireä. Kihisin sisällä vihaa siitä, miten olin pitänyt Juuliaa kohtuullisen kypsänä 16-vuotiaaksi, mutta nyt kaikki arvostukseni häntä kohtaan oli kadonnut. Juulia selkeästi vaistosi sen, sillä ryhtyi suoraan sanottuna vittumaiseksi. Hän muunmuassa alkoi selittämään tälle meidän lisäksi kolmantena olleelle, että vähän mä muuten tiesin SEN jo heti kun mä tapasin sut. Varmaan jotain viisi minuuttia sitten jauhoivat, että toisaalta joskus SEN vaan tietää heti, mutta joskus ei. Ja siis kyllä tasan tiesin SEN heti, kun näin sut.

Tuli nollapäivä minulle ja kaikille paitsi pojille, jotka Juulia ohjasi oikein alueelle. Meidän piti kävellä toiselle alueelle, mutta sitten kun yhdessä kohtaa minä sanoin, että hei eikö me olla väärällä puolella junarataa, niin Juulia sanoi nopeasti ja kovaan ääneen, että ei. Käveltiin noin kolme kilometriä (laskin kartasta jälkeenpäin) eikä tullut mitään aluetta. Yritin taas sanoa, että eikö me olla väärällä puolella rataa, mutta minulle sanottiin, että ei. Juulia sitten sanoi, että näen talon tuolla jonkun matkan päässä.

Lopulta sitten tultiin taas ihmisten ilmoille ja näin kadun nimen ja sanoin kovaan ääneen, että kyllä me muuten ollaan tasan sillä puolella mitä sanoin, koska tuossa menee tuo tie ja tuossa tuo, niin me ei voida olla muualla kuin tuossa. Juulia sitten siihen sanoi, että rauhoitu, tuossa on taloja, mennään sinne. Sitten taas käveltiin vähän ja minä katsoin karttaan ja sanoin, että mehän oltiin kartalla numero 3 ja eikö se ollut juuri se alue, jolle ne pojat lähetettiin. Juulia taas melkein suuttui ja sanoi, että mieluummin hän tekee jotain kuin vain on tyhjän panttina. Sanoin sitten, että eikö hei kannattaisi soittaa pojille ja varmistaa. Juulia kieltäytyi ja sanoi, että akkukin on lopussa, joten minä sitten soitin Markukselle. Kysyin alueesta ja toistelin monta kertaa ääneen kohtaa: "Niin siis te ootte käyneet tän koko alueen?"

Sitten käveltiin takaisin alkupisteeseen ja kolme ihmistä sai nollapäivän. Juulia kun saa vielä paria euroa korkeampaa palkkaa, niin ei mikään halpa päivä meidän työnantajallekaan.

Tulin kotiin, etsin vuoronvarauslistan ja meidän ylipomon numeron. Soitin siihen ja kerroin Juuliasta. Sanoin myös, että ei kuitenkaan luultavasti suoraan se Juulian känni ei vaikuttanut siihen lopputulokseen ja että kartat eivät vain riittäneet, mutta sanoin kuitenkin, että minusta Juulian käytös ei ollut lainkaan hyväksyttävää, etenkin kun hän on muka vielä meidän muiden pomo.

Tämä ylipomo kiitteli minua kun olin soittanut ja kysyi vielä, mitä mieltä olen yleisesti tiiminvedosta ollut viime aikoina, että onko se ollut hyvää, jne. Sanoin, että onhan siinä parannettavaakin, ja että päällekkäisyydet ja karttojen vähyys ovat vaikuttaneet, mutta että pääasiassa mielestäni siinä ei ole ollut mitään erityistä vikaa.

Tässä ei suinkaan ole vielä kaikki. Huomenna on kokous, johon tulee se ylipomo ja koko työtiimi. Asia tulee aika varmasti esille siellä ja kaikki saavat tietää, että minä olen kielinyt. Eikä se haittaa minua tipan tippaa! Joskus olisin ollut ihan hysteerinen tuollaisesta, mutta nykyään tiedostan, että minulla on arvoja, joista pidän kiinni, oli sitten toisessa vaakakupissa ystävä, pomo tai molempia yhtä aikaa.

Itsepä oli vielä kehunut meitä kielijöitä edellisen kerran jälkeen, niin kyllä häntä koskevat yhtä lailla samat säännöt mitä meitä muitakin - jopa vieläkin enemmän, sillä hän on tosiaan se pomo, jolla pitäisi olla tarpeeksi vastuuntuntoa tajutakseen olla tulematta töihin kännissä. Kauhea avautuminen, mutta olen viimeisen neljän tunnin ajan kiehunut sisäisesti ja halveksinut sydämeni pohjasta Juuliaa. Ja hieman Markusta myös. Mikä välkky kommentti on esimerkiksi: "No mutta jos se ajaa kännissä tai aineissa, niin eihän se mun vika oo, mä oon vaan kyydissä!"

Olen ylpeä itsestäni, mutta toisaalta masentaa, sillä jos töissä tulee jatkossa olemaan sama ilmapiiri minua kohtaan kuin tänään, niin se on melkein samanlainen kuin koulussa silloin kuin minua kiusattiin. En tiedä, miten kauan jaksaisin sellaisessa työssä, vaikka muuten tämä on ollut ihan mahtava työpaikka.