On vähän kurja fiilis nyt. Jaskan kanssa käytiin katselemassa ilotulitusrakettja uudeksivuodeksi ja sitten sen jälkeen mentiin molemmat vain koteihimme. Itselläni oli vähän väsynyt olo ja niin Jaskallakin, joten ajattelin, että ei kai siitä pidä loukkaantua, ja siihen asti pystyin pitäytymäänkin siinä tunteessa, kunnes Jaska sanoo, että lähtee parin miespuolisen kaverinsa kanssa baariin. Siitä tuli vähän kurja fiilis. Sanoin hänellekin, että jaa niiden seura kelpaa paremmin kuin minun, mihin Jaska vain sanoi, että kun hän ei ole hengannut näiden tyyppien kanssa vähään aikaan, eikä hänellä ollut sellaista fiilistä, että olisi halunnut istua iltaa kaksistaan minun kanssani.

Vieläkin mietin tuota vähän, että mitä se tarkoittaa. Okei, välillä on kiva olla porukalla joo, mitä me ei Jaskan kanssa kauheasti tehdä, koska ei oikein ole mitään porukkaa enää. Ja minä olen huomannut, että minusta on tullut jotenkin epäsosiaalisempi viimeisen vuoden aikana, koska tuntuu, että muiden ihmisten seura ei jaksa oikein kiinnostaa, eikä jaksa oikein lähteä mihinkään, ja jos näkeekin joitain ihmisiä, niin on kivempi olla kaksistaan. Ja nyt sitten kun kysyin Jaskalta tänään, että miten tehdään, mennäänkö jommankumman kämpälle vai molemmat vain kotiin, niin Jaska sanoi sitten, että mennään molemmat vaan kotiin. Tuo on varmaan ensimmäinen kerta koko tämän meidän uuden suhteen aikana, kun näin on käynyt. Jotenkin yhdistän sen siihen kun sen aikaisemman suhteen lopussa Jaska sitten alkoi melki joka kerta sanoa, että mennään molemmat vain kotiin, niin nyt heti mietin, että onko tämä taas joku merkki jostain, mistä pitäisi huolestua.

Ja kun ajattelin, että okei, Jaska on väsynyt, hän on taas nukkunut huonommin, ja pelannut jotain peliä, niin ajattelin, että ehkä tämä ei tarkoita mitään. Mutta nyt sitten käy ilmi, että selkeästi Jaska halusi tehdä jotain, mutta meni silti mieluummin yksin kotiin viettämään perjantai-iltaa kuin oli minun kanssani. Ja nyt sitten lähti joidenkin miesten porukalla ulos. Onko minun kanssa oleminen sitten jotenkin jotain vähemmän kivaa? Olenko tylsä? Onko Jaskalla taas vaikea olla kanssani? Hetki sitten oli vielä hyvä fiilis siitä, että vietän iltaa yksin kotona, katson vähän luontodokumentteja ja juon kokista ja pelaan vähän, mutta nyt on sitten jotenkin hylätty olo, kun tiedän, että Jaska viettää iltaa jollain porukalla jossain, ja että sinne halusi mennä, mutta minun kanssani ei halunnut olla.

Joo, ollaan sovittu, että ollaan uusivuosi yhdessä, mutta silti tulee ei-kiva fiilis tuosta. Jotenkin tulee kauhea paine keksiä sitten minun ja Jaskan yhteisiksi hetkiksi jotain mielenkiintoista, jotain enemmän, jotain joka olisi sellaista, että Jaska viihtyisi. Joo, tämä on yksittäinen kerta, ja aina välillä haluaa nähdä muitakin ihmisiä, mutta kun he eivät olleet suunnitelleet tätä, ja kun minä ehdotan Jaskalle jotain, hän on haluton tekemään mitään yhdessä, mutta sitten kun pojat soittavat, niin Jaska on heti menossa. Tulee sellainen olo, että minä en kai sitten ole tarpeeksi jotain. Ehkä minä olen taas lakannut olemasta ihana. Ehkä Jaska taas väkisin yrittää olla yhdessä, vaikka hänellä on jotenkin kurja fiilis suhteesta. Ja hän on miettinyt sitäkin nyt syksyn aikana, että saako tästä suhteesta tarpeeksi. Ja tuntuu, että nyt hän ainakin miettii sitten sitä, etenkin kun sanoin vielä hänelle sen, että jaa niiden seura kelpaa mutta minun ei.

Enkä vain tiedä, mitä tehdä enemmän, miten olla enemmän, miten olla jotenkin kiinnostavampaa seuraa. Ja olen usein väsynyt, eikä minua kauheasti kiinnosta kuljeskella ympäriinsä ihmisvilinässä Jaskan kanssa, vaan olla ihan rauhassa. Ja tuntuu, että me ollaan tehtykin viime aikoina aika paljon kaikkea. Ja viimeksi kun oltiin yhdessä, näistä kolmesta miehestä kaksi tuli Jaskan kämpälle ostamaan nuuskaa ja kysyivät sitten meitä mukaan baariin. Jaska sanoi, että menkää edeltä, me neuvotellaan asiasta ja sitten soitetaan pian. Hän olisi halunnut mennä, mutta minä en. Koska yksi näistä tyypeistä on se, jonka synttäreillä silloin keväällä kysyin että onko hän homo, ja josta hän otti todella paljon itseensä, ja sitten lähetti sen jälkeen viestejä, että ei ihme ettei Jaska halunnut sinua mukaan matkalle, ei ihme ettei sinulla ole kavereita. Ja jo vuotta aikaisemmin hän sanoi aika tylysti, loukkasi ja nauroi sitten minulle.

Ja koska hän on Jaskan kaveri, niin nyt kun törmäsin häneen keskuksella, niin ensimmäistä kertaa tuon kevään episodin jälkeen moikkasin häntä. Ja kun he kävivät silloin Jaskan kämpällä, tämä tyyppi kysyi minultakin, että mitäs sinä Amia meinaat jouluna, menetkö käymään kotona, jne. Ja jälkeenpäin Jaska sanoi, että hei sehän oli ihan mukava sinulle. Mutta en vain siitä huolimatta halua viettää aikaa hänen kanssaan. Tunnen nämä kaikki tyypit, mutta kun nämä kaksi kävivät silloin Jaskan kämpällä, niin olin vain hiljaa, koska en tiennyt yhtään, mitä sanoisin, tunsin oloni todella vaikeaksi, ja ylipäätään tämän yksi tyyppi on sellainen, että en oikein tiedä mitä edes uskaltaisin sanoa hänelle, kun hän ei päin naamaa sitten sano, jos on loukkaantunut jostain, vaan lähettelee viestejä sitten jälkikäteen.

Tuntuu, että pitää pitkästä aikaa ottaa tähän väliin rauhoittava, koska alan olla aika paljon pois tolaltani. Ja jotenkin minua hieman harmittaa sekin, että sen jälkeen kun tuo yksi tyyppi on liittynyt melkein pysyväksi jäseneksi tuohon miesporukkaan, he eivät pyydä minua enää mukaan. Yksi noista miehistä on sellainen, jonka kanssa juttelen joskus Facebookissakin, mielestäni voisin sanoa, että me ollaan kavereita. Hän on myös Marionin kaveri, ja silloin kun Marion oli vielä kuvioissa, minut aivan varmasti kutsuttiin mukaan. Mutta Marion on edelleen sairaalassa siellä toisessa kaupungissa, 500 kilometrin päässä. Ja minua ei enää kutsuta.

Ja jotenkin olen ehkä vainoharhainen, mutta ajattelen, että tämä yksi tyyppi puhuu minusta kuitenkin pahaa, haluaisi, että Jaska eroaisi minusta, että hänen ei tarvitsisi enää yrittää väkisin tulla toimeen kanssani. Jotenkin kai ajattelen, että nytkin, jos Jaska sitten muutaman otettuaan sanoo, että Amia ei oikein tykännyt, kun hänen kanssaan en halunnut viettää iltaa, mutta tulin teidän kanssa, niin ajattelen, että tämä yksi tyyppi sanoisi siihen vain jotain kurjaa, jotain tyyliin, että no ei ole yllättävää, tai että ei ihme jos et halua viettää aikaa sen kanssa. Ja vaikka Jaska silloin keväällä laittoi tälle tyypille viestiä, että mitä sä laittelet ilkeitä viestejä Amialle, niin silti minusta on tuntunut pahalta, että se ei ole kuitenkaan ilmeisesti mitenkään vaikuttanut näiden tyyppien väleihin. Siis vaikka hän tavallaan käytti silloin Jaskaa minua vastaan, kun sanoi sen, että ei ihme ettei Jaska halua sua mukaas matkalle.

Ylipäätään todella ilkeästi sanottu tuollainen, kun juuri olin näille tyypeille luottamuksellisesti sanonut, että on todella kurjaa, että Jaska sitten peruutti sen meidän yhteisen suunnitellun matkan ihan tuosta vain, sanoi vain, että onkin menossa muualle, veljensä kanssa. Ja en ole yhtään varma siitäkään, ettei hän ollut oikeassa. Tai ole edelleen. Mitä jos Jaska ei vain kuitenkaan halua minun olevan osa hänen elämäänsä? Hän ei selkeästi halunnut sille meidän yhteiselle matkalle, myöhemmin hän ei halunnut minua sinne sukujuhliinsa, ei halunnut mennä yhdessä Yyteriin, sitten vähään aikaan hän ei halunnut olla kanssani lainkaan, ja nyt hän taas ei halua viettää kaksistaan aikaa kanssani.

Ja kai se on sitäkin, että olen herkkä, niin terapeuttini sanoo. Ja mikään vain ei koskaan tunnut sellaiselta, että siihen voisi luottaa, että voisi luottaa siihen, että elämä pysyy jonkunlaisena jonkun tietyn ajan, vaan tuntuu, että kaikki on koko ajan katkolla. Jos Jaska hankkii hammasharjan luokseni, tai jos hän toivoo, että viettäisin vielä yhden päivän ja yön hänen kämpällään, niin sekin rauhoittaa tuon pelkoni vain ihan pieneksi hetkeksi.

Ja sekin, vaikka se on tyhmä asia ja vähän nolo asia, eikä kai pitäisi puhua siitä, mutta mietin sitä, enkä kehtaa sanoa siitä terapiassakaan. Me ei olla Jaskan kanssa harrastettu seksiä vähään aikaan. Okei, pari viikkoa, korkeintaan kolme, mutta kun pari kertaa ollaan oltu menossa vähän siihen suuntaan, mutta sitten Jaska on sanonut, että ei taida pystyä ja että ei ole ihan oikea fiilis, niin sitten se on jäänyt sihen. Ja ei, ei miehen tarvitse aina suoriutua joka kerta, ihan pakosta, väkisin tehdä ja yrittää, mutta siitä huolimatta tunnen oloni jotenkin vähän torjutuksi. Minulla olisi sellainen oikea fiilis, mutta sitten Jaska sanookin, että ei pysty, eikä hän oikeastaan haluaakaan nyt tällä kertaa, niin tulee vähän sellainen olo, että onko se vika taas minussa? Enkö olekaan haluttava enää? Ja sen jälkeen kun Jaska alkoi välillä sanomaan, että ei pysty nyt, niin olen yrittänyt aloitella todella varovasti, testata, että onko Jaska oikealla mielellä, ja sitten kun hän lähtee mukaan siihen, ja sitten kesken kaiken sanoo, että ei ole oikea fiilis, niin tunnen oloni vain jotenkin typeräksi ja turhautuneeksi. Sanon kuitenkin Jaskalle aina, että se on ihan okei, ei haittaa, koska mitä muutakaan voisin sanoa? Ja haluan, että se menee niin, että kumpikaan ei koe mitään painetta, että joka kerta kun jompikumpi aloittelee, niin pitää mennä loppuun asti.

Ja kesällä se viimeinen ilta, kun olimme yhdessä ennen sitä eroa, sinä iltana seksi ei oikein toiminut niin hyvin, niin sitäkin olen miettinyt siitä asti, että vaikuttiko se myös siihen Jaskan päätökseen erota. Jotenkin uskon, että se ei ehkä ollut se pääpointti, mutta silti olen miettinyt sitä, enkä tietenkään sanonut siitä kenellekään, koska en minä sellaisista asioista puhu. Ja nyt kun se puoli tuntuu menevän taas jotenkin huonommin, niin mietin siitäkin, että onko sekin merkki jostain. Ja on se jotenkin kolaus omalle naisellisuudelle myös, kun toinen ei halua.

Ja nyt koko ajan vain mietin, että Jaska on siellä baarissa ja pitää hauskaa, ja ehkä hetki hetkeltä tajuaa selkeämmin ja selkeämmin, että ei haluakaan tätä meidän suhdetta.

Mutta joulu meni ihan kohtalaisesti, selviydyin, ja jotenkin sitä selviytymistä vielä latisti se, että tänään kun menin nettipankkiin, huomasin, että äitini oli lähettänyt minulle taas rahaa. Ei siis jouluaatoksi, lahjaksi, vaan joulun jälkeen, tänään. Tuntui siltä, että hän odotti, että tulenko käymään ja kun tulin, niin sitten hän lähetti siitä rahaa maksuksi.

Jotenkin on yksinäinen olo, mutta jotenkin tuntuu, että se on omaa syytäni, kun olen vain niin epäsosiaalinen. Tuntuu, että on kauhean vaivan takana tavata Nataliaa tai Nania, tai muitakaan. Ja olen vain niin väsynyt, että kaikki tuollainen rasittaa. Jaskan kanssa on helpoin olla, joten se rasittaa vähemmän, ja ehkä siksi hänen kanssaan on mukava viettää aikaa, kun se ei saa minua niin lopen uupuneeksi kuin monet muut tapaamiset. Paitsi että nyt pitäisi keksiä jotain erityistä tapaamisiin, jotta Jaskaa jaksaisi kiinnostaa. Hän ehdotti joskus ehkä kuukausi sitten, että olisi kivaa mennä vaikka jonkun toisen pariskunnan kanssa ulos yhdessä, mutta ongelma on, että ei ole ketään sellaista pariskuntaa. Jaska ehdotti, että miten Nan ja Nanin poikaystävä, mutta jostain syystä Nan aina varmistaa, että se hänen poikaystävänsä ei ole missään samaan aikaan minun kanssani, ja olisi jotenkin todella outoa hengata heidän kanssaan. Ehkä pitää joskus sanoa Natalialle, että jos mentäisiin porukalla ulos niin että hän ottaisi oman poikaystävänsä mukaan.

Olo alkaa vähän rauhoittumaan, mutta edelleen on kurja olo. Ehkä pitää katsoa taas joitain Hobitti Extended Edition dokumentteja, vaikka katsoin ne kaikki jo läpi, ja leffankin, kahteen kertaan tässä parin päivän sisällä. Olen lopultakin varmaan vuoden opettelun jälkeen oppinut muistamaan kaikkien kääpiöiden nimet. Se helpotti, kun jossain dokumentissa ne kääpiöt lueteltiin sukulaisuussuhteiden mukaan, niin sillä lailla muistaa helpommin kuin että yrittäisi yksitellen luetellen muistaa kaikki 13 kääpiötä. Ja kaikki Taru Sormusten Herrasta -juttu on onnistunut innostamaan minua todella nyt taas viime aikoina, niin ehkä se piristäisi. Ehkä pitäisi kaivaa se vanha Valtasormus-kaulaketju tuolta jostain ja ottaa käyttöön. Ehkä saisin taas jotenkin voimaa siitä jaksaa niitä yksinäisiä hetkiä. Jotenkin se toimii siihen, kun vaikka se nyt ei ole oikeasti mikään taikasormus tai sillä lailla, niin se jotenkin minun mielessäni kuvastaa yksinäisyyttä, koska se, jolla on valtasormus, on kaikesta huolimatta aina jollain tavalla yksin. Ja jos on se valtasormus kaulassa, niin kai se jotenkin tuntuu silloin enemmän joltain haasteelta, voitettavalta vastukselta, kun taas ilman sitä jotenkin ymmärrän entistä enemmän, että vaikka välillä vetäydynkin itsekseni, niin olen kuitenkin aika seurallinen ihminen. Jonkun kanssa pitää voida olla sosiaalisessa kontaktissa tai muuten tulee todella kurja olo. Valtasormuksellisena siitä yksinäisyydestä tulee sekin fiilis, että tämä on se mitä olen, tämä on sitä, miten asiat ovat ja tulevat olemaan, parempi tottua siihen.

En tiedä, höpisen jotain tyhmiä taas. Ehkä menen halailemaan rottia hetkeksi. Jotenkin toivon, että kun Jaska kotiutuu tuosta illanvietosta, niin että hän laittaisi minulle viestin. Ei sen tarvitsisi olla mitään ihmeellistä, vaan enemmänkin vain sellainen pieni ele, joka viestisi, että vaikka ei vietetty tätä iltaa yhdessä, niin olit mielessäni, ja välitän sinusta.

En tiedä, jotenkin tuosta ajatuksestakin tulee taas jotenkin kurja olo taas. Mietin tuota uuttavuottakin, kun Jaska ehdotti, että oltaisiin vaihteeksi minun kämpällä, niin mietin sitten heti, että onko se sitä, että sitten ei tule sitä "overstaying one's welcome" -tilannetta, vaan kun hänellä on sellainen olo, että tekisi mieli olla ilman minua, hän voi vain lähteä, ei tarvitse odottaa, että itse tajuaisin lähteä hänen kämpältään, eikä tarvitse sanoa suoraan, että voisitko lähteä.

Mietin kyllä nyt, että olenko jotenkin "hysteerinen" tai takertuva tai muuten vain outo, vai onko ihan normaalia reagoida näin tähän tilanteeseen. Terapeuttini sanoo, että eipä se siihen tunteeseen kauheasti vaikuta, että onko se järjellisesti ajateltuna hyväksyttävä, vaan tunne tulee silloin kun se tulee, eikä se kysy lupaa, että sopiikos tämä nyt järkevästi tähän tilanteeseen, onko oikeasti mitoitettu ja sillä lailla. Ehkä voisi uutenavuotena puhua Jaskan kanssa taas Oikeista Asioista, kun ei olla pitkään aikaan puhuttu, ja vaikka se on jotenkin pelottavaa, niin olisi kiva tietää, että miten asiat hänen mielestään menevät. Hän on kyllä sanonut silloin kun on ollut niitä seksi-epätasaisuuksia, että parisuhde on vaikeaa, mutta se ei kauheasti kerro sitä kokonaisnäkemystä tästä koko asiasta. Luonnollisesti pelkästään jo kun ajattelen asian ottamista esille, ajattelen, että taas tulee Jaskalta se: "Mun mielestä me voitais kyllä erota." En tiedä. Olo on jotenkin kauhean epävarma kaikesta. Haluaisi vain nukkua ja levätä, mutta yliopistokin tuntuu alkavan todella pian taas, ja sitten pitää sielläkin taas pärjätä ja tehdä. Kun vain voisi laittaa muun maailman tauolle ja kasata itseään ja levätä, ilman että se tarkoittaisi sitä, että se on sitten pois jostain muusta.

Pitää varmaan ruveta katsomaan taas jotain kunhan käyn niitä palleroita halaamassa vähän.

***

Klo. 0:44
Okei, no, Jaska sitten laittoi sen viestin, mitä vähän toivoin, mutta ajattelin ettei tule, ja nyt hän sitten sanoi, että haluaisikin tulla tänne. Taas sanoin siihen jotain, että no jos kestät mun seuraa niin tule vaan, mihin hän sanoi, että kyllä hän haluaa tulla. Ihan kiva, mutta nyt sitten pitää kai jotenkin yrittää taas keksiä hyvä syys siihen, että miksi olen niin pihalla ja tokkurassa, kun otin sen rauhoittavan. En halua Jaskan tietävän kaikista hajoamisistani, varsinkaan niistä jotka liittyvät häneen. Mutta ilmeisesti ainakaan Jaskalle ei tullut sellaista ahaa-elämystä, että ei haluakaan olla kanssani. Tai sitten tuli, mutta hänen viestinsä eivät oikein vaikuttaneet siltä. Ilmeisesti miesten kanssa oli vähän tylsää, kun olivat halunneet mennä joillekin tytöille juttelemaan, kun Jaska olisi kai ihan miesten kesken halunnut viettää iltaa. Mutta yritän tässä tahdonvoimalla selkeyttää tätä mielen kumisevaa tyhjyyttä, jotta en olisi yhtä pihalla kun Jaska tulee. Pitää oikeasti terapiassa ehdottaa, että voitaisiinko jotenkin käydä läpi tätä minun pakottavaa tarvettani salata ihmisiltä asioita, ja yrittää olla joku superihminen. Pitäis kai vähän yrittää laittaa paikkoja vähän kuntoon...