Taas aamu. Ajattelin, että eilinen yö menisi hyvin, mutta eihän se mennyt. Otin rauhoittavan ennen nukkumaan menoa, mutta sitten heräsin seuraavan kerran kolmelta siihen että ei saa enää unta. Otin toisen rauhoittavan. Sitten heräsin taas kuudelta. Sen jälkeen en oikein nukkunut, ja kun kello tuli 10:45 jolloin herätys hälytti, päätin että nousen vain ylös. Tuntuu pahalta, melkein pahemmalta kuin eilen. Mikä on tyhmintä, toivoin vain suunnilleen koko yön, että sitten kun herään, on Jaskalta joku viesti jossain. Ei ollut.

Yritän sanoa itselleni, että näin on parempi, Jaska sanoi että ei vain ole valmis sitoutumaan ja että ei kai välitä minusta tarpeeksi ja hänen täytyy oman jaksamisensa vuoksi karsia kaikkia mahdollisia tekijöitä jotka voivat aiheuttaa hänelle pahaa oloa. Olisi tyhmää ruinata häntä takaisin. Kai vain jostain syystä yhä toivon, että Jaska huomaisi nyt eron tultua, että hänellä on entistä pahempi olo, ehkä hän tajuaisi todella välittävänsä minusta, rakastavansa minua, ja sen takia tajuaisi että haluaisi sittenkin sitoutua minuun ja meidän suhteeseen.

Fat chance, koska tämä ei ole elokuvaa.

Mutta sattuu tosiaan enemmän kuin eilen, tänään pitäisi mennä terapiaan tällaisena itkevänä rauniona ja mietityttää että mitä ihmiset bussissa ajattelee. On vain niin ikävä. Kai tässä pitää kuitenkin nousta.