Olen miettinyt taas paljon asioita viime aikoina. No, sen ei kai pitäisi olla mikään suuri uutinen, sillä ainahan minä tunnun ajattelevan vähän enemmän kuin on terveellistä. Nyt se on kuitenkin ollut vielä suurempaa ja laajempaa kuin normaalisti. Lisäksi asioita hankaloittaa se, että en voi tehdä ajattelemisen lisäksi muuta. En voi puhua niistä asioista kenellekään, en voi kirjoittaa niistä edes tähän. Minä en puhunut niistä asioista edes Nanille tänään, vaikka aloitin jo siitä aiheesta. Sitten kuitenkin kun olisin voinut sanoa sen asian, jätin sanomatta.

Se on ahdistava tunne. Olen ollut tällä viikolla lisäksi kauhean uupunut. En ole tehnyt yhtenäkään päivänä läksyjä, enkä ole soittanut pianoa varttia kauempaa yhtenäkään päivänä. Kaikki energiani on mennyt Kylä-episodin ratkomiseen ja jokaisena yönä on sen takia mennyt yli puolenyön ennen kuin olen päässyt nukkumaan. En minä siitä kuitenkaan valita, sillä minulle on ensiarvoisin tärkeää selvittää kaikki tarpeellinen, mitä selvitettävissä on, sillä minä olen nähnyt, miten ne riitojen sirpaleet satuttavat ihmisiä vielä vuosienkin jälkeen. Minulle ei ole tärkeää, että ihmiset pitävät minusta, enkä yritä lähestyä kanssani riitaantuneita ihmisiä saadakseni heidät vain ylpeyttäni pyytämään anteeksi.

Se merkitsee minulle paljon. Olen aina pyrkinyt selvittämään asiat mahdollisimman pian, enkä jättää vain tekemättä mitään ja leikkiä, että ne asiat voi helposti unohtaa. Minä en pysty unohtamaan niitä asioita. Sen takia käytän myös sitä sirpale -vertausta niin usein. Minusta tuntuu oikeasti, kuin jossain sisälläni olisi jokin kulmikas lasinpalanen, joka pistää siellä ja satuttaa koko ajan. Se vaikuttaa kaikkeen ja joskus jos se kääntyy tiettyyn kulmaan, se saa minulle fyysisesti niin huonon olon, että olen jotakuinkin toimintakyvytön. Mutta sitten kun sirpale poistetaan - osittain tai kokonaan - se sulaa ja tulee ulos silmistä. Harry Potterissa sitä kuvailtiin osuvasti sanomalla: "Tuntui kuin jotain myrkyllistä olisi vuotanut hänestä ulos."

Thesin kanssa näitä sirpaleita jäi, koska Thes ei halunnut selvittää minun kanssani mitään. Hän kertoi minulle useasti, että muistutin niitä hänen ex-kavereitaa, jotka "ajoivat hänet loukkuun kuin metsästäjät eläimen ja yrittivät pakottaa selvittämään asiat". Thes ei ikinä kertonut mitään. Jos hän loukkaantui, se tuli yhtenä sykäyksenä täysin odottamattomasti, eikä hän kertonut koskaan sen syytä. Sitten sen yhden kerran, kun hän oli sopinut kanssani salaa ja vaadin häntä selvittämään ne asiat Merryn ja Nanin kanssa, tein sen lopuksi itse hänen puolestaan. En tehnyt sitä salaa, vaan ilmoitin Thesille, että näin aion tehdä. Toisaalta sitten kuitenkin aikaistin suunnitelmaa kahdella päivällä, mikä oli hyvä ajatellen, minkä se esti. Silloin selvisi, että hän oli valehdellut minulle. Hän oli sopinut Naninkin kanssa salaa. Se, miten Merry ja Nan reagoivat, vaikutti suuresti tulevaisuuteen, ja sen takia, mitä silloin tapahtui, Nan on minun ystäväni nykyään, mutta Merry ei.

Mutta nyt olen sitten päättänyt, että käsittelen ne asiat, joista en voi puhua. Siitä tuo otsikkokin. Jos osaan kuvata tunteitani paremmin vertauksilla, miksen käsittelisi koko salaista ongelmaa vertauksena? Ja koska liian pitkät ja monimutkaiset tarinat eivät toimi, kirjoitan sadun. "Perjantain eläinsatu" onkin uusi kategoria, jonka luon tänään, kun sen sadun tänne laitan.