Teen taas gradua ja aikaisemmista suunnitelmistani huolimatta päätin tehdä ainakin tässä kohtaa sitä analyysiä uudestaan. Siihen tosin liittyy se, että joudun lukemaan niitä opettajan kommentteja siitä ja se tuntuu vähän pahalta. Mutta ehkä olen saanut nyt vähän etäisyyttä siihen ja huomaan, että suutun vähän, kun luen niitä. Ensinnäkin, se 13 sivun analyysiosioni sisältää 61 kommenttia opettajalta. 60 niistä on täysin negatiivisia. Se yksi on sitten sellainen, että siitä voi saada hyvällä mielikuvituksella jotain positiivista irti: "Tässä analyysin tulos tulee selkeästi esiin, mutta - - ". Ja osa hänen kommenteistaan on sellaisia, että hän selittää, miten on asian ymmärtänyt ja kysyy sitten "onko todella näin?". Ja ne kohdat menevät juuri niin kuin hän on ymmärtänyt ja olen selittänyt sen tarkasti, niin miksi sitä pitää kysyä niin kuin hän olettaisi, että valehtelen? Tai siis, jos kirjoitan "dokumentissa todetaan, että kuvat ovat viitteellisiä, eivätkä välttämättä vastaa lopullista tuotetta", niin miksi sen opettajan pitää sitten kommentoida: "tulkitsen tämän tarkoittavan, että dokumentissa eksplisiitteisesti sanotaan, että käytettävät kuvat ovat vain kuvituskuvia tms. eivätkä yhdisty välttämättä tuotteeseen. Onko todella näin?" Miksi ei olisi, kun kerran sanon sen! Lisäksi hän käyttää välillä mielestäni aika aggressiivisia välimerkkiyhdistelmiä, kuten: "??Mutta eihän tässä ole toisteisuutta??"

Ja kun mietin sitä etägraduseminaariakin, niin vaikka en nyt enää muista sitä äänensävyään, koska menin jotenkin niin pois tolaltani sen aikana, niin selkeästi minulle tuli silloin hänen puheestakin selkeästi sellainen tunne, että paitsi että hän ei pitänyt tekstistäni, niin hän ei myöskään pitänyt minusta. Yhden konkreettisen esimerkin voin antaakin: kun yhdessä kohtaa yritin kysyä tarkennusta johonkin mitä hän oli juuri sanonut, ehdin sanoa vain "mitä sä tarkoit- ", sillä hän alkoi puhua päälleni ja jatkoi puhumista minuuttikaupalla, eikä missään vaiheessa kysynyt, mitä olin ollut sanomassa. Hän teki muutenkin hyvin selväksi sen, että se ei ollut keskustelu, vaan että minun tehtäväni oli vain kuunnella, jos ei toisin käsketty.

Niin ehkä ei olekaan ihan niin kaukaa haettua, että hänellä olisi joku asenne minua kohtaan. Kun aina kun minä annan palautetta, yritän tasapainottaa sen niin, että siellä olisi jotain positiivista ja jotain parannettavaa, jotta se kannustaisi jatkamaan sen tekstin parissa, mutta tämä opettaja ei näköjään usko positiivisen palautteen antamiseen. Siis minulle, muille hän kyllä sitä jakaa, mutta ei minulle. En vain ymmärrä, miksi hän kohtelisi minua muka eri tavalla kuin muita. En tietääkseni ole tehnyt mitään epäsopivaa? Välillä sanon vastaan, jos olen eri mieltä, mutta mielestäni ihan asiallisesti ja mielestäni se myös on minun tehtäväni opiskelijana kertoa hänelle se, miten minä näen jonkun graduuni liittyvän asian. Hän ei ole mikään mielistelijä, vaan hyvin topakka ja suorasukainen ihminen, mutta se, miten välillä koen hänen käyttätyvän minua kohtaan tuntuu jo sellaiselta, että sitä voisi sanoa jopa epäammattimaiseksi. Joo, hän on meitä ylemmässä asemassa ollessaan yliopiston opettaja meidän ollessamme vain opiskelijoita, mutta harvat muut opettajat käyttävät niin autoritääristä opetustyyliä kuin hän.

No, joka tapauksessa. Nukuin viime yönä n. 13 tuntia sen rauhoittavan voimin ja tänään on ollut jo vähän parempi olo. Huomenna aamulla on terapiakin, niin sekin on ihan kiva, vaikka se onkin se paska etä-terapia. Äh, ehkä otan melatoniinin nyt, kun tuntuu, että keho ei meinaa millään taaskaan rauhoittua.