Tänään oli huono päivä. Tulin juuri töistä, kun oli iltavuoro. Huomenna sentään on vapaapäivä. Ja minulla on avaamaton pussi vaahtokarkkeja, joita ostin samalla kun ostin sämpylän töihin "lounaaksi", joten nyt kai voin ratketa siihen typerään tunnesyömiseen, kun olin koko päivän töissä normaalisti enkä itkenyt, enkä kotimatkalla hypännyt minkään bussin alle, enkä itkenyt sitten bussissakaan, vaan vasta kun sain kotioven kiinni takanani.

Olen vain niin tyhmä, ihan ääliö ja töissäkin mietin vain jotain tekosyytä, jolla voisin peittää ääliömäisyyteni. No, ensimmäinen ääliömäisyys: en näköjään taaskaan tarkistanut työvuoroja tarpeeksi hyvin kun tämän kuun vuorot julkistettiin, koska eilen vasta huomasin, että joo, tietystihän ne töissä ovat laittaneet taas minun terapiani päälle työvuoron, vaikka joka kuukausi koko kymmenen kuukauden töissäkäynnin ajan olen ilmoittanut, että torstaisin minulla on aina tuohon aikaan meno. Vaikka idioottihan minä olen, kun en huomannut sitä, vaikka muka tarkistin ne kaikki torstait. Ja koska toisesta maasta etänä töitä tekevä pomotyyppi on nyt ollut vuoden alusta poikkeuksellisesti täällä, niin tietysti kun mainitsin tästä ennen tämän päivän työvuoroani niille lähipomoille, niin hän keskeytti toisen niistä tavallisesti näitä hoitavista lähipomoista ja sanoi, että minun pitää itse löytää siihen vuorooni korvaaja, jos haluan lähteä tuntia aikaisemmin ja hän sanoi sen vielä vähän siihen tyyliin, että sehän ei ole heidän ongelmansa millään tapaa, vaikka kyseessä olikin alunperin heidän mokansa.

Tuo tuntui tarpeettoman tylyltä, vaikka tiedän kyllä että siinä oli paljon omaa vikaani, kun olisihan minun pitänyt huomata se jo aikaisemmin. Mutta en ole koskaan nähnyt, että kukaan työntekijöistä joutuisi päiväsaikaan hoitamaan tuota, koska se on se mitä ne lähipomot siellä tekevät. Ja tänään tuli sitten illalla ilmoitus poissaolosta huomiselle, joka sitten puolestaan oli meidän työntekijöiden tehtävä hoitaa, koska lähipomot vastaavat siitä vain päivisin. Mutta vaikka se oli kokonainen vuoro joka jäi tyhjäksi, niin sitä ei edes soitettu eteenpäin tai yritetty löytää paikkaajaa, koska se on yksi niistä vähemmän tärkeistä vuoroista, joten sitä ei ole välttämätöntä paikata. Ja tietysti se oli se sama vuoro (tosin eri päivänä vain) jonka tekijää minun piti itse tänään pyytää tulemaan torstaina tuntia aikaisemmin. Ja se oli koko vuoro, kun taas siinä minun tapauksessa kyse oli yhdestä tunnista, joka ei ole edes kiireisenä ajankohtana.

Myöhemmin sitten tuli toinen isku, kun puhuttiin työpaikan juhlista, jotka ovat tulossa reilun viikon päästä. Oli niin hiljaista nyt illasta, että tuli jutusteltua kaikkea ja tuo tuli sitten esille ja kyseltiin että ketkä kaikki tulevat. Minulla on ollut tuosta pieni epäilys, että olenko nyt varmasti ilmoittautunut, koska alunperin tuli kyselyä, jossa sanottiin että alustavasti kysellään kiinnostusta. Siihen vastasin, että olisin kyllä tulossa. No, nyt sitten päätin vielä varmuuden vuoksi lukea ne kaikki sähköpostit aiheesta, koska tosiaan oli niin hiljaista töissä muuten. No, ilmeisesti minä en nyt sitten olekaan ilmoittautunut sinne ja enää sitä ei voi tehdä. Toisaalta omaksi puolustuksekseni on sanottava, että minä kysyi toiselta työkaverilta että oliko se nyt sitten lopullinen ilmoittautuminen se sähköpostijuttu, jolloin tämä sanoi että joo se on se sähköposti. Kun meille kyllä informoitiin, että eri kaupunkien toimipisteille jaetaan tietoa ilmoittautumisesta erikseen. Kai minä vieläkin sitten olen odottanut että se tieto tulisi, mutta tänään huomasin, että se olikin lainattuna viestinä siinä sen saman viestin perässä.

Joten olen ensinnäkin tilannut uuden mekon netistä, koska mikään vanha sopivan hieno ei sovi päälleni ja lisäksi sanonut kaikille työkavereille että olen tulossa, ja olen stressannut koruja ja kenkiä, vaikka en olekaan edes ilmoittautunut koko juttuun. Joten nyt yritän keksiä, miten pystyisin valehtelemaan asiat taas kuntoon. Toisaalta tekisi mieli palauttaa mekko, josta sain töissä tänään viestin että se on noudettavissa, mutta toisaalta mietin, että pitäisi pitää se, koska en halua myöntää äidilleni, jolle selitin joululomalla tästä juhlasta ja jonka mielipidettä kysyin mekkoihin, että enhän minä menekkään, koska möhläsin. Tuntuu, että äitini pahoittaisi mielensä enemmän siitä että en menisi niihin juhliin kuin minä itse. Ja kaikki työkaverit... Tietysti haluan että he pitäisivät minusta, enkä tietenkään haluaisi että he pitäisivät minua idioottina. Ja koko ajan tuntuu, kun töissä katselen, miten ne minua aikaisemmin tulleet osaavat jotenkin niin hyvin "olla normaalisti" niiden vanhojen työntekijöidenkin kanssa, mutta minä tunnen itseni vain niin... Puhun heidän kanssaan kyllä, mutta tunnen siinäkin itseni niin tyhmäksi. Tänäänkin, kun oli ilta ja vain ne meidän puolen tyypit enää paikalla, niin sanoin jotain liittyen yhden palvelun puheluun, vähän puolittain vitsinä tai huvittuneena ihmettelynä, niin sitten yksi toinen (hän on yksi niistä uusista, joiden vuorovaikutustaitoja kadehdin) sanoi, että eikö se mene niin että asiakkailta jotka kyselevät outoja voi ottaa aina soittopyynnön. Olin jo lopettanut puhelun ja lähettänyt sen soittopyynnön, koska tiesin kyllä että niin pitää tehdä. En yrittänyt kysyä neuvoa, vaan yritin jakaa jotain (vaikkakin typerää ja työhön liittyvää) työkavereideni kanssa, mutta ilmeisesti se oli jotenkin epäselvää.

Nyt ilmeisesti se heti töistä tullessani ottama rauhoittava alkaa vähän auttaa, koska en enää itke hysteerisesti enkä hyperventiloikaan. Mutta vihaan kyllä itseni edelleen ja tuntuu että olen täysi idiootti, enkä mitenkään keksi yhtään ainutta tyydyttävää vaihtoehtoa. Paitsi se, että lopettaisin vain työt enkä ikinä menisi sinne enää. Mutta se nyt olisi tyhmää. Elämä ei toimi niin, minun pitäisi olla rakentava. Mutta tunnen vain olevani saarrettuna johonkin nurkkaan josta ei ole ulospääsyä. Enkä yritä ylidramatisoida tuota sen vuoksi että se kuulostaisi jotenkin hyvältä/pahalta, vaan se yksinkertaisesti on se mielikuva joka minulla on. Kun aamuisin odotan bussia bussipysäkillä ja jos olen siellä liian aikaisin, joku aikaisempi väärään suuntaan menevä bussi menee siitä ohi ja välillä seuraan sitä bussia ja näen, että se ei vilkuta, se ei edes hidasta, se ei ole pysähtymässä pysäkille, voisin ottaa vain pari askelta eteenpäin, "liukastua" ja kaatua bussin eteen, eikä tälläisellä säällä bussi ehtisi pysähtyä ajoissa. Ehkä taajamanopeudet eivät olisi tarpeeksi tappamaan, mutta ainakaan ei tarvitsisi mennä töihin sinä päivänä.

Pää alkaa tuntua sumuiselta. Joku jossain mielenterveysporukassa sanoi, että eihän se Oxamin 15mg sovi muuta kuin lapsille, jos sitä ei sitten vedä tablettitolkulla. En ota niitä usein, koska niistä tulee juuri tällainen hankala olotila. Pyörryttää ja kirjoitusvirheitä tulee. Mutta yleensä se on kai kuitenkin parempi kuin että vain jatkaisin hysteeristä itkemistä ja itseni vihaamista. Nyt yhtäkkiä vihaan itseäni taas vähän vähemmän. Kohta on varmaan pakko mennä nukkumaan, koska pää ei toimi. Ja sitten nukun 13 tuntia ja herääminen tuntuu samalta kuin keskellä yötä pitäisi repiä itsensä ylös. Vaahtokarkit alkavat maistua vähän äklöitä, Kuka idiootti ylipäätään nimeää vaahtokarkkimerkin "Sugarland" -nimellä.

Äsken mietin, että mitä ihmeellistä huminaa kuuluu vessasta, mutta se olikin vain yläkerran naapuri jolla oli hana päällä. No, kyllähän minäkin toisaalta pidin eilen (mahdollisesti) porukkaa hereillä kun väsäsin rotille uuden hienon noppamajan. Se on ihan kivan näköinen, koska päällä on hieno kuviofleece, ja pojat ovat tykänneet siitä, mutta se on ihan pirullista tehdä, etenkin kun ompelukoneeni on sellainen, että pelkään ommella sillä niin paksuja kohtia, joten joudun rullaamaan sitä eteenpäin ihan käsin. Mutta näen Nania huomenna. Hänkin on nyt valmistunut ja hänellä on oma hieno yritys ja talo/asunto esikaupunkialueella (suburb = a place where the houses are newer than the houses in the inner city. Also it's a less crowded, more spread out and usually predominated by mid to upper income whites). Hänestä tulee varmaan soccermum ennen pitkää. Ja se varmaan kyllä sopisi hänelle.

Ja minä vain takerrun tuohon omaan typerään tarinaani, siihen jota mietin aina kun tulee kurja fiilis. Kirjoitan ihmeellisen maailman, jota ei ole koskaan ollut ja jota ei tule koskaan olemaan.

En varmaan muista tätä aamulla sitten kun herään joskus iltapäivästä. Ja tätäkin olen muka kirjoittanut jo kolme tuntia. Tekisi mieli vielä jotain suolaisempaa ennen kuin nukahdan. Kananmunia voisi keittää muutaman, niitä ainakin voi antaa rotille, jos en saa niitä itse syötyä.  No, en taida keittää enää munia tänään, äsken melkein torkahdin ja unikuva tuli niin selkeästi mieleen, että ehkä menen vain nukkumaan. Pliis älkää soittako töistä kahdeksalta pyytämään paikkaamaan jotain vuoroa, koska en ole tulossa!

Taas hetkeksi, muutamaksi minuutiksi suljin silmäni ja taas siirryin suoraan unikuvaan: koiranpentu kuoli, kun lapsi syötti sille jotain sopimatonta. Ja lapsen mielestä se tukehtumisen ääni oli niin hassu että hän nauroi. Tuo on aika jännä. Aina kun suljen silmät hetkeksi, on kuin uusi filmi alkaisi pyöriä silmien edessä.

Mutta ehkä menen kunnolla nukkumaan, niin ehkä unohdan nuo unikuvat aamun mennessä. Joten kenenkään ei tarvitse tästä stressata, huomisesta on nyt ihan jees fiilis. Ennen kuin tapaan Nanin, voisin pistäytyä Eurokankaassa ostamassa jotain hienoa kuviofleeceä tyttöjen häkkiin tehtäviin riippukuutioihin. Pojilla on nyt toinen riippukuutio valmiina, jonkinmoisella elinkuosilla (leopardi) päällystettyjä, ja kyllähän ne ovat jees. Mutta nyt joku sarja taustalle harjauttamaan ahdistavia unikuvia ja sen jälkeen normaalia unta.

I can feel the sleep taking over me

witch_of_the_hills_by_checanty-d9skall.j
http://checanty.deviantart.com/art/Witch-of-the-Hills-592171689