Nyt tuli sitten nähtyä Pan's Labyrinthkin. (En spoilaa sitä, vaan puhun yleisesti sen tyylistä yms.) Täytyy sanoa, että se oli hieman erilainen, mitä minä kuvittelin. Tai siis okei, leffa oli K-15, mutta en minä nyt ajatellut, että se sentään niin  väkivaltainen olisi. Äitini sanoikin, että se leffa peittosi kaikki sotafilmit väkivaltaisuudessaan ja minun on pakko olla samaa mieltä. Nykytekniikka on vain niin ihmeellistä, että vaikka ihmisiä ei oikeasti voi satuttaa, niin se satuttaminen saadaan näyttämään erikoistehoistein ja meikein niin oikealta, että ei siitä kukaan huomaa eroa. Ja sitten koska tekniikka on niin hyvää, niin sitten voidaan käyttää entistä tarkempia kohtauksia ja kaikki väkivalta on niin graafista, että oikein kuvottaa.

Minua ei oikein ällötä mikään, mutta Pan's Labyrinthin muutamat kohtaukset saivat minut voimaan jotenkin huonosti enkä oikein ollut innokas näkemään kaikkea. Leffa oli hyvä kylläkin, huolimatta siitä kaikesta väkivallasta. Toisaalta inhotti taas se, että se ei ainakaan lieventänyt miehiä kohtaan tuntemiani epäluuloja. Okei, leffa mikä leffa, mutta se, miten jotkut miehet suhtautuivat naisia kohtaan... Sietämättömän ärsyttävää. Leffa oli tasa-arvoinen, mutta siinä silti näytettiin niitä inhottavia miesvaltaisia ajatuksia, joilla joitain henkilöitä saatiin entistä inhottavimmiksi.

Mutta hyvä leffa. Sen jälkeen kun se loppui (joskus kymmenen tienoilla) äiti antoi minun vielä ajaa kotiin. Voi kyllä. Minä pääsin inssin läpi. ^________^ Se oli sanoinkuvaamattoman kauheaa, mutta minä en tehnyt yhtään oikeaaoikeaa virhettä. Se tyyppi vain huomautti, että voisin vielä paremmin seurata kevyttä liikennettä, yrittää saada vilkun pysymään päällä käännyttäessä (en tajua miten se aina menee pois) ja olemaan ohjaamatta koko aikaa. Tuolla ohjaamisella hän tarkoitti sitä, että minä olin niin hermostunut koko ajon ajan, että yritin pitää auton juuri täydellisen oikeassa kohdassa, joten tein pientä korjausliikettä harmittavan usein. Se tyyppi sitten sanoikin: "Jos minun pitäisi olla tunti sinun kyydissäsi, niin sitten pitäisi mennä ostamaan apteekista pahoinvointilääkettä."

Mutta olo on jotenkin kauhean huojentunut. Pääsin ensimmäisellä läpi. Ja kaiken huipuksi sain näpäytettyä eräälle henkilölle sillä. Herra M oli samaan aikaan autokoululla kuin minä ja hän joutui odottamaan opettajaansa (autokoulun omistaja) sen aikaa, että minä sain täytettyä kaikki lippuset ja lappuset. Herra M on jauhanut inssistään (joka on huomenna) jo monta viikkoa, ja se on ärsyttänyt minua suuresti. Nyt sitten sain näpäytettyä hänelle, että minä - tyttö - joka ei ole kailottanut ympäri koulua inssistä, pääsi ensimmäisellä kerralla läpi jotakuinkin virheittä.

Mutta niin, en minä katkera hänelle ole. Harmittaa vain, että jotkut käyttäytyvät niin törkeän ylimielisesti, kuin olisivat jo ennen inssiäkin maailman parhaimpia kuskeja, ja selittävät sitä jokaiselle vastaantulijalle. Minä melkein toivotin hänelle jopa onnea seuraavan päivän inssiin, mutta en sitten viitsinyt. Herra M on niitä ihmisiä, joilla on ikävänä tapana juoruta ympäriinsä ja puhua toisista p-ainesta selän takana. Ja jos olisin toivottanut hänelle onnea, seuraavana päivänä koko luokka olisi saanut kuulla herra M:n omat johtopäätökset tästä lausahduksesta.

Tänään oli viimeinen koe ja huomenna on vapaapäivä. Sain tänään jo kaksi koetta takaisin. Maantiedosta tuli 8½ (ysi melko varmasti todistukseen) ja uskonnosta 7+. Uskonto oli lievä pettymys, sillä vaikka olin osannut selittää katolisesta reformaatiosta, niin kun minun olisi pitänyt kirjoittaa "protestanttiset" minä kirjoitinkin "reformoidut". Ja koska opettajamme on sitä mitä hän sattuu olemaan, niin jokaisesta kerrasta meni erikseen miinuspiste (0,25). Muistin Trenton ja vuosiluvut ja vaikka mitä, mutta tuon sekoitin. 2+/6 pistettä tuli siitä puolentoista sivun esseestä. Hmph.

Vielä on kokeita paljon saamatta, matikka hermostuttaa ehkä kaikkein eniten. Läpi pitäisi päästä, mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Historiastakaan en uskalla odottaa ysiä parempaa, koska en ollut ihan varma, mitä Vaaran vuodet tarkoitti, joten selitin niistä sitten hieman ympäripyöreästi ja osittain puutteellisestikin. Ja Kekkosesta jauhoin koko ajan samaa asiaa uudestaan ja uudestaan... Äidinkieli meni suhteellisen hyvin. Kymppiä ei uskalla toivoa, mutta ysi on mielestäni jo melko varmasti plakkarissa.

Tämänpäiväinen ruotsinkoe meni ihan hyvin, vaikka sekoitinkin sanat "äntligen" ja "ägentligen". Muitakin virheitä oli joitakin, kun en muistanut ihan kaikkia sanoja. Mutta ehkäpä uskaltaisi odottaa sentään kahdeksikkoa...

Väsyttää aika paljon, mutta huomisen saa onneksi levätä. Sitten alkaa taas uusi jakso ja sitä ennen minun pitäisi taas hieman järjestellä näitä ajatuksiani, kun ne tuntuvat olevan jokseenkin poissa ruoduistaan.