On ollut jotenkin kurja fiilis eilisestä lähtien. Tarkalleen ottaen siitä lähtien kun äitini soitti. Ei siinä puhelussa ollut mitään, mistä pitäisi olla kurja fiilis, mutta jostain syystä se silti tuli, kun äitini sanoi, että jaa nyt ne viisi fasaania tuolla kasvimaalla menevät porkkanapenkeille päin, niin pitää ehkä hätyyttää ne pois jos rupeavat niitä nokkimaan. Nytkin kun mietin niitä fasaaneja siellä kasvimaalla, jotenkin tulee kurja fiilis. Ehkä huomenna terapiassa yritän selvittää että miksi. Nyt tulee mieleen vain kaksi mahdollista vaihtoehtoa.

Joko kyse on siitä, että osa minusta kaipaa niitä sen kotipaikkakunnan harvoja hyviä puolia, etenkin lintuja. Olen aina pitänyt linnuista ja aina syksyisin näkee fasaanilaumoja kun kesän poikaset eivät ole vielä oikein itsenäistyneet vaan hengaavat porukoissa. Ja onhan kaupungissakin lintuja, varpusia ja puluja, ja minä todella tykkään puluista ja niitä ei kotona ollut. Ja ehkä tuosta tuli mieleen se, kun oltiin Jaskan kanssa siellä käymässä silloin kesällä. Se tuntui jotenkin kuin olisi ollut lomalla maailmasta. Ja vaikka silloin oli aika viileää, jotain vähän päälle kymmenen astetta, niin meidän talo on niin kätevässä paikassa että siihen muodostuu sellainen lämpötasku, että voi istua ulkona ja nauttia auringosta. Ja niin me istuttiin Jaskan kanssa ja kun me oltiin laitettu vielä se lintujen vesiallas siihen niin illempana katsottiin ikkunasta kun jotkut linnut tulivat juomaan ja kylpemään. Minä aina tykkäsin katsoa sitä kun asuin vielä kotona, ja Jaska oli jotenkin innoissaan, kun ei ollut koskaan nähnyt sellaista, tai ainakaan huomannut katsoa. Hän oli innoissaan fasaaneista myös, alkoi miettimään, että onko hän ylipäätään kovin montaa kertaa nähnyt fasaania.

Ja vaikka silloin tavallaan "tein rauhan" sen kanssa että en enää näkisi sitä kotia enää, niin nyt tuntuu pahalta ja tulee mieleen ne samat kysymykset mitä silloin kysyin Jaskalta mitä hän piti höpsönä: mitä niille linnuille käy sitten kun se meidän talo myydään? Ruokkivatko uudet asukkaat niitä lintuja enää talvisin? Jos eivät, niin miten niille linnuille käy, selviävätkö ne? Ja miten sitten ne uudet asukkaat, jos he jäävät paitsi niistä hienoista hetkistä, kun vaikka talvella paukkupakkasilla tulee joukko hassunnäköisiä peltopyitä syömään sinne lintulaudan alle? Ja lintupöntöt tuskin kuuluvat kauppaan, niin missä ne linnut sitten asuvat? Niin kauan kuin muistan, on siinä ojan reunassa olevassa lintupöntössä pesinyt kirjosieppo. Ja vaikka välillä on laitettu uusia pönttöjä, niin ne eivät käy yhtä hyvin kaupaksi kuin ne vanhat. Ja sitten jos kesäisin ei ole lintualtaitakaan, niin sitten ne linnut eivät tule kylpemään, sitten kukaan ei ole näkemässä, että kolme pikkulintua räpistelee yhtä aikaa pikkuisessa altaassa.

Tuo ei ole vaivannut minua ennen, koska olen ajatellut, että vaikka en ole siellä näkemässä, niin niin silti käy. Mutta nyt tuntuu siltä kuin olisin menettämässä jotain tärkeää.

Mietin myös Jaskaa ja olen yrittänyt vieläkin saada asioita jotenkin toimimaan loogisesti. Minua vain vaivaa niin, kun tuntuu että asiat eivät käy järkeen. Mietin eroa viime vuonna ja sitten sitä, että Jaska oli valmis seksisuhteeseen eron jälkeen, mutta epäili kunnollista yhteenpalaamista. Ja nyt hän sanoo, että kun se läheisyys ja lähentely tuntui aina jotenkin niin väkinäiseltä. Miten muka joku voi muuttua noin konkreettisesti vuodessa? Ja jos hän sanoo (siis sanoi silloin viestissään joskus tyyliin kuukausi sitten) että koki että olen enemmänkin kaveri ja että hän ei tunne sillä tavalla vetoa minuun, niin miksi hän silti samassa lauseessa sanoo, että on halunnut sanoa minulle että ehkä tämä ero ei ole lopullinen. Olen lukenut uudestaan ja uudestaan sitä viestiä ja joskus viikko sitten tai pari viikkoa sitten huomasin vasta tuon, että hän nimenomaan sanoi, että hänelläkin on ollut joitain asioita joita hän olisi halunnut sanoa minulle ja sellainen on ollut se, että ehkä me joskus palataan vielä yhteen. Ja jotenkin olen nyt takertunut tuohon.

Terapeuttini toistaa vähän väliä sitä, että minulle on näköjään tärkeää pitää kiinni siitä ajatuksesta että me Jaskan kanssa joskus palattaisiin yhteen. Se aina vähän ärsyttää minua ja tekisi mieli melkein tiuskaista hänelle, että mitä minun pitäisi sitten tuntea, mistä minun pitäisi pitää kiinni ja mistä ei, kun minä en tiedä. Ja nyt olen miettinyt, että sanoisin hänelle, että olen nyt huomannut, että minulle on myös toinen ajatus, johon nojaudun: se, että Marion muuttaa ehkä ensi kuussa takaisin samaan kaupunkiin. Olen huomannut, että vain odotan sitä, se on varmaan ainoa asia jota tällä hetkellä odotan. Jotenkin minusta tuntuu, että okei, Marion muuttaa kohta tänne takaisin, ja sitten kun hän muuttaa tänne, sitten on joku, jonka kanssa mennä ulos edes joskus, sitten on joku, jonka kanssa voi kerätä porukkaa jonka kanssa hengata, sitten saan jonkun palan elämästäni takaisin.

Ja ehkä on tyhmää tavallaan asettaa niin paljon odotuksia Marionin varaan, mutta en vain voi olla tekemättä niin. Hänellähän on kämppiskin ja varmasti paljon läheisempiä kavereita kuin minä olen, mutta Marionin kanssa on niin helppo olla ja hän yleensä kerää ympärilleen ihmisiä ja jos voisin olla edes yksi niistä ihmisistä, niin sekin tuntuisi jo valtavalta helpotukselta. Ja mietin, että sitten se meidän yhteinen kaveri (johon olen viitannut niin monta kertaa että pitäisi varmaan keksiä hänelle joku tekonimi), joka on myös Jaskan kaveri, ehkä hengaisi Marionin porukassa myös, ja ehkä sitten hänellekin voisi uskoutua ja ehkä hän parhaiten ymmärtäisi, miten minusta tuntuu siltä että Jaska on tehnyt jonkun kauhean petoksen. Ja hän on kiva, mutta kun hän on mies ja aina todella hiljainen ja Jaskan kaveri ehkä enemmän kuin minun kaverini, niin en ole sitten eron jälkeen ollut hänen kanssaan yhteyksissä, kun kai pelkään sitä, että hän sanoisi, että ei kun hän on Jaskan puolella, Jaskan kaveri, eikä halua siksi hengata minun kanssani.

Ja tuosta tulen vähän vihaiseksi tuosta ajatuksesta, koska kun Jaskan kanssa erottiin, niin Jaskahan sanoi sen täysin älyttömän kommentin, että hänestä tuntuu, että olen kateellinen hänelle, kun hänellä on kavereita. Oletan, että Jaska viittaa näihin meidän yhteisiin kaverihin, joihin hän on MINUN KAUTTANI tutustunut! Nyt olen miettinyt tuotakin uudestaan, että pitääkö minun ymmärtää tuo hänen kateus-kommenttinsa niin, että hän sanoo minulle, että minulla ei ole kavereita?

Haluaisin jotenkin vain, että nämä minun ja Jaskan välit olisivat jotenkin loogiset. Mietin sitäkin, että tekisi mieli kysyä Jaskalta, että kun ihmiset kysyvät häneltä että miksi erottiin, niin mitä hän siihen sanoo, koska minä en tiedä mitä sanoa kuin että Jaska sanoi että hänen päänsä hajoaa meidän suhteeseen. Ja että hän sanoo, että kokee minut kaverina, mikä kuulostaa, anteeksi nyt vain, paskapuheelta. Kaksi vuotta sitten aloitettiin se meidän ensimmäinen "suhde", joka oli lähinnä seksisuhde ja sen suhteen ei ole ollut oikein ongelmia, paitsi kun Jaska joskus viime jouluna kun oli riita, hän sanoi, että ei ole täysin tyytyväinen meidän seksielämään, kun hänestä tuntuu että en ole niin "läsnä" siinä tilanteessa kuin voisin olla ja että hänestä tuntuu että olen ehkä jotenkin epävarma tai vaivaantunut. Ja sen jälkeen kaikki meni hyvin, seksiä kerran tai pari viikossa, välillä saattoi olla parin viikon tauko (koska jos yhdellä tapaamiskerralla jäi väliin, niin siitä tulee sitten n. kahden viikon tauko), kunnes sitten viimeinen kuukausi minulta muutama aloite ja häneltä torjunta, ja sitten isketään pöytään "vain kavereita" -kortti. Se ei vain käy järkeen. Paitsi jos kyse on minusta, Jaska ei ole ikinä sanonut mitään siihen viittaavaa, mutta jos hän olisi halunnut että olen laihempi. Mutta en usko, että se olisi onnistunut tappamaan Jaskan halun minua kohtaan niin totaalisesti kuin Jaska väittää.

Joten tuosta ajattelen, että okei, Jaska on mennyt todella huonoon kuntoon ja kun vajoaa masennukseen, niin seksuaaliset halut yleensä kärsivät siinä. Ja kun kerran tuli joku, olisiko ollut se typerä Rakkauden FAQ, jossa puhutaan seksistä ja sanoin Jaskalle, että hei katsotaanko sitä, niin sitten hän jotenkin avautui, että miksi jokapaikassa pitää puhua seksistä, miksi sitä tungetaan joka tuutista. Ei kuulosta siltä että kyse olisi tuossa ainakaan ollut siitä, että seksittömyys johtuisi siitä että hän ei halua minua.

Olen oikeasti täysin oikealla alalla, tai siis opiskelen täysin oikeaa alaa. Tänäänkin käytiin Lingvistiikassa läpi yksinkertaisia lauseita ja pragmatiikkaa, eli miten lauseiden merkitys eroaa siitä mitä niillä oikeasti tarkoitetaan. Niin kuin esimerkkinä lause: "Auto tuli tyhjästä, osui minun autooni ja sitten katosi." Käännöksessä häviää jotain, mikä sekin on todella mielenkiintoista analysoitavaa, mutta tässä lauseessa sanotaan jotain, mistä kaikki tietävät, että se ei voi pitää paikkaansa, ja ilman mitään tähän tilanteeseen liittyviä taustatietoja ihmiset silti ymmärtävät sen pointin: eli että joku ajoi autollaan eikä huomannut lähestyvää autoa, joka törmäsi hänen autoonsa, minkä jälkeen toisen auton kuljettaja pakeni paikalta autoineen.  Mutta miten se tapahtuu, miten voi sanoa jotain niin älytöntä kuin että "auto tuli tyhjästä", koska autothan eivät voi tulla tyhjästä, jne.

Se sama toimii kirjallisuudessa ja se toimii sillä uudella journalistiikan kurssillakin, jossa mietitään, että mitä mainostaja haluaa mainoksellaan sanoa ja miten hän pyrkii saavuttamaan tavoitteensa, jne. Niissä vain analysoidaan annettua materiaalia ja yksinkertaisetkin asiat ovat oikeasti jotain ihan muuta kuin yksinkertaisia. Mieleeni on jotenkin jäänyt tuollaista yksinkertaisen asian monimutkaisuutta havainnollistava juttu jostain tiededokumentista jonka näin vuosia sitten. Siinä oli joitain ihmisiä jotka yrittävät tehdä ihmisenkaltaisia robotteja, mutta heillä on todella paljon ongelmia niiden asioiden kanssa joita ihmiset eivät tajua edes ajatella. Esimerkiksi otettiin sateenvarjot: miten ihminen pystyy tunnistamaan että kyse on sateenvarjosta, vaikka hän ei olisi ikinä nähnyt kyseistä sateenvarjoa? Jos se on eri värinen, eri asennossa, eri materiaalia, eri muotoinen, jne. Miten aivot voivat tunnistaa jonkun esineen jota ei ole koskaan nähnyt?

Tuollaiset asiat kiinnostavat minua ja se on tavallaan todella kiehtovaa, että esimerkiksi tässä pragmatiikassa ei voida täysin suoraan luetella että miten ja miksi jokin lause ymmärretään niin kuin se ymmärretään. Mutta kun asiaa hajottaa osiin ja esimerkiksi kaivaa lauseesta esille joitain oletuksia, joita siinä on (esimerkiksi lause "Ranskan kuningas ei ole kalju", olettaa että Ranskassa ON kuningas, yms.)

Mutta en pysty tekemään sitä Jaskan kanssa, koska oikea elämä ei vain toimi niin että kaiken pystyisi hajottamaan osiin niin kuin jonkun koodin. Koska tosielämässä on epätosia, ja jos perustaa jonkun analyysin jonkin lauseen johonkin, mikä ei ole totta (esimerkiksi että Ranskalla on kuningas) niin se ei vain voi toimia. Ja jos ihmiset eivät itsekään tiedä että mikä on totta ja mikä ei, niin miten heidän sanomisistaan voisi analysoida kaikki tarkoitukset ja viitteet ja muut härpäkkeet.

Ja koska tuo ei toimi, niin olen sitten vain pelannut ja katsonut sarjoja. Olen vaihtanut nyt Täykkäreihin. Niitä on sentään aika monta tuotantokautta, niin ehkä keksin sitten jotain uutta elämääni ennen kuin nekin loppuvat. Pitäisi kyllä tehdä kouluhommiakin, kun vaikka viime viikko meni todella hyvin, niin nyt olen vain pelannut, vaikka olisi muitakin asioita tehtävänä.