...Ja minä olen kipeä. Tänään olisi englannin sanakoe, matikan derivoinnin uusintakoe, musiikkiopiston konsertti, jossa minun olisi pitänyt sekä soittaa että laulaa. Oloni ei ole parantunut eilisestä, itseasiassa päinvastoin. Olen kai saanut itselleni jonkun ankaran vatsataudin tai jotain. Ja tietysti juuri tänään. Tietysti juuri nyt, kun kaikki asiat vaatisivat minua.

Mitä tulee eiliseen ja siihen kommenttiin, jonka sain. Hmm... Edelleenkin minusta tuntuu, ettei minun olisi tarvinnut menettää malttiani niin totaalisesti. En kuitenkaan vieläkään kadu mitään sanomisiani. Jos muut näkevät sen tyhmänä, niin sitten näkevät. En minä teen aina pelkästään järkeviä asioita.

Kosto. Se on itseasiassa jotain, mitä vastaan olen ollut. Aina jos joku on tölväissyt minulle jotain, olen sanonut ääneti itselleni, että älä ole yhtä tyhmä, ei kostolla voi saavuttaa mitään. Ja kosto NN:lle... Ja TKK:lle... Niistä on tullut minulle oikeastaan jo paha tapa. Sitä on hankala selittää niin, että jokainen maailman sielu ymmärtäisi, mutta kaiketi minun tulee yrittää.

Kun toteutan "kosto"toimenpiteeni, niin minä en oikeasti ole vihainen tälle kohteelle. Minä olen vain vihainen itselleni. Minä olen pyrkinyt kasvattamaan itselleni turvallisen kuoren, jonka läpi kukaan ei pääsisi minua satuttamaan. Jos en luottaisi, enkä välittäisi, enkä odottaisi mitään, en voisi myöskään pettyä tai loukkaantua. Sitten kun niin käy, tulen vihaiseksi itselleni siitä, miten olen taas kerran ollut heikko typerys, kun olen tullut taas loukatuksi.

Kyllä asiat voisi selvittää niin, että sanoisin asian suoraan ja pyytäisin tätä kohdetta pyytämään anteeksi. Minä en kuitenkaan pysty siihen. Sitä on myös vaikea selittää, miksi näin on. Yleensä nimittäin minua on loukattu. Minua ja minun tunteitani. Kai tämä johtaa juurensa Thesiin ja siihen, miten kerran soitin hänelle, kun hän oli loukannut minua. Tein jotakuinkin niin, kuin asiat pitäisi selvittää. Thes ei kuitenkaan koskaan halunnut selvittää mitään asioita. Hän sanoi sen itsekin: Hän piti tapanaan polttaa kaikki sillat itsensä ja kohteen välillä. Hän ei ikinä suostunut kertomaan edes syytä sille, miksi hän olisi raivostunut. Silloin yhden kerran jälkeen soitin hänelle ja pyysin häntä selittämään. Sanoin, että hän oli loukannut minua. Sanoin, että hän oli kerran luvannut olla minun ystäväni aina. Hän sanoi vain, että asiat muuttuvat. Hän sanoi, että hän ei tarvitse minua enää, sillä hänellä on uusi ihminen, jolle puhua ne asiat, jotka hän ennen puhui minulle. Hän ei koskaan pyytänyt minulta anteeksi, joten minäkään en hänelle anteeksiantoa suonut.

Nyt on kai suunnilleen sama tilanne. Tiedän, että elämä olisi helpompaa, jos pitäisi kiinni hyvistä ystävistä. Mutta pitääkö pitää kiinni sellaisista ihmisistä, jotka saavat sinun olosi niin kauheaksi, että kaikki muu tuntuu sen rinnalta turhuudelta? Minä katkoin siteeni Merryyn. Hän loukkasi minua sanomalla, ettei välittäisi, vaikka kuolisin. Hän onnistui loukkaamaan minua, vaikka olin luvannut itselleni, etten enää ikinä antaisi sen tapahtua.

Ja nyt IceLowe on loukannut minua. Minä olen taas typerästi mennyt luottamaan ihmisiin, joihin ei ole luottamista. Minä en ole oikeastaan vihainen hänelle. Itselleni olen, heikkouteni takia. Ja koska hänen aiheuttama tunnepatouma patoutui patoutumistaan, niin kaiketi voisi sanoa, että tämä oli odotettavissa. Minä en ole ollut erityisen hyvä poistamaan katkeruuttani. Enkä voi enää koskaan, en enää milloinkaan, pyytää ainoatakaan ihmistä pyytämään minulta anteeksi. Kuten eilen sanoin, ihmiset loukkaavat minua, olen tottunut siihen. Tai ainakin minun pitäisi olla tottunut siihen, kun kerran olen niin monta kertaa saanut sen kokea. Silti se sattuu aina yhtä paljon. Minä en kuitenkaan koe, että olisin tarpeeksi jotain vaatiakseni, että kukaan pyytäisi minulta anteeksi. En usko, että ne ihmiset, jotka kykenevät loukkaamaan minua näin, edes pyytäisivät anteeksi. En usko, että he välittäisivät siitä, että tulivat loukanneeksi minua.

Enkä minä halua vaatia anteeksipyytöä ja odottaa sitä, jolloin minun pitäisi taas luottaa, ja jonka jälkeen minun pitäisi tulla loukatuksi vielä enemmän, kun kukaan ei minulta anteeksi pyydäkään.